Suomi on 169 000 yksinyrittäjän maa – moni elää köyhyysrajalla

SK:n arkistoista: Yrittäjähenkisyydestä on tullut Suomessa mantra.
Kotimaa 2.8.2014 08:30
Kääntäjä Lauri Mäkelä lähti MTV:ltä. © Petri Kaipiainen

Juttu on julkaistu Suomen Kuvalehden numerossa 3/2014.

Yksi yksinyrittäjä kirjoitti köyhyydestään perjantaina 1. elokuuta ilmestyneessä Suomen Kuvalehdessä otsikolla Köyhyyteen pudonnut: ”Lapseni ovat luoneet arvot, jotka sopivat vähäosaisen lapsille”.

.

Torstai 27. syyskuuta 2012.

Lauri Mäkelä oli istunut monta tuntia Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton koulutuspäivässä Santahaminassa. Aamupäivän aikana muutamalle kymmenelle kurssilaiselle oli kerrottu Puolustusvoimien toiminnasta. Lounaan jälkeen heidän oli tarkoitus ryhtyä opiskelemaan alaan liittyvää ammattisanastoa.

Tunnelma koulutuksessa olisi voinut olla parempikin. Moni paikalla ollut kääntäjä teki töitä MTV3:lle, joka oli aloittanut syyskuun alussa yt-neuvottelut. Epävarmuus tulevista töistä painoi mieltä.

Kadettikoulun ruokalassa syödyn lounaan jälkeen, noin yhden maissa iltapäivällä, tunnelma muuttui hetkessä. Paikalla olleiden puhelimiin alkoi tuutata tekstiviestejä ja sähköposteja: MTV Media oli myynyt koko käännösliiketoimintansa BTI International -yhtiölle.

Maikkarilla työsuhteisena freelance-kääntäjänä työskennellyt Mäkelä kasasi kiireen vilkkaa tavaransa, järjesti itselleen autokyydin ja suuntasi Pasilaan kahdelta iltapäivällä alkavaan tiedotustilaisuuteen.

Hän myöhästyi, mutta niin myöhästyi moni muukin. Uutisesta kääntäjille kertonut teknologiajohtaja Risto Koivula joutui aloittamaan monta kertaa alusta, kun väkeä valui paikalle pikkuhiljaa.

Kääntäjät eivät olleet uskoa kuulemaansa todeksi. ”Se oli isku vasten kasvoja. Asiasta kerrottiin torstaina ja ulkoistus tapahtui maanantaina. Ei siinä voinut tehdä mitään”, Mäkelä sanoo nyt, yli vuosi tapahtumien jälkeen.

Hän ei ollut ainut, joka kammoksui tulevaa. BTI:n maine oli kääntäjien keskuudessa surkea. Moni oli aloittanut uransa yhtiössä ja ”nähnyt yrityksen palkkiotason ja kääntäjien kohtelun”. Nyt työtahdin pelättiin kiristyvän ja kuukausitulojen romahtavan jopa kolmannekseen Maikkarin tulotasosta.

MTV:n palveluksessa freelancereina toimineiden kääntäjien turvana oli niin sanottu Yhtyneet-sopimus, joka määritteli heille tietyn palkkiotason ja edellytti työnantajan hoitavan työsuhteeseen liittyvät eläke- ja sosiaaliturvamaksut sekä lomakorvaukset. BTI ei sopimusta noudata.

Yhtyneet-sopimus olisi turvannut Maikkarilta ulkoistettujen kääntäjien edut helmikuun loppuun asti, mutta sen jälkeen edessä olisi ollut hyppy tuntemattomaan. Mäkelän mukaan BTI:ltä ei osattu sanoa mitään varmaa kääntäjien kysymyksiin.

Lokakuun lopussa työkiista nousi julkisuuteen, kun yli sata BTI Internationalille Maikkarilta ulkoistettua kääntäjää irtisanoutui. Heidän joukossaan oli myös Mäkelä.

”Irtisanoutumiset perustuivat vahvoihin olettamuksiin, että työehdot huonontuvat. Se osoittautui myöhemmin todeksi.”

Yhtäkkiä iso joukko kääntäjiä pystyi harjoittamaan ammattiaan vain ryhtymällä yrittäjäksi.

 

Suomessa ei ole koskaan ollut niin paljon yrityksiä kuin nyt.

Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan maassamme toimi vuonna 2012 noin 261 000 firmaa, kun mukaan ei lasketa alkutuotantoa eli maa-, metsä- ja kalataloutta. Tilastoiduista yrityksistä peräti 169 000 (lähes 65 prosenttia) työllisti yhden ihmisen, siis käytännössä vain yrittäjän itsensä. Kymmenen vuotta sitten yksinyrittäjiä oli 124 000.

Suomesta on kuin vaivihkaa tullut yksinyrittäjien maa. Siirtymä on tapahtunut niin nopeasti, että heistä ei ole ehditty kerätä kunnollista tilastotietoa juuri lainkaan. Työ- ja elinkeinoministeriön asettama, työelämän trendejä tarkasteleva työryhmä uskoo itsensä työllistäjien joukon kasvavan entisestään lähivuosina.

Keitä nämä nykypäivän torpparit oikein ovat? Rakennustyöntekijöitä, kuorma-autokuskeja, toimittajia, kampaajia, kosmetologeja, lääkäreitä, kouluttajia, konsultteja, myyntiedustajia, muusikoita, näyttelijöitä, luettelee Tilastokeskuksen erikoistutkija Anna Pärnänen.

Nyt Tilastokeskus yrittää saada selkoa tämän sekalaisen seurakunnan työoloista. Se aloitti loppukesästä tutkimuksen, jossa ensimmäistä kertaa kartoitetaan muun muassa itsensä työllistäjien sosiaaliturvaa, heidän työnsä hyviä ja huonoja puolia sekä yrittäjäksi päätymisen reittejä.

”Tutkimuksessa itsensä työllistäjillä tarkoitetaan yksinyrittäjiä, ammatinharjoittajia, freelancereita ja apurahansaajia”, Pärnänen kertoo. ”Toimintamuodosta riippumatta heitä yhdistää se, että he toimivat yksin, ilman palkattua työvoimaa.”

Tutkimuksen otos on 2 000 henkeä, ja ensimmäisiä tuloksia julkistetaan vasta syksyllä 2014. Tavoitteena on tutkia myös sitä, kuinka moni kokee olevansa yrittäjä vastoin tahtoaan.

”Yleisellä tasolla voi sanoa, että tunne pakkoyrittäjyydestä riippuu toimeksiantajien määrästä sekä siitä, miten hyvin pystyy neuvottelemaan hinnan omalle työlleen. Jos työtään joutuu tekemään alipalkattuna, se synnyttää tunnetta pakkoyrittäjyydestä”, Pärnänen kuvailee.

Tilastot osoittavat, että alhainen ansiotaso on yrittäjien keskuudessa yleistä. Esimerkiksi Suomen Yrittäjien mukaan vuonna 2011 peräti lähes kaksi kolmasosaa yrittäjistä ansaitsi vähemmän kuin keskivertopalkansaaja, jonka tulot olivat Yrittäjien tulot ja verot -raportin mukaan noin 33 000 euroa vuodessa.

”Monen yksinyrittäjän tulotaso jää alle alimpien tes-palkkatasojen. Se johtuu siitä, että yksin toimivalla ei ole riittävän vahvaa hinnoitteluvoimaa”, sanoo johtaja Rauno Vanhanen Suomen Yrittäjistä. ”Tilanne on usein sitä heikompi, mitä vähemmän toimeksiantajia yrittäjällä on. Jos toimeksiantajia on vain yksi, voi olla rajatapaus, onko kyseessä edes yrittäjyys.”

Yrittäjyyden ja palkkatyön rajan vetäminen on hankalaa, eikä lainsäädäntö siihen oikein edes taivu, toteaa työelämän tutkija Anu Suoranta. Hän sanoo suomalaisten työmarkkinoiden logiikan perustuvan edelleen siihen oletukseen, että työtä tehdään palkkatyösuhteessa ja työnantaja osallistuu työn sivukulujen kustannuksiin.

Nykyään kuitenkin yhä useampi kitkuttelee työsuhteen ja yrittäjyyden rajalla pienillä tuloilla ja ilman kunnollista sosiaaliturvaa.

”Ei tarvitse olla kummoinenkaan matemaatikko huomatakseen, että moni on köyhyysrajalla”, Suoranta sanoo. ”Se näkyy erityisesti sairauksien ja tapaturmien hetkellä.”

 

Suomalaisille audiovisuaalisille (av) kääntäjille vuonna 2012 tehdyn työolokyselyn tulokset eivät naurata.

Moni yrittäjänä työskentelevä freelance-kääntäjä tahkoaa ylipitkiä työpäiviä ja kärsii terveys- ja talousongelmista.

”Lomaa olen näiden reilun neljän vuoden aikana pitänyt yhteensä alle kuukauden”, kertoi BTI:lle neljä vuotta työskennellyt 33-vuotias nainen. ”Enempään ei näillä palkkioilla ole varaa.”

Yleisesti ottaen yrittäjyyden pitäisi erota palkkatyöstä esimerkiksi siten, että yrittäjä voi itse valita asiakkaansa ja työaikansa sekä päättää hinnoistaan. Yksinyrittäjä ei myöskään saa palkkaa vaan palkkioita, joista hän maksaa itse eläkemaksunsa, veronsa, työvälineensä ja muut investointinsa.

Lauri Mäkelän mielestä monien kääntäjien tilanne on kaukana vapaudesta, jonka pitäisi olla kaiken yritystoiminnan lähtökohta.

”Se ei esimerkiksi ole aitoa yrittäjyyttä, ettei voi itse päättää, mitä laskuttaa”, Mäkelä sanoo. ”Työnantajien pitäisi ymmärtää, ettei yrittämisen vastuuta voi ulkoistaa, kuten hirveän monella alalla nykyään tehdään.”

Omaa työhistoriaansa Mäkelä kuvailee yrittäjä- ja palkkatulon sillisalaatiksi. Sellaiseksi yhä useamman suomalaisen työura on muotoutumassa, ja juuri siksi esimerkiksi itsensä työllistäjien sosiaaliturvaongelmiin kaivattaisiin nopeasti ratkaisuja.

BTI-jupakan jälkeen Mäkelä on laajentanut toimintaansa muun muassa lääketieteellisten tekstien käännöksiin ja toimii myös Helsingin yliopiston Kielikeskuksen free-kääntäjänä. Hän pärjää, mutta miksi niin moni itsensä työllistäjä joutuu tekemään työtään polkuhinnalla ja ammattimaisista työehdoista piittaamatta?

”Ongelma on se, että aina löytyy ihmisiä, jotka eivät joko tiedä, tai sitten tietävät, mutta eivät välitä.”

 

Yrittäjähenkisyydestä on tullut Suomessa mantra, jota hoetaan juhlapuheissa ja kabineteissa kuin ratkaisuna kaikkiin yhteiskunnan ongelmiin.

Kun filosofi Pekka Himanen 15. marraskuuta 2013 lähetetyssä Ylen Pressiklubi-ohjelmassa puhui kohutusta Kestävän kasvun malli -kirjastaan, hän totesi häpeän ja kateuden estävän suomalaisen yhteiskunnan kehityksen.

”Hyvin konkreettinen esimerkki on yrittäjyys. Meillä on kehittyneiden maiden alhaisimpia yrittäjyysasteita. Elinkeinoelämän valtuuskunnan tutkimusten mukaan puolet suomalaisista kokee, että vain hullu ryhtyy Suomessa yrittäjäksi. Eli meillä on oikeasti tällainen ilmiö olemassa. Samoissa tutkimuksissa kolme neljästä yhdistää sen riskien välttämisen kulttuuriin, jonka takana on häpeä–kateus-teemaa”, Himanen sanoi tv-ohjelmassa.

Väite tuntuu oudolta start-up-yritysten ja -yrittäjien kunnian päivinä. Sitä paitsi nimenomaan tilastot kertovat yrittäjyyden rajusta lisääntymisestä viime vuosina.

”On ilman muuta positiivista, että ihmiset ottavat itse vastuuta itsestään. Mutta negatiivisena voi nähdä sen, että jopa viidesosa ryhtyy yrittäjäksi sen takia, että palkkatyötä ei ole tarjolla tai se on loppunut”, Suomen Yrittäjien Vanhanen sanoo.

Hän näkee yksinyrittäjyyden lisääntymiselle kaksi selkeää syytä. Ensinnäkin yrittäjyyden arvostus on viime vuosina kasvanut, ja siksi yhä useampi uskaltaa kokeilla muutakin kuin perinteistä palkkatyötä.

Toisekseen työnantajayritykset ovat huomanneet voivansa säästää henkilöstökuluissa lisäämällä esimerkiksi alihankintaa.

Näin suuret yritykset ikään kuin siirtävät työnantajavelvoitteet pienemmilleen ja pystyvät ostamaan vain sen verran työtä kuin tarvitsevat. Se on Vanhasesta ymmärrettävä, mutta samalla huolestuttava kehityssuunta. ”Olisi varmasti kansantalouden kannalta hyvä asia, että yritykset uskaltaisivat ottaa ihmisiä töihin. Se taas tulisi vähentämään yksinyrittäjyyttä.”

Turun yliopiston yrittäjyyden professorin Ulla Hytin mielestä yrittäjyyttä ei pitäisi yhteiskunnassa edistää kritiikittömästi tai ajatella, että kaikkien pitäisi ryhtyä yrittäjiksi.

Hän muistuttaa tutkimuksista, joiden mukaan kansantalouden kannalta on tehotonta, jos maassa on paljon pieniä yrityksiä.

”Olisi parempi, jos yrityksiä olisi vähemmän, mutta ne olisivat isompia ja kasvavia.”

 

Pakkoyrittäjyys on julkisuudessa nostettu esimerkiksi nykytyöelämän kurjuudesta.

Ei ole kuitenkaan ihan selvää, mitä termillä tarkalleen ottaen tarkoitetaan. Esimerkiksi Suomen Yrittäjät pitää koko pakkoyrittäjyyden käsitettä suorastaan kelvottomana.

”Yhteiskunta ei aseta kenellekään pakkoa lähteä yrittäjäksi, mutta on asettanut palkkatyöpakon: työttömyysturvan menettää, jos ei ota vastaan tarjottua työtä. Vastaavaa ei tapahdu, jos ihminen ei lähde yrittäjäksi”, Vanhanen perustelee.

Anu Suoranta ja Tilastokeskuksen Anna Pärnänenkin puhuisivat mieluummin näennäisyrittäjyydestä. Termillä viitataan palkkatyön ja yrittäjyyden väliseen haastavaan rajanvetoon.

Vaasan yliopiston tutkija Jenni Kantola on haastatellut pakkoyrittäjyyttä käsittelevää väitöskirjaansa varten 16 yrittäjää, jotka hän löysi eri puolilta Suomea muun muassa lehti-ilmoituksilla. Kantolan aineistossa päällimmäinen syy tunteeseen pakkoyrittäjyydestä on taloudellinen: itsensä elättämiseen ei ole muuta vaihtoehtoa.

Tilanne saattaa kuitenkin muuttua nopeastikin yrityksen perustamisen jälkeen. ”Pakosta” voi tulla eteenpäin vievä voima, jonka kautta yrittäjyyshenki löytyy.

”Ne tuntuvat pärjäävän, joilla resurssit ovat lähtökohtaisestikin aika vahvat. Haasteellisempi tilanne on niille, jotka hyppäävät uudelle alalle ja joilla ei ole verkostoja tai tunnettuutta”, Kantola tiivistää.

Aalto-yliopiston yrittäjyysoppiaineen johtajan, professori Paula Kyrön mielestä keskeinen ongelma on, että yrittäjiä kohdellaan homogeenisena joukkona.

Samalla viivalla ovat siis kokeneet ja huippupalkkioita laskuttavat vuokralääkärit ja vaikkapa siivooja, joka on joutunut perustamaan toiminimen keikkojen jatkumisen toivossa. ”Se säännösten määrä, jonka ilman aikaisempaa yrittäjätaustaa oleva ihminen kohtaa, voi olla aika pelottava.”

Toisaalta Kyrö muistuttaa, että ennen vanhaan yrittäjäksi lähdettiin huomattavasti iäkkäämpänä kuin nykyään. Suomi oli ensimmäinen EU-maa, joka otti yrittäjyyskasvatuksen mukaan kouluopetukseen.

”Uuden sukupolven suhde yrittäjyyteen alkaa olla toisenlainen kuin aiempien.”

 

Työ- ja elinkeinoministeriön lokakuussa julkaisemasta Yrityskatsauksesta selviää, että noin kolmasosa suomalaisista yrityksistä lopettaa toimintansa alle kolme vuotta perustamisensa jälkeen ja vain noin puolet näkee viidennen syntymäpäivänsä.

Viime vuonna tammi–marraskuussa konkurssin teki Tilastokeskuksen mukaan liki 3 000 yritystä.

Mihin konkurssin tehneet tai yritystoiminnan lopettavat yrittäjät oikein menevät?

”Suoraan tätä on vaikea yksilöidä. Yrittäjien työttömyysprosentti on kuitenkin aika pieni. Sanoisin, että aika aktiivisesti yrittäjät hakeutuvat johonkin uuteen yritykseen tai palkkatyöhön. Keskimäärin kovinkaan moni ei ole toimettomana”, Vanhanen sanoo.

Suomen Pienyrittäjät pitää tilannetta huolestuttavana.

Yhdistys muun muassa ajaa yritysten arvonlisäverorajan nostamista nykyisestä 8 500 eurosta 50 000 euroon. Toteutuessaan muutos vapauttaisi monen pienituloisen yrittäjän arvonlisäverosta kokonaan.

”Se poistaisi näitä kolmen vuoden kuolemanlaaksoja todella paljon ja edesauttaisi yrittäjien jaksamista. Kaikkein tärkeintä olisi, että yritystoiminta kannattaisi, eikä ihmisten tarvitsisi olla sosiaaliluukulla yhteiskunnan elätteinä”, Pienyrittäjien puheenjohtaja Harri Jyrkiäinen sanoo.

Valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen (sd) mukaan valtio menettäisi Pienyrittäjien mallin mukaisella arvonlisäverorajan nostolla jopa 360 miljoonan euron verotulot vuoden 2013 tasoon verrattuna.

Jyrkiäinen kuitenkin väittää, että taloudellinen hyöty voisi pitkällä aikavälillä olla jopa 700 miljoonaa euroa vuodessa, jos verohelpotukset tekisivät yrityksistä kannattavampia ja edesauttaisivat esimerkiksi uusien työntekijöiden palkkaamista.

Pienyrittäjät ottaisi Suomessa käyttöön myös Yhdysvaltain mallin mukaisen henkilökohtaisen konkurssin mahdollisuuden, mikä tarkoittaisi, että yrityksen mahdolliset velat eivät seuraisi yrittäjää jopa yli vuosikymmenen päähän kuten nykyään.

Jyrkiäinen on tullut tunnetuksi suorasukaisista lausunnoistaan. Joulukuun alussa hän nostatti kohun vertaamalla Urpilaisen toimia natsi-Saksaan sen jälkeen, kun Sdp ehdotti yrityksille julkista verovelkarekisteriä. Samaisessa lehdistötiedotteessa Jyrkiäinen totesi Suomen hallituksen olevan ”täysi floppi”. ”Päättäjät eivät ole ymmärtäneet muutosta, joka on tapahtunut. Maailma on globalisoitunut, ja tietotekniikkaa käytetään entistä enemmän hyödyksi. Työ ei ole enää sidottu kiinteisiin toimipisteisiin tai paikkoihin”, hän sanoo.

”Olemme menossa kohti yrittäjämäisempää, pienempinä yksiköinä olevaa yhteiskuntaa. Haasteena on, että järjestelmät laahaavat 1970-luvun pysähtyneisyyden aikaa.”

Jyrkiäinen viittaa erityisesti ammattiliittoihin, joiden hän väittää olevan yritystoiminnan kehittämisen pahin este Suomessa.

 

Ulla Hytti kertoo kansainvälisten tutkimuksien osoittavan, että yrittäjät – ja erityisesti yksinyrittäjät – ovat keskimäärin tyytyväisempiä työhönsä kuin palkansaajat.

Hänen mukaansa esimerkiksi heikko tulotaso ei välttämättä vähennä yrittäjän työtyytyväisyyttä, jos hän saa tehdä sitä työtä kuin haluaa. Hytin mielestä yrittäjät sietävät pientä tulotasoa jopa liiankin pitkään. Se taas johtuu siitä, että yritystoiminnan hiipumiseen ”tottuu ja turtuu”.

Ehkä tässä kohtaa esiin nousee myös Himasen mainitsema häpeän kulttuuri.

”Meillä on taipumus ajatella, että yrityksen lopettaminen on epäonnistumista. Emme oikein osaa hyväksyä ajatusta, että yrityksiä syntyy ja kuolee”, Aalto-yliopiston Kyrö sanoo.

Kannattamattoman yrityksen laahaaminen ei kuitenkaan ole hyväksi kansantaloudelle, saati yrittäjälle itselleen.

”Suomessa on paljon yritystoiminnan aloittamista tukevia pisteitä. Ehkä pitäisi olla myös lopettamista tukevia”, Hytti heittää. ”On paljon tapauksia, joissa aivan varmasti olisi hyvä, että yritystoiminta lopetettaisiin ennemmin kuin myöhemmin.”

Yrityksen lopettamiseenkin tosin liittyy paljon ongelmia. Jos yrittäjä ei kuulu työttömyyskassaan tai on maksanut liian pientä yrittäjäeläkettä itselleen, taloudellinen kuoppa saattaa olla todella syvä yrityksen lopettamisen jälkeen.

Hytti kertoo tarkastaneensa muutama vuosi sitten gradun, jonka mukaan yrittäjät eivät juuri hae toimeentulotukea, vaikka heillä olisi siihen oikeus ja mahdollisuus.

”Voi olla, että myöntäjäpuolellakin ajatellaan, ettei se yrittäjille kuulu. Tämä on yksi katveessa olevista asioista.” Vanhasen mukaan oikeusministeriössä uudistetaan parhaillaan velkajärjestelylainsäädäntöä.

”Tiettyjä toiveita on, että yhteiskunta ottaisi vastatakseen pienten yritysten talous- ja velkaneuvonnan toteutumisen”, hän sanoo. Tällä hetkellä neuvontaa tehdään puhelimitse – pitkälti talkoovoimin.

 

Mutta mitä tapahtui BTI Internationalilta irtisanoutuneille televisiokääntäjille?

Osa ryhtyi tekemään enemmän töitä Ylelle, joka ainoana vielä noudattaa Yhtyneet-sopimusta.

Lauri Mäkelän tavoin jotkut laajensivat toimintaansa muille käännösaloille. Osa ryhtyi tekemään jotain aivan muuta tai päätyi työttömäksi.

Av-kääntäjiä edustavan Suomen Journalistiliiton edunvalvontajohtajan Petri Savolaisen mukaan on selvää, että irtisanoutumisiin johtanut selkkaus oli kääntäjien viimeinen hätähuuto kehitykselle, joka on myllertänyt muitakin ammattialoja.

Savolaisen mielestä av-kääntäjien tilanne on selkeä esimerkki siitä, että Suomen rajojen sisällä on kahdet työmarkkinat.

”Se kertoo, miten työtä pyritään siirtämään työehtosopimusten vähimmäisehtojen piirissä olevasta palkkatyöstä joksikin muuksi.”

BTI-jupakan myötä enemmistö Suomen av-kääntäjistä on nyt luultavasti yksinyrittäjiä tai työttömiä eikä enää palkansaajia tai työsuhteisia freelancereita.

Savolainen itse on istunut työ- ja elinkeinoministeriön trendityöryhmässä koko hallituskauden ajan ja seurannut pitkään yksinyrittäjien ja itsensä työllistäjien tilanteen kehittymistä. Hänestä on sääli, että niin sanotut pakko- ja näennäisyrittäjät niputetaan helposti samaan kastiin kasvuyrittäjien kanssa.

”Moni free-kääntäjä tekee työtä omissa tiloissaan ja omilla laitteillaan ja tulee tulkituksi yrittäjäksi. Mutta hän voi olla hyvin riippuvainen yhdestä työnteettäjästä, eikä voi valita, milloin ja miten tekee töitä, vaan se on hyvin säänneltyä”, Savolainen sanoo.

”Tällaisella näennäisyrittäjyydellä ei ole mitään tekemistä kasvuyrittäjyyden kanssa. Yrittäjällä pitäisi olla oma vapaus ja mahdollisuus yrittäjän voittoon. Näennäisyrittäjien taas pitäisi lainsäädännössä rinnastua palkansaajiin.”

 

Av-kääntäjien verkkosivuilla julkaistiin syyskuussa 2013 uutinen. Sen mukaan BTI International irtisanoi useiden yhtiöön kuukausipalkkaisiksi otettujen kääntäjien työsopimukset aivan neljän kuukauden mittaisen koeajan lopussa.

Uutisen mukaan irtisanotuille tarjottiin mahdollisuutta jatkaa työskentelyä käännöstoimistolle, mutta yrittäjäpohjalta. Irtisanottujen työpanos olisi siis kyllä kelvannut yhtiölle, mutta ilman työsuhteeseen liittyviä kustannuksia ja muita vastuita.

Suomen Kuvalehti tavoitti BTI Internationalin toimitusjohtajan Paula Kaurismäen puhelimitse tammikuun alussa, mutta hän kieltäytyi vastaamasta yritykseen liittyviin kysymyksiin.

”Olen aika huonosti yleensä vastannut näihin haastatteluihin, ja me keskitymme tällä hetkellä toimintaan emmekä niin paljon tiedottamiseen. Mutta voit laittaa ne kysymykset sähköpostitse, niin katsotaan, mitä tehdään”, Kaurismäki tyytyi sanomaan.

BTI lykkäsi vastauksille annettua määräaikaa kahdesti. Kysymyksiin vastasi lopulta BTI:n ruotsalainen talousjohtajaHenrik Wikrén. Hänen mukaansa yhtiö oli loppuvuonna 2012 halukas keskustelemaan MTV:ltä siirtyneiden kääntäjien kanssa muun muassa vakituisista työpaikoista.

”On totta, että joidenkin vuonna 2013 aikana rekrytoimiemme kääntäjien koeajan päättyessä emme jatkaneet heidän työsuhdettaan. Siihen on eri syitä, mutta emme halua kommentoida kääntäjien yksityisasioita emmekä yrityksen liiketoimintaan liittyviä asioita julkisesti.

Tilinpäätöstietojen perusteella BTI on menestynyt Suomessa erittäin hyvin.

Vuonna 2012 yhtiö teki noin 2,8 miljoonan euron liikevaihdolla nettotulosta noin 280 000 euroa. Muutamana tätä aiempana vuonna se takoi tasaisesti 400 000–500 000 euroa puhdasta voittoa joka vuosi.

Av-kääntäjien syksyllä 2013 tekemän palkkiovertailun perusteella freelance-kääntäjien palkkiot BTI:llä jäävät reippaasti Yhtyneet-sopimuksen määrittelemästä tasosta.

Lauri Mäkelän lähettämässä esimerkkilaskelmassa Yhtyneet-sopimuksen mukainen palkkio 42 minuutin ja 440 repliikin ohjelmasta on 12,87 euroa minuutissa. Laskelmassa on huomioitu työeläke- ja vakuutusmaksut sekä 11 prosentin lomakorvaus.

BTI:n palkkiotasolla kääntäjän käteen jäävä osuus samasta työstä on 4,65 euroa minuutissa, kun palkkiosta on vähennetty yrittäjän eläkevakuutusmaksu.

Wikrén ei suostu kommentoimaan BTI:n kääntäjien tulotasoa tekijöiden yksityisyydensuojaan vedoten. Hän kuitenkin sanoo kääntäjän pääsevän BTI:llä ”kaikki tekijät huomioon ottaen samalle tasolle kuin Yhtyneet-sopimuksen mukaan”.

Eri käännökset on Wikrénin mukaan hinnoiteltu eri tavoin, ja ”yrittäjä voi odottaa saavansa sen hinnan, minkä ostaja maksaa”.

Lauri Mäkelän mukaan käännösalalla toimii koko joukko muitakin kansainvälisiä käännöstoimistoja, jotka maksavat ”luokattoman surkeita palkkioita ja käyttävät vierasperäisiä työmenetelmiä, joiden seurauksena lopputulos on mitä on”.

Yhtiöiden kustannussäästöt näkyvät lähes suoraan yksittäisten kääntäjäyrittäjien tilipussissa. ”Toimistot ovat tehneet oman työnsä huonosti ja myyneet aina vain halvemmalla ja halvemmalla käännöksiä kanaville ottamatta huomioon, että ainut, mistä voi leikata, ovat kääntäjien palkkiot.”

Kääntäjät ovat huolissaan myös ammattinsa arvostuksesta. Miten pitkälle kouluttautuneet av-kääntäjät pärjäävät, jos käännöstoimistot ostavat halvalla palveluita lähes keneltä tahansa englantia osaavalta, Mäkelä kysyy hieman kärjistäen.

Pienien palkkioiden ja kovenevien tehokkuusvaatimuksien vuoksi moni ammattilainen alalla kuin alalla joutuu jo nyt tinkimään siitä, mitä itse pitää laadukkaana työnä. Eikä sekään aina riitä edes kohtuulliseen toimeentuloon.

”Tässä käydään nyt makkaratehtailun ja laadun välistä kamppailua.”