Suomen Kuvalehti vie Smash Asem -tuomion Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen

SK:n toimitus
Kotimaa 1.9.2009 11:23

Suomen Kuvalehden päätoimittajan Tapani Ruokasen mukaan korkeimman oikeuden ratkaisu on sananvapauden kannalta aivan käsittämätön. Lue, mitä Smash Asem -mielenosoituksessa syksyllä 2006 tapahtui.

poliiseja
Smash Asem mielenosoitus Aasian ja Euroopan huippukokousta vastaan Kiasman aukiolla vuonna 2006. Kuva Markus Pentikäinen / Suomen Kuvalehti

Korkein oikeus päätti, ettei Suomen Kuvalehden kuvaajalle myönnetä Smash Asem -jupakassa valituslupaa. Helsingin hovioikeuden keväällä antama tuomio jää pysyväksi.

Suomen Kuvalehti aikoo viedä asian Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen (EIT).

”Jos tällainen ennakkopäätös jää voimaan, se tarkoittaa käytännössä sitä, että viranomainen voi milloin tahansa oman harkintansa perusteella kieltää median läsnäolon mielenosoitustilanteessa. Kysymys on siitä, että lukijat, kuulijat ja katsojat eivät saa tietää, mitä tapahtuu”, Ruokanen totesi STT:lle tänään.

Tuomio niskoittelusta

Valokuvaaja tuomittiin sekä käräjillä että hovioikeudessa niskoittelusta, koska hän ei totellut poliisin käskyjä Smash Asem -mielenosoituksen yhteydessä syksyllä 2006.

Poliisi saartoi Asem-kokousta vastustaneet mielenosoittajat Kiasman edustalla. Poliisi antoi lukuisia hajaantumiskäskyjä.

Kuvaaja oli työtehtävissä. Hän halusi seurata tapahtumat loppuun, vaikka oli saanut poliisilta käskyn poistua paikalta. Hänet otettiin kiinni.

Oikeus piti rikosta anteeksiannettavana eikä rangaissut kuvaajaa.

Mitä Smash Asema -mielenosoituksessa tapahtui? Lue paikalla olleen toimittajan ja kiinni otetun valokuvaajan kertomus ”Helsingin henki” (SK 37/2006).

Suomenkuvalehti.fissä julkaistut Smash Asem -jutut löydät täältä.

Lähde HS.fi

Keskustelu

Voi Tapani ja kumppanit. Kuvaaja jätettiin rangaistukseen tuomitsematta ja te silti yhä jatkatte tätä pelleilyänne. Kuormitatte Euroopan ihmisoikeustuomioistuinta jatkamalla omaa provokaatiotanne, jolle kaikki järkevät ihmiset täällä Suomessa nauravat – ja toivottavasti myös muualla Euroopassa. Yrittäkää keskittyä oleelliseen, vai onko teidän pakko kalastella huomiota tällaisilla tempauksilla, ettette kokonaan kuolisi mediakartalta?

Olen eri mieltä kuin Mara. Tämä kannattaa katsoa loppuun asti. En halua Suomen liukuvan milliäkään enempää poliisivaltioksi. Jos poliisi voi ottaa kiinni työtään tekevän toimittajan ilman perusteluja, ollaan vaarallisilla vesillä.
Minustakin Suomen Kuvalehti on mitä on, mutta on hienoa, että tässä maassa joku merkittävä lehti vielä jaksaa puolustaa sananvapautta ja kansalaisten kokoontumisvapautta.

