Ratkaise sote

Toiset pääsevät lääkäriin heti, toiset jonottavat. Epäkohta pitää korjata. Siksi on sote-uudistus. Tehdäänkö se oikein?

Kuukausi on pitkä aika olla huolissaan.

Terveyskeskuksissa angiinat ja katkenneet solisluut hoidetaan kyllä nopeasti. Mutta kiireettömissä tapauksissa, jos vaikka löytää epäilyttävän luomen, joka kolmas odottaa lääkärille pääsyä yli viisi viikkoa.

Moni ei jaksa odottaa. Eikä tarvitse.

Työterveyshuoltoon pääsee käytännössä heti, ja arviolta yli miljoona suomalaista on ostanut terveysvakuutuksen, jotta voi käydä yksityisillä terveysasemilla.

Terveyskeskus- ja päivystysjonoihin ovat jääneet ne, joilla ei ole työterveyshuoltoa tai vakuutusta.

Vuonna 2007 Euroopan unioni julkisti vertailun jäsenmaiden terveydenhuollosta. Ihmisiltä oli kysytty, miten hyvin he omasta mielestään pääsevät lääkäriin. Suomalaiset olivat neljänneksi tyytymättömimpiä, takanaan latvialaiset, portugalilaiset ja – kaikkein tyytymättömimpinä – ruotsalaiset.

Se oli käännekohta.

Vuodesta 2007 lähtien Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ylijohtaja Marina Erhola on pohtinut ratkaisua jonopulmaan erilaisissa työryhmissä.

”Kahta kuukautta lukuun ottamatta olen ollut koko ajan nimettynä johonkin ryhmään”, Erhola sanoo.

On ollut terveyskeskusten pelastamissuunnitelmaa, palvelurakennetyöryhmää, kaksi kansallista sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisohjelmaa.

 

Jos parturissa ei ehditä leikata kaikkien halukkaiden tukkaa, ratkaisu on yksinkertainen. Palkataan lisää partureita.

Terveyskeskusjonoista pääsisi eroon palkkaamalla tuhat uutta lääkäriä ja tuhat uutta hoitajaa. Odotusaika lyhenisi kolmeen päivään, on Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin toimitusjohtaja Aki Lindén arvioinut. Tuhannen uuden lääkärin ja hoitajan palkkaaminen maksaisi noin 90 miljoonaa euroa vuodessa, vain 16 euroa per suomalainen.

Moni pitää Lindénin laskelmaa toiveajatteluna.

Aalto-yliopiston professorin Paul Lillrankin mielestä 90 miljoonan lisäys ei auttaisi. Hänen mielestään terveydenhuolto voitaisiin järjestää nykyistä halvemmalla ja laadusta tinkimättä, jos se tehtäisiin tehokkaasti. Jos toiminta on tehotonta, raha vain häviää.

Rahaa tarvitaan joka tapauksessa lisää. THL on laskenut, että reilun kymmenen vuoden päästä terveyden- ja vanhustenhuolto maksavat vuodessa 4,5 miljardia euroa enemmän kuin nyt. Jokaiselta suomalaiselta 800 euroa lisää vuodessa.

Lillrankin mielestä sekin raha menee hukkaan.

”Terveyspalveluita ei turvata veroja nostamalla”, Lillrank on sanonut Uuden Suomen haastattelussa.

Oli julkisen sektorin tehokkuudesta mitä mieltä tahansa, tuhannen uuden lääkärin palkkaaminen ei olisi helppoa.

Lindénin laskelma perustuu siihen, että uudet lääkärit pestattaisiin 6 000 euron kuukausipalkalla.

Työttöminä lääkäreitä ei juuri ole. Työntekijöitä pitäisi haalia yksityisistä yrityksistä syrjäkylien terveyskeskuksiin.

Mänttä-Vilppula yritti.

Reilun tunnin ajomatkan päässä Tampereelta sijaitsevaan kaupunkiin ei meinattu saada uusia lääkäreitä 2000-luvun alussa. Kolme terveyskeskusta pyöri kahden lääkärin voimin. Neljä uutta lääkäriä olisi tarvittu.

Vuonna 2013 Mänttä-Vilppula luovutti. Se antoi terveyskeskuksensa lääkärifirman hoidettaviksi.

