Pompulla laskeutuminen. Koskikara on lennähtänyt rannalta virtaan etsiäkseen ruokaa, mutta vauhti on niin kova, että kevyt lintu ponnahtaa veden pinnasta ennen kuin pysähtyy joen vietäväksi.

Talveksi etelään

Pohjoisen Norjan ja Ruotsin koskikarat ottavat lokakuussa siivet alleen ja muuttavat talvehtimaan virtaavien vesien ääreen Suomeen.

Pompulla laskeutuminen. Koskikara on lennähtänyt rannalta virtaan etsiäkseen ruokaa, mutta vauhti on niin kova, että kevyt lintu ponnahtaa veden pinnasta ennen kuin pysähtyy joen vietäväksi. © Markus Varesvuo
Kotimaa 29.11.2019 06:00
Kuvat Markus Varesvuo Teksti Juha kauppinen

Mustavalkoinen lintu istuu lumen peittämällä kivellä kosken partaalla. Se ei liiku. Hetken näyttää kuin se ei olisi elävä olento lainkaan, vaan luonnon eloton muodostelma. Mutta lintu se on, ja nyt siihen tulee eloa.

Se jännittää itsensä ja hypähtää vaivattomasti siivilleen.

 

Koskikara on sopeutunut kylmään. Maailmassa, jossa jokaisen olennon on joko kilpailtava rikkaimmista resursseista tai väistettävä ja sopeuduttava löytämään ruokaa niukemmista oloista, koskikaralle on valikoitunut jälkimmäinen strategia. Sen elinympäristöä ovat virtaavat vedet, joiden pohjalta kivien koloista ja vesikasvien seasta se hakee ruokansa, äyriäisten ja hyönteisten toukat.

Koskikara ei luovu miljööstään edes talveksi, vaan se löytää koskesta apetta myös kireimmillä pakkasilla, jolloin vain vuolaimmat vedet pysyvät sulina.

Sisältö