Suomi pani hävittäjien hankintaan kovat ehdot – Joku tarjoajista voi jopa heittää pyyhkeen kehään

Uutisanalyysi: Suomi esitti kolme kovaa vaatimusta.
Kotimaa 2.5.2018 20:50

Boeing Super Hornet on yksi ehdokas Suomen tulevaksi monitoimihävittäjäksi. © AP / LEHTIKUVA

Puolustusvoimien logistiikkalaitos lähetti perjantaina 27. toukokuuta viidelle länsimaiselle lentokonetehtaalle alustavan tarjouspyynnön Hornet-hävittäjien seuraajista. Lyhenteellä RFQ (Request for Quotation) tunnettu asiakirja sisältää 708 sivua tekstiä ja suuren määrän sähköistä aineistoa. Vastauksia siihen odotetaan ensi vuoden alussa.

Pyyntö koskee ruotsalaista Saab Gripen E:tä, ranskalaista Dassault Rafalea, yhdysvaltalaisia Boeing Super Hornetia ja Lockheed Martin F-35:tä sekä usean eurooppalaisen maan yhteistyönä tehtävää Eurofighter Typhoonia. Viimemainittua kauppaa Suomelle brittiyhtiö BAE Systems.

Vastausten saamisen jälkeen käynnistyy tiivis neuvotteluruletti. Suomalaiset pyrkivät ensi vaiheessa selvittämään jokaisen koneen kohdalta, pystytäänkö vaadittava suorituskyky saavuttamaan, täyttyvätkö muut hankinnalle asetetut vaatimukset, kuten huoltovarmuus ja aikataulut, ja riittävätkö rahat.

Toisessa neuvotteluvaiheessa vuoden 2020 alkupuolella viimeistellään uuden, toistaiseksi lyhenteellä HX tunnetun monitoimihävittäjän hankintakokonaisuus ja lähetetään lopullinen tarjouspyyntö eli RFQ. Sen pohjalta saadaan sitova tarjous ja hankintaesitys.

Vasta sen jälkeen arvioidaan valinnan ulko- ja turvallisuuspoliittisia vaikutuksia. Uusi, ensi kevään eduskuntavaalien jälkeen nimitettävä hallitus tekee lopullisen hankintapäätöksen vuoden 2021 puolenvälin maissa.

 

Puolustusministeriö saatteli alustavan RFQ:n matkaan tiedotustilaisuudessa. Siinä kävi selväksi, kuinka paljon HX-hankintaprosessi poikkeaa 26 vuotta sitten päätökseen saadusta Hornetin valinnasta ja kuinka vaativa haaste HX on jopa maailman johtaville aseteollisuusjäteille.

Ainakin kolme suomalaisten vaatimusta nostattaa varmasti kylmiä väreitä tarjoajien selkäpiihin.

Ensinnäkin, Suomi ei valitse vain lentokoneenrakentajaa. Haussa on ”kokonaisvaltainen toimittaja” (Prime Contractor). Sanahirviö tarkoittaa sitä, ettei pelkkä lentokone riitä. HX-kilvoittelijoilta halutaan ”kokonaisvaltaisia ratkaisuja suorituskykyvaatimusten täyttämiseksi”.

Tämä taas tarkoittaa sitä, että koneen valmistaja, ei siis ostaja, on ”vastuussa parhaiden aseiden, sensorien ja erikoisjärjestelmien valinnasta, järjestelmäintegraatiosta ja tehokkaan toiminnan edellyttämien tehtävätukijärjestelmien toimivuudesta”. Lainaukset ovat puolustusvoimien logistiikkalaitoksen insinöörikenraalimajuri Kari Rengon esityksestä tiedotustilaisuudessa.

Tällainen valinta- ja integraatioprosessi on hyvin vaativa, kuten ilmavoimat sai tuta Hornet-kaupan jälkeen. Se sitoo paljon väkeä ja tulee kalliiksi.

Teollisen yhteistyön villakoiran ydin on mahdollisimman itsenäisen toimintakyvyn luominen.

Toinen HX-kauppiaille vaativa rasti on vaatimus teollisesta yhteistyöstä. Suomen laki kieltää perinteiset vastakaupat, mutta Suomi voi vaatia ja vaatii puolustusteollisuuden kanssa tehtävää teollista yhteistyötä.

Alustava RFQ edellyttää sen määräksi 30 prosenttia kauppahinnasta. Kauppahinnan haarukka on 7–10 miljardia euroa. Teollista yhteistyötä pitäisi siis tehdä jopa 3 miljardin euron arvosta.

Yhteistyön tekijöitä on harvassa. Puolustushallinto on listannut sellaisiksi Patrian, Instan ja Millogin, joka on Patrian tytäryhtiö.

Rengon mukaan teollisuus tekee nyt ilmavoimille töitä 850 henkilötyövuoden verran. Näiden kolmen firman yhteenlaskettu ”sotilaallinen” liikevaihto oli niiden vuosikertomusten mukaan viime vuonna nipin napin yli 400 miljoona euroa.

Hornet-hankinnan teollinen yhteistyöprosentti oli Rengon mukaan 15. Se edellytti koneiden loppukokoonpanoa Suomessa.

Samaa vaaditaan HX:ltäkin, jos mielitään päästä 30 prosenttiin. Ainakin yksi tarjoaja, F-35:n valmistaja Lockheed Martin on kuitenkin suhtautunut kielteisesti loppukokoonpanoehdotuksiin. Kaikki Euroopassa myytävät koneet aiotaan koota Italiassa.