Minusta on koko ajan näyttänyt kyllä siltä, että Suomen Kuvalehti aikoinaan järjesti koko puheena olevan tilanteen kahden eri kuvaajansa voimin ja pyrkikin siihen, että tämä toinen kuvaaja tulisi pidätetyksi, jotta lehti voisi sitten uskottavamman tuntuisesti kirjoittaa poliisin toimintaa rankasti kritisoivan juttunsa seuraavaan numeroonsa, minkä se tekikin. Olin itsekin paikalla ja tiedän tapahtumista. Poliisi ei suinkaan ottanut kuvaajaa kiinni ilman perusteluja. Tämä käy selvästi ilmi myös oikeuden pöytäkirjoista. Kaikkien muiden medioiden edustajat pystyivät erittäin hyvin dokumentoimaan ja uutisoimaan kyseisen mielenosoituksen vastustamatta kuitenkaan poliisia. Harva tapahtuma on Suomessa koskaan dokumentoitu ja uutisoitu yhtä tarkasti. Sananvapaus ja kansalaisten kokoontumisvapaus ei ole Suomessa millään tavalla uhattuna ainakaan po. tapahtuman valossa. Suomessa oli tuolloin tärkeä kansainvälinen kokous ja poliisi toimi tilanteessa oikein ja korrektisti, mikä on kaikilla järjestäytyneen yhteiskunnan eri tahoilla ja foorumeilla todettu. Ainoastaan Suomen Kuvalehti Tapani Ruokasen johdolla yrittää saada asian näyttämään joltain ihan muulta.

Täydellisen naurettava juttu.

Tämmöinen älyvapaa ”hammastikusta periaatekysymykseksi” asenne selittää hyvin miksi Suomella on väkilukuun nähden paljon tapauksia Euroopan oikeuksissa.

Jos toimittaja ei katso poliisin käskyjen koskevan itseään mielenosoituksessa niin häkkiin vaan. Mikä erivapaus sillä on? Jos on niin kirjattakoon lakiin, muuten täytyy noudattaa lain yhdenvertaisuusperiaatetta. Sorry vaan mutta perustuslaki koskee myös toimittajia.

Koko surullinen tapaus ei ole todellakaan mikään sulka hattuun SK:lle.

Tämä toimittaja on häärännyt itsensä putkaan vain ja ainoastaan omalla ja videollekin tallennetulla käytöksellään. Kiinniottohan on jo kolmessa oikeusasteessa todettu perustelluksi.

Kokoontumis- ja sananvapaus ovat toki arvoja mutta rajansa toimittajallakin.

Lopetin lehden tilaamisen jo vuonna 2006 etten rahoittaisi tätä katkeraa prosessia.

Suomihan on valitusyhteiskunta.

Periaatteiden puolesta kannattaa taistella. Ilman niitä ja niiden vahvaa puolustamista me olisimme yhä mielivallan alla. Siksi tämä ”hammastikku” on itseään suurempi. Oikeuksistaan kannattaa pitää kiinni, sillä poliisi ja tuomari eivät niin tee kenenkään puolesta.
Toki minä haluan, että lehdistö seuraa poliisin toimia myös mielenosoitusten yhteydessä ns. loppuun asti, sillä esivallan kunnioitus on poskettoman korkealla tässä maassa, kuten yllä olevista mielipiteistä näkee. Valitettavasti olen itse huomannut, että kun poliisilta ns. karkaa mopo käsistä, poliisia uskotaan, ei kansalaista.

Entäpä jos valokuvaaja olisi tunkeutunut sairaalaan jonkin katastrofin yhteydessä ja kieltäytynyt silloin poistumasta paikalta?
Entäpä jos kuvaaja kuvaa liikenneonnettomuudessa loukkaantunutta ilman, että antaisi minkäänlaista apua?
Entäpä jos toimittaja tai kuvaaja kyttää jotakin julkkista niskaanhengittäen vuorokausi toisensa jälkeen ja aiheuttaa henkisiä kärsimyksiä koko perheelle, lapsille?
Media alkaa olla siinä pisteessä (=lehdet, tv, netti), että ns. eettinen toimintatapa alkaa unohtua.
Tehdäänkö uutisia ja tapahtumia todella tarkoituksellisesti provosoiden?
Lehdistön tulisi mennä itseensä ja hieman löysätä intoaan tehdä toisarvoisia uutisia.
Suomen Kuvalehti on tänään entisen ajan Hymy tai Apu.
Journalistien narsistinen itsekeskeisyys lyö takaisin. SK piehtaroi nyt tässä sankaritarinassa, HS omassa liha-spektaakkelissaan, jossa ei ole esitetty yhtään vakavaa löytöä, ei myrkytystä, kaikki lähtöisin yhdestä nimettömästä, katkeroituneesta ”todistuksesta”. Entäs HS ja hiihtohuumeet?