Kaupunginjohtaja Esa Sirviö sanoo, että ulkoistamisen jälkeen ihmiset olivat ihmeissään.

”Että hitto, täällähän pääsee lääkäriin.”

”Ykskaks yllättäen kaikki lääkärinpaikat oli täytetty. Yksityinen puoli sai tehtyä puolessa vuodessa sen, mistä oli tapeltu monta vuotta”, Sirviö sanoo.

”En tiedä, miten ne sen teki.”

Ehkä yritys maksaa palkkaa enemmän kuin kuusi tonnia kuussa. Kunnan kannalta se on samantekevää. Mänttä-Vilppula laskee säästäneensä terveydenhuoltokuluissa neljän vuoden aikana noin kymmenen miljoonaa euroa.

Kymmenen miljoonaa… Sillä maksaisi kahdensadan lastentarhanopettajan vuoden palkan tai pyörittäisi Mänttä-Vilppulan kirjastoa melkein kolmekymmentä vuotta.

Työryhmät työskentelivät. Jonot terveyskeskuksissa eivät lyhentyneet. Yksityisten terveysvakuutusten menekki kasvoi.

Vuonna 2013 THL:n Marina Erhola oli ollut erilaisissa kokoonpanoissa kuusi vuotta.

”Turhauduin. Tuntui, ettei uudistustyö edennyt.”

”Sanoin, että eiköhän lähdetä Pohjoismaihin katsomaan, miten ne on saaneet perusterveydenhuollon toimimaan.”

Erhola kiersi asiantuntijaryhmän kanssa Tanskassa, Norjassa ja Ruotsissa.

Myös Ruotsissa oli hätkähdetty surkeaa sijoitusta EU-vertailussa ja uudistettu sosiaali- ja terveyspalvelut vuonna 2010.

Reissun jälkeen THL julkaisi Jonottamatta hoitoon -aloitteen.

THL ehdotti, että matkitaan Ruotsia. Perustetaan maakunnat ja annetaan ihmisten valita julkisen terveyskeskuksen ja yksityisen terveysaseman väliltä.

Maakunnat! Valinnanvapaus! Juha Sipilän (kesk) hallitus innostui.

Kansanedustajien on tarkoitus aloittaa sosiaali- ja terveydenhuollon uudistukseen liittyvien lakien käsittely maaliskuussa, äänestää niistä toukokuussa.

”Ajattele, jos nuori ihminen vammautuu ja tarvitsee apua 24 tuntia vuorokaudessa. Mitä jos kunnassa on vain vanhusten palveluasuntoja?”

Maakunnat ovat keskustapuolueen pitkäaikainen tavoite, mutta niistä ei intoile pelkästään keskusta. Jo edellinen, kuuden puolueen hallitus yritti rakentaa hieman vastaavia suuralueita. Yritys lässähti perustuslakiongelmiin, ja hallituskausi loppui kesken.

Sote-slangissa maakunnista käytetään nimitystä ”leveämmät hartiat”.

Kuntien hartiat ovat kapeat.

”Ajattele, jos sattuu liikenneonnettomuus, jossa vammautuu nelikymppinen ihminen,” sanoo Pirjo Haukkapää-Haara.

Haukkapää-Haara on konsulttina Finnish Consulting Groupissa, jossa hän neuvoo kuntia palveluiden järjestämisessä.

”Yhtäkkiä kunnassa on nuori ihminen, joka tarvitsee apua 24 tuntia vuorokaudessa. Mitä jos kunnassa on vain vanhusten palveluasuntoja?”

Siinä on kunnan vammaispalvelujohtajalla miettimistä. Yhtä ihmistä varten ei voi perustaa uutta palvelutaloa.

”Onko kiva, että nelikymppinen on vanhusten seassa?”

Maakunnassa on enemmän vaihtoehtoja: siellä saattaa olla muitakin nelikymppisiä liikuntarajoitteisia ja heille sopivia palveluasuntoja.

”Mitä isommasta porukasta vastaat, sitä paremmin pystyt räätälöimään palveluita erilaisille ihmisryhmille. Siinä mielessä leveät hartiat heti.”