Teollisen yhteistyön villakoiran ydin ei ole työn haaliminen muutamille yrityksille vaan mahdollisimman itsenäisen toimintakyvyn luominen. Pohjoismaista Norja ja Tanska ovat valinneet F-35:n, joten ne eivät tarvitse itsenäistä toimintakykyä läheskään samassa mitassa kuin sotilasliittojen ulkopuolinen Suomi.

 

Kolmas vaikea vaatimus liittyy huoltoon ja ylläpitoon. Rengon mukaan ostaja vaatii, että HX:n ylläpitokustannukset ja päivitykset eli pitäminen kehityksen tasalla pitää voida kattaa Suomen normaalista puolustusbudjetista.

Hornetin ylläpito nielee Rengon mukaan noin 10 prosenttia nykyisestä, noin 2,4 miljardin euron puolustusbudjetista eli maksaa 240 miljoonaa euroa vuodessa. HX ei saa tulla sitä kalliimmaksi.

Tämäkin on vaikeasti saavutettavissa, etenkin F-35:lle. Sen kappalehinta laskee koko ajan yli kolmen tuhannen koneen sarjatuotannon edetessä. Sen huolto ja ylläpito ovat kuitenkin osoittautuneet erittäin kalliiksi.

Uutistoimisto Bloomberg kertoi huhtikuun alussa, että Yhdysvalloissa vasta käyttöön tulleen F-35:n ylläpidon kustannukset ovat kasvaneet ”lannistavalla” tavalla. Jollei niitä saada leikattua vähintään kolmanneksella, Yhdysvaltain ilmavoimat voi joutua leikkaamaan suunniteltua 1 763:n F-35A-koneen tilaustaan jopa 600 koneella.

 

Seuraavien kolmen vuoden ajan HX-hanke keskittyy intensiiviseen neuvotteluprosessiin.

Kaikkien viiden tarjoajan kanssa on määriteltävä hankintakokonaisuus, joka maksimoi jokaisen järjestelmän suorituskyvyn. Sen jälkeen sovitaan huoltovarmuudesta, elinkaarikustannuksista ja teollisesta yhteistyöstä.

Vasta viime vaiheessa evaluoidaan koneiden ja järjestelmien suorituskyky muun muassa koelennoilla. Kaikille viidelle ehdokkaalle annetaan pisteet ja eniten pisteitä saanutta esitetään hankittavaksi.

Hornetin valinnan ratkaisi suorituskyvyn suhde hintaan. HX-prosessissa hintakysymykset on ratkottu jo aiemmassa vaiheessa.

Lopputuloksen ratkaisee puhtaasti lentokoneen ja sen ympärille rakennetun järjestelmän suorituskyky.

”Prosessin on johdettava suorituskyvyltään parhaan vaihtoehdon valintaan”, korosti puolustusministeri Jussi Niinistö (sin)  perjantain tiedotustilaisuudessa.

Hanke on yksi suurimmista tämän hetken sotakonemarkkinoilla maailmassa.

64:n HX-koneen ostaminen on valtava hanke, yksi suurimmista tämän hetken sotakonemarkkinoilla maailmassa.

Kun Hornetit 30 vuoden käytön jälkeen poistuvat, niiden eliniän kustannukset ovat nousseet lähes kaksinkertaisiksi hankintahintaan verrattuna. Hornetien ostaminen ja 30 vuoden käyttö tulevat maksamaan arviolta 8 miljardia euroa. Tämän summan ministeri Niinistö kertoi radiohaastattelussa viime syksynä.

Se on yli kaksinkertainen määrä rahaa verrattuna siihen 16 miljardin markan arvioon, jolla Hornetit ja niiden 30 vuoden käyttö päättäjille 26 vuotta sitten myytiin.

Valtioneuvoston päätösasiakirjoissa 6.5.1992 ilmoitettiin Hornetien hankinnan maksavan ilman indeksikorotuksia 9,8 miljardia markkaa ja 30 vuoden käytön 6,2 miljardia markkaa. Tämä laskelma oli tosin jostakin syystä tehty 67 koneelle kun lopullinen hankintamäärä jäi 64 koneeseen.

Yhteen laskettuna hankinnan ja käytön piti siis maksaa nykyrahassa noin 3,9 miljardia euroa. Todellisuudessa rahaa kuluu 8 miljardia. Eliniän käyttökustannusarvio jää todella pahasti alakanttiin.

Jos sama suhde hankintahinnan ja eliniän kustannusten välillä säilyy, HX-projektin kokonaiskustannukset eli hankinta ja 30 vuoden käyttö voivat nousta jopa lähes 30 miljardiin euroon.

Se on niin valtava summa, että kaikki viisi tarjoajaa voivat hyvinkin pysyä mukana kilvassa mahdollisimman pitkään. Myös ostajapuolen intressissä on kilpailuttaa keskenään mahdollisimman monta kilpailijaa eli pitää kaikki mukana mahdollisimman pitkään.

Hankintaprosessi on kuitenkin niin työläs, ettei olisi mikään ihme, vaikka joku tai jotkut heittäisivät pyyheliinan kehään kesken kisan. Suomen keskeisimmän asejärjestelmän Prime Contractorin rooli on kaikkea muuta kuin helppo.