Kun katsoo SK:n Asem-numeroa (nro 37 / 2006) sivulta 20, huomaa kuinka SK:n toinen valokuvaaja Hannu Lindroos on ottanut valokuvan SK:n toisesta kuvaajasta Markus Pentikäisestä kuvaamassa mielenosoitusta poliisiringin sisäpuolella. Heti kyseisen kuvan saamisen jälkeen kuvan ottanut Lindroos poistui poliisiringin sisältä. Pentikäinen jäi tarkoituksella ringin sisään. Pentikäisestä otetun kuvan ottamishetkellä Pentikäistä ei vielä ollut pidätetty eikä uhattu pidättää. Herää kysymys, miksi Lindroos ylipäänsä otti kyseisen kuvan Pentikäisestä – kuvan, jossa Pentikäinen kuvaa poliisin ja mielenosoittajan yhteenottoa? Ja toinen kysymys: Miksi Pentikäinen jäi tarkoituksella poliisiringin sisään kaikkein viimeiseksi? Lehtikuvaaja olisi halutessaan epäilemättä päässyt pois ringin sisältä koska tahansa vain olisi halunnut. Tuntuu kuin Pentikäinen olisi tarkoituksella halunnutkin tulla pidätetyksi. Tämä selittäisi myös sen, miksi Lindroos ylipäänsä näki vaivaa saadakseen sivujen 20-21 sinänsä upean valokuvan. Minulla herää tällaisia ja monia muita vakavia kysymyksiä.

Maran & muiden kysymyksistä: Poliisi on julkinen viranomainen ja palvelu, joka mm. pitää yllä järjestystä julkisilla paikoilla, verovaroin. Toimittajat ja kuvaajat kuvaavat ja kertovat miten se tapahtuu, mitä tapahtuu julkisilla paikoilla. Nuo Smash-Asem mielenosoitukset eivät oleet kovin erikoisia. Kenelläkään ei ole syytä olle tosi vihainen. Ketään ei kuollut, haavat jäivät menttaalisiksi. Mutta tuo kirjoittajan ja kuvaajan oikeus olla tapahtuman paikalla ja kuvata sitä on tärkeä, aivan oleellinen oikeus, jopa velvollisuus, jos tapahtumia halutaan seurata. Siitä tässä nyt on kyse, ja asian vieminen EI:hin on aivan paikallaan, koska näitä juttuja ei Suomessa tajuta. Virkavallan lisäksi ole olemassa virkavelvollisuuksia, mikä puoli Suomessa usein unohtuu.

Maailmassa tapahtuu paljon muuta ja tärkeämpää, joissa mm. kuvaajat ja kirjoittajat slloin tällöin kuolevat. Heitä menee muutama kuukaudessa. Kuvaajilla esim. on yleinen tapa kuvata lähes koko ajan lähes kaikkea. Jotenkin koomista kysyä, miksi joku ottaa jonkun kuvan? Tai miksi hän ei ottanut jotakin toista? Se olisi kysymyksenä asiallsempi.

”Jos tällainen ennakkopäätös jää voimaan, se tarkoittaa käytännössä sitä, että viranomainen voi milloin tahansa oman harkintansa perusteella kieltää median läsnäolon mielenosoitustilanteessa. Kysymys on siitä, että lukijat, kuulijat ja katsojat eivät saa tietää, mitä tapahtuu”

Paskan marjat!

Tämän valtion ja sen kansalaisten turvallisuus ja hyvinvointi perustuu viranomaisten, koulutettujen ammattilaisten, kykyyn tehdä harkittuja päätöksiä ja perusteluja äärimmäisen nopeissa ja vaativissa tilanteissa, joiden käsittelemisessä ja hoitamisessa miltei poikkeuksetta menisi näillä suunsoittajilla kurat lahkeeseen.

Virkavallan velvollisuus on katsoa, etteivät kuvaajat ja toimittajat pääse hengestään näissä kähinöissä. Yksikään mellakkavarustuksessa hikoileva ja ilmassa viheltäviä pulloja väistelevä virkavallan edustaja ei takuulla ajattele, että rajoitanpa tässä nyt vähän sananvapautta. Sekasortoisessa tilanteessa käskyjä tottelematonta henkilöä suojellaan kiinniottamalla yhtälailla tilanteelta ja kuin toimintansa aiheuttamilta riskeiltäkin.

aiphon ”harkituista ja perustelluista”: Tasavallan kansalaisten turvallisuus perustuu myös päätösten ja tekojen julkisuuteen. Käytännössä ei kukaan pysty koskaan tekemään kaikkea aivan oikein tai optimaalisesti, mutta kun tuloksia voi arvioida julkisuudessa, ne pysyvät hyväksyttävinä. Suomessa tilanteeseen on ollut vaikea puuttua, koska virkavallan kunnioitus menee virkavelvollisuuden vaateen edelle – yleisesti ottaen. Tilanteella on etupäässä enemmän tekemistä poliittisten päätösten kuin kuin järjestyksen ylläpidon kanssa. Mutta tälläkin sektorilla ”julkisuuden” vaatimus on sama kuin sen oikeus. Ei siitä voi tinkiä!

Mitä kuriin – tai suoremmin sanoen paskoihin – erilaisissa lahkeissa tulee, niitä nyt ei voi välttää, mutta työ on tehtävä niistä huolimatta. Niitäkin tahtoo olla eniten poliittisissa lahkeissa ja hamosissa. Toimittajilla ja kuvaajilla on yleensä työnantajan vakuutus, joka takaa jotakin perheelle, jos henki tai työkyky menee. Tälläkin sektorilla suuri pulma on, ettei korvausta saa, jos kurat jonkun maineikkaan johtajan, kenraalin, ministerin, yms:n lahkeissa, tms:ssä tulevat kuvatuiksi, kun niitä ei siellä ”virallisten historioiden” mukaan ollut tai ole.

poliisin valtuudet on kirjattu poliisilakiin. Sieltä käy ilmi, että poliisi voi ottaa talteen henkilön, joka ei noudata poistumiskäskyä. Tässä laissa ei ole sellaista kohtaa, jolla suljettaisiin toimittajat lain ulkopuolelle.

Oikeusasteet korkeinta oikeutta myöten eivät nähdäkseni missään tapauksessa voi päätyä siihen, että poliisi toimi lain vastaisesti, koska laki on ihan selvä ja ristiriidaton. Toimittaja niskoitteli ja poliisilla oli poliisilain mukainen oikeus ottaa toimittaja säilöön. Ei SKL eikä kukaan muukaan voi asettua lain yläpuolelle ja todeta, että ratkaisut oikeusasteissa pitäisi lain sijasta tehdä lehdistön eettisten ajatusten mukaan.

Poliisi on toiminut lain mukaan, joten valittaminen on turhaa, päätökset pysyvät voimassa. Kuvalehti haukkuu väärää puuta kohdistaessaan kritiikkinsä korkeinta oikeutta vastaan. Jos halutaan muutosta, niin se tapahtuu demokratiassa lainsäädännön kautta – jos on tarpeen, niin säädetään sitten lailla medialle erivapauksia niin paljon kuin media haluaa ja kansanedustajat hyväksi näkevät. Mutta kun laki on säädetty, niin sillä mennään, ja luennointi lehdistön jalosta tehtävästä on puutaheinää. Lakia tulee jokaisen noudattaa, lehdistönkin.

pur´ille: Niinhän se ”poliisilaki” sanoo. Esimerkkejä: Viimeisimmän ”poistumiskäskyni” sain Suomessa 1982, kun yritin ilmoittaa poliisille karkeaa maanpetoksellista rikollisuutta – Lahden poliisilaitoksella. Sama toistettiin Ruotsissa ja Tanskassa tavalla, joka merkitsi, että poliisi voi Pohjoismaissa tulla ja mennä minne vain ja määrätä kenen tahansa poistumaan mistä tahansa ja mistä syystä tahansa. Kohdallani se on tapahtunut myös oikeussalissa, joskin kerran (hovioikeuden) tuomari katsoi parhaaksi ”oman poistumisensa.” Ammattini oli lehtimies Suomessa 15 vuotta – ennen viimeistä poistumiskäskyä – joka tuli GRU/KGB:ltä – ja poliisilta.

Laki siis voi olla selvä, mutta poliisi, jopa oikeus, voi tulkita sitä väärin, mikä ”virkavallan” maassa tapahtui ja tapahtuu usein, joskus pitämättömin perustein. Minkä vuoksi on joskus hyvä tarkistaa myös ”virkavelvollisuuksien” toteuttamisia. Ei kukaan saa käyttää väärin ”valtuuksiaan,” tehdä virkaura- tai lehtimiesuraa sellaisen suojaamisesta. Eli nämä konfliktit on katsottava maan ulkopuolella, jos se näyttää tarpeelliselta. ”Poliisivaltioissa” tilanne voi olla toinen.

Tää on taas tätä. Jos halutaan tehdä juttu siitä miten Suomessa on moottoritiellä liian alhaiset nopeusrajoitukset, niin sehän on tietysti tehtävä niin että ajetaan ylinopeutta tutkaan ja kieltäydytään maksamasta sakkoja ja päädytän oikeuteen. Saadaan näkyvyyttä. Voisihan tuon hoitaa toisinkin, mutta se ei olis ”juttu”, se ei myy. Ja jutussa ei tietenkään mainita sitä hintaa minkä veronmaksajat joutuvat maksamaan tästä näkyvyydestä.

SK:lla pitäisi olla voimaa nostaa keskusteluun tuntemansa poliisin toiminnan ja poliisilain puutteet vähemmän lapsellisella tavalla.

Taitaa loppua minultakin tämän lehden maksaminen, se riittää kun joudun maksamaan näitä oikeudenkäyntejä.

Keskustelua seuranneena täytyy todeta, että valistuneet kansalaiset eivät tiedä, mistä tässä on kyse ja mitä korkeimman oikeuden päätöksestä voi seurata. Kyse on yhteiskunnallisesti merkittävän uutisen seuraamisesta, ei mistään nimimerkki Kesiksen mainitsemasta huonosta journalismista tai myyvien juttujen tekemisestä. Naurettavaa ja valvontayhteiskuntaa suosivaa on sotkea Seiskan ja iltapäivälehtien toimintatavat vakavaan asiaan. Jos poliisi saa tästedes poistaa toimittajat seuraamasta mitä tahansa uutistapahtumaa, jokainen voi miettiä, mitä se tarkoittaa avoimuutta korostavassa yhteiskunnassa – ja ehkä jopa jokaisen kansalaisen omalle oikeusturvalle ja sananvapaudelle.

Kun en ollut paikalla niin en voi tiedoillani röyhistellä. Vaan ei tainnut olla paikalla nimimerkki Höpötystäkään. Muista lähteistä olen saanut saman kuvan kuin paikallaolijaksi ilmoittautuneen Maran ensimmäisestä kommentista: Poliisin käskyjen noudattaminen ei olisi estänyt SK:n toimittajaa seuraamasta tilannetta.

Jos asia on näin, niin tämän touhun puolustettava arvo ei aikuisten oikeasti ole sananvapaus tai lehdistön oikeus seurata uutistapahtumaa, vaan yhden ihmisjoukon itsekeskeinen halu olla yhteispelin yläpuolella.