Sote-uudistajilla on maakunnille muitakin lempinimiä. Sipilä on selittänyt uudistusta eduskunnassa näin:

”Hallitus lähtee siitä, että ihminen saa tarvitsemansa palvelut, ja se, että tämä on mahdollista, tarvitsee sen integroidun palvelumallin ja sen, että se julkinen vahva järjestäjä huolehtii, että tämä integroitu palvelumalli toteutuu.”

”Julkinen vahva järjestäjä”, siis maakunta.

Kunta on heikko julkinen järjestäjä.

Kunnat vastaavat sosiaalipalveluista ja niin sanotusta perusterveydenhuollosta. Perusterveydenhuolto on antibioottien määräämistä, diabeetikkojen veriarvojen mittaamista, ennaltaehkäisevää hoitoa terveyskeskuksissa.

Kun potilas tarvitsee vaativampaa apua, terveyskeskuslääkäri kirjoittaa lähetteen. Potilas siirtyy erikoissairaanhoitoon.

Erikoissairaanhoitoa – polvileikkauksia, pallolaajennuksia, mahalaukun tähystyksiä, sädehoitoa – pyörittävät 21 sairaanhoitopiiriä.

Jokaisen kunnan on pakko olla jonkin sairaanhoitopiirin asiakas.

Asiakas ei Mänttä-Vilppulan kaupunginjohtajan Esa Sirviön mielestä ole kuvaava sana. Kunta on pikemminkin maksumies.

Mänttä-vilppulalaiset käyvät erikoissairaanhoidossa Tampereella, ja vuoden päätteeksi kaupunki saa laskun. Vuonna 2010 se oli suuri: 14 miljoonaa euroa, yli puolitoista miljoonaa enemmän kuin edellisenä vuonna.

Kaupunginjohtaja yritti kysyä sairaanhoitopiiriltä, miksi hoito oli yhtäkkiä kallistunut niin paljon. Vastaus ei tyydyttänyt.

”Aikamoista diibadaabaa.”

Ei auttanut kuin maksaa.

Kunnat eivät voi vaikuttaa erikoissairaanhoidon kuluihin.

Jos kunnan rahat uhkaavat loppua, kunta voi korottaa veroja. Mänttä-Vilppulassa oli Suomen korkein veroprosentti vuonna 2012.

Toinen vaihtoehto on säästäminen. Kuntien rahoista noin puolet kuluu terveydenhuoltoon.

Koska erikoissairaanhoidosta ei voi säästää, kunnat säästävät perusterveydenhuollosta.

Maakuntien on tulevaisuudessa tarkoitus vastata kaikesta: sosiaalitoimesta ja kaikenlaisesta terveydenhuollosta.

Maakunnat ”integroivat”:

”…se julkinen vahva järjestäjä huolehtii, että tämä integroitu palvelumalli toteutuu…”

Maakunta saa rahat valtiolta ja päättää, mistä säästetään, jos säästetään. Silloin terveyskeskus ei ole automaattinen säästökohde.

Sipilän hallitus tarttui toimeen.

Heti tuli riita.

”On hyvin todennäköistä, että kävelen aamulla presidentin luo”, pääministeri sanoi marraskuussa 2015, torstai-iltana.

Ministerit kiistelivät siitä, miten leveät hartiat ovat tarpeeksi leveät. Miten vahva järjestäjä on tarpeeksi vahva?

Alue- ja väestötutkija Timo Aro on arvioinut, että maakunnassa olisi hyvä olla 450 000–900 000 asukasta.

Hajauttamisen ystävinä tunnetut keskustalaiset halusivat pienemmät maakunnat. Mitä pienempi maakunta, sitä enemmän vaikutusvaltaa pikkukuntien asukkailla on maakuntavaltuustoissa.

Ministerit valvoivat yön, neuvottelivat. Valvoivat toisenkin yön.

Välillä silloinen valtiovarainministeri Alexander Stubb (kok) vetäytyi kuuntelemaan Bo Kaspers Orkesterin uutta levyä.

Sipilä ei kävellyt presidentin luo. Lauantaiaamuna 7. marraskuuta hän tviittasi:

”Sote-sopu on syntynyt.”

Sote-sopu: Maakuntia tulee 18, ja ne tosiaan ovat pieniä. Keski-Pohjanmaalla asuu alle 70 000 ihmistä. Se on vähemmän kuin Helsingin kantakaupungissa.

Sote-sovun saavuttamiseksi luovuttiin ajatuksesta, että olisi edetty vaiheittain kohti Ruotsin-mallia. Ensin maakunnat, sitten valinnanvapaus – se oli hallituksen alkuperäinen suunnitelma.

Öisten neuvottelujen aikana kokoomusta oli alkanut hirvittää. Mitä jos kepu pettää? Keskustan kiinnostus valinnanvapautta kohtaan voisi lopahtaa heti, kun minimaakunnat olisi perustettu.

Siksi kaikki tapahtuu yhdessä rytäkässä, tammikuussa 2020: Maakunnat! Valinnanvapaus!

Jos lait menevät eduskunnassa läpi, kahden vuoden päästä kuka tahansa voi perustaa sote-keskuksen ja saada maakunnalta rahaa, kunhan täyttää ehdot.

Palkkalistoilla on esimerkiksi oltava vähintään yksi sosiaaliohjaaja neuvomassa maakunnan sosiaalipalveluihin.

Ministerit valvoivat. Välillä Alexander Stubb vetäytyi kuuntelemaan Bo Kaspers Orkesteria.

Yöllä tyttö kuolee roskakatoksen viereen.

Isä on käskenyt tyttöä jakamaan tulitikkuaskeja. Niissä on terveysfirman mainoksia.

”Anna aski terveen ja varakkaan näköisille ihmisille ja kerro heille lääkäriaseman laadukkaista palveluista”, mainostoimistossa työskentelevä isä on sanonut.

Tikkuja jakaessa tyttöä on alkanut viluttaa. Hän on pyrkinyt lämmittelemään terveysasemille, jotka lupaavat palvelua kaikille asiakasryhmille, kaikkina vuorokaudenaikoina. Aina hänet on käännytetty pois. Vain asiakkaille!

Päivän päätteeksi tyttö on vetäytynyt kylmissään parkkipaikalle ja sytyttänyt viimeisen tulitikun.

Tyttö jäätyy kuoliaaksi.

 

Hallintoylilääkäri Lasse Lehtonen julkaisi Joulun sotesadun jouluaatonaattona 2017. Blogikirjoituksessaan hän versioi Hans Christian Andersenin kertomusta pienestä tulitikkutytöstä.

”Tämä tarina on – muillekin kuin sote-valmistelijoille – ahdistava, eikä sitä alkuperäistarinan ikärajaa noudattaen suositella alle 6-vuotialle.”

Lehtonen on töissä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä. Hänen mielestään valmisteilla oleva sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistus eli sote on surkea.

”Tämä uudistus ei tuo hyvää”, hän sanoo.

”Hallitus on luomassa yksityisen sektorin rahastusautomaatin.”

Joulun sotesadussa pikkutyttö on valjastettu niin sanottuun kermankuorintaan. Tulitikkuaskit teettänyt terveysyritys yrittää pysyä kaukana ihmisistä, joiden arvelee tarvitsevan paljon hoitoa. Kuolkoot parkkipaikalle.

Myös Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo kirjoitti joulukuussa terveysbisnekseen liittyvistä ongelmista Helsingin Sanomissa:

”Alituisena vaarana on ylihoito tai alihoito.”

Ylihoito silloin, jos yritykselle maksetaan tehdyistä tutkimuksista, leikkauksista ja lääkärikäynneistä. Mitä enemmän tekee, sitä enemmän saa rahaa, eli kannattaa tehdä mahdollisimman paljon. Eiköhän oteta magneettikuvat! Verikokeet ainakin!

Jos rahaa jaetaan asiakkaiden määrän mukaan, uhkaa alihoito. Rahaa tulee, vaikka potilasta ei hoidettaisi. Ei se luomi pahalta näytä! Kotiin siitä!

Vihreiden Osmo Soininvaara puolestaan on puhunut ”lääkärin kynästä”.

”Se on nimittäin koko terveydenhoitojärjestelmän kallein instrumentti”, Soininvaara kirjoittaa blogissaan.

Jos potilas on kallis ja hankala, lääkäri voi antaa lähetteen erikoissairaanhoitoon. Sinne vain veronmaksajien vaivoiksi!

”Yksityisillä sote-yhtiöillä ei ole mitään kannustinta käyttää lääkärin kynää vastuