Suomesta puuttuu satoja koulupsykologeja – yhdellä vastuullaan tuhansia oppilaita

Koulusysteemi työntää sivuraiteelle liian suuren määrän lapsia ja nuoria, varoittaa tutkija.
Kotimaa 15.1.2014 18:30
Väsynyt oppilas Mäkelänrinteen lukiossa 2009. © Vesa Moilanen / Lehtikuva

Koulupsykologien puutteesta on tullut merkittävä ongelma Suomessa. Lain mukaan psykologeja pitäisi olla noin 900, mutta tällä hetkellä heitä on kouluissa alle 300. Tämä asettaa lapset ja nuoret eriarvoiseen asemaan. Oikeuskansleri Jaakko Jonkka on huomauttanut asiasta toistuvasti.

Psykologian tohtori Annarilla Ahtolan mukaan Suomessa ei ole missään vaiheessa päästy tarpeen mukaiselle tasolle. Jo vuonna 1974 määriteltiin oppilashuollon komiteamietinnössä, että Suomessa pitäisi olla 500 koulupsykologia. Väitöskirjassaan Ahtola tutki edistävän ja ennaltaehkäisevän oppilashuollon käytäntöjä suomalaisessa esi- ja perusopetuksessa.

”Asia etenee aivan liian hitaasti, kun kunnat eivät ole edes 40 vuoden aikana perustaneet koulupsykologien vakansseja. Ei silloin kun se vielä oli vapaaehtoista eikä nyt, vaikka se on ollut pitkään pakollista esi- ja perusopetuksessa”, Ahtola ihmettelee.

Esi- ja perusopetuksen piiriin kuuluvat 6-16-vuotiaat lapset. Psykologeja puuttuu lisäksi varhaiskasvatuksesta, lukioista ja ammattikouluista.

Ensi syksystä alkaen lainsäädäntö velvoittaa järjestämään koulupsykologin palvelut myös lukioissa ja ammattioppilaitoksissa.

”Maa on jakautunut kahtia huolestuttavalla tavalla. Suomessa on isoja kaupunkeja ja pieniä kuntia, joissa tilanne on hyvä. Mutta sitten on todella paljon etenkin syrjäseudulla sijaitsevia kuntia, joissa ei ole juuri mitään palveluja”, Annarilla Ahtola sanoo.

Koulupsykologien puute ei jakaudu tasaisesti niin, että joka puolelta Suomea heitä puuttuisi yhtä paljon. Esimerkiksi Helsingissä haasteet ovat suuret, mutta resurssit ovat suurin piirtein suositusten mukaisella tasolla.

Mutta Ahtolan mukaan Helsingin ja pääkaupunkiseudun koulujen välillä alkaa olla isoja eroja. Koulujen ja asuinalueiden välillä on tapahtunut eriytymistä muun muassa sen vuoksi, että perheet saavat valita koulunsa. Myös muuttoliike, urbanisoituminen ja maahanmuuttajat vaikuttavat asiaan.

”Useissa kunnissa psykologilla on myös kohtuuttoman suuria työalueita, joihin voi kuulua kymmeniä kouluja. Yhden henkilön kontolla voi olla tuhansia oppilaita ja opiskelijoita laajalla maantieteellisellä alueella. Työ on silloin tulipalojen sammuttamista, vain kaikkein hankalimpien asioiden hoitamista”, Ahtola kertoo.

Koulupsykologien pitäisi toimia etenkin peruskoulussa erityisesti opettajien keskustelukumppanina, ja tuoda tietoa ja asiantuntemusta suunnitteluun ja päätöksentekoon kouluissa. Se edistäisi koko kouluyhteisön hyvinvointia ja kaikkien lasten hyvää oppimista. Tällaisissa työoloissa siihen ei ole mahdollisuuksia.

Yhteistyö psykologin ja koulun ammattilaisten välillä edellyttää toisiinsa tutustumista, jotta luottamus ja yhteinen työtapa pääsevät syntymään.

”Kun opettaja on huolissaan oppilaasta tai omasta luokastaan, niin työskentelyä ei aina välttämättä tarvitse aloittaa lapsen tai perheen kanssa. Psykologi voi pohtia yhdessä opettajan kanssa erilaisia ratkaisuja ja tukea häntä. Eikä pelkästään niin, että psykologia tarvitaan vain silloin kun on jokin ongelma”, sanoo Ahtola ja painottaa nimenomaan ennaltaehkäisevän ja hyvinvointia edistävän työn merkitystä.

 

Lasten ja nuorten syrjäytymisestä on tullut iso ongelma. Yhden pysyvästi syrjäytyneen nuoren hinta voi THL:n mukaan olla jopa miljoona euroa koko elämän ajalta. Samaan lukuun on päässyt Elinkeinoelämän tutkimuslaitos ETLA.

Lapsen kasvuyhteisön onnistuneella rakentamisella onkin Annarilla Ahtolan mukaan iso merkitys syrjäytymisen, työttömyyden ja varhaisten työkyvyttömyyseläkkeiden ehkäisemisessä.

”Lapset ja nuoret viettävät huomattavan osan valveillaoloajastaan päiväkodeissa, kouluissa ja oppilaitoksissa. Nyt pitäisi vielä enemmän miettiä sitä, miten niissä voitaisiin tukea lasten hyvinvointia ja hyvää oppimista. Kehityskulku, jota johtaa syrjäytymiseen ja varhaisiin sairauseläkkeisiin on usein nähtävissä jo hyvin varhain, jopa ennen kouluikää. Ne olisivat ennakoitavissa”, Ahtola sanoo.

”Koulu on järjestelmänä sellainen, että siellä tapahtuvat perustavat ratkaisut tukevat kehitystä. Ei saisi käydä niin, että koulu tulee luoneeksi jotain sellaista pahoinvointia tai huonoja kehityskulkuja, joita pyritään myöhemmin korvaamaan muilla palveluilla. Syrjäytymiskeskustelu osoittaa, että joku koulusysteemissä mättää, kun se pullauttaa sivuraiteelle liian suuren määrän lapsia ja nuoria.”

 

Osittain tämän vuoksi vaikeudet kasautuvat yhä enemmän tietyille perheille, lapsille ja nuorille. Ongelmien tarkkaa sisältöä on vaikea määritellä. Koulupsykologi saa usein yhteydenoton esimerkiksi tarkkaavuus- ja keskittymisongelmien tai käytöspulmien vuoksi.

”Yleisiä ovat myös oppimisen vaikeudet lukemisessa, kirjoittamisessa, matematiikassa ja luetun ymmärtämisessä. Psyykkiset pulmat näkyvät esimerkiksi vetämättömyytenä ja alakulona tai vaikeutena ystävyyssuhteissa”, Ahtola kertoo.

”Myös erilaiset perheiden haasteet ja kriisit, kuten avioerot ja menetykset perheessä tuottavat lapselle stressiä ja pahaa mieltä. Ja sitten on asioita, joita täytyy pohtia koko koululuokan tasolla, kuten työrauha-asiat, luokkahenki, oppilaiden väliset suhteet ja kiusaaminen.”

Kokonaan oma asiansa on virtuaalimaailma, johon lapset ja nuoret uppoutuvat yhä syvemmälle. Erilaiset pelit ja sosiaalinen media vievät vapaa-aikaa niin paljon, että oppilaiden lukutaito on heikentynyt. Tämä näkyy muun muassa siten, että suurempien kokonaisuuksien omaksuminen on vaikeaa.

”Median käyttö tuo valtavia haasteita. Kun mikään ei välky eikä mitään voi klikata, kirjan lukeminen saattaa tuntua monotoniselta. Ihan kaikki tärkeät asiat eivät kuitenkaan ole saavutettavissa sosiaalisessa mediassa, ei elämä voi mennä klikkailun varaan”, Ahtola sanoo.

”Elämässä tarvitaan tulevaisuudessakin tunnetaitoja ja sosiaalisia taitoja. Ihmisen on tultava toimeen omien tunteidensa ja impulssiensa sekä toisten ihmisten kanssa. Tämä on asia, jonka ymmärtämisessä suomalainen koulu ei tällä hetkellä ole ihan vahvimmillaan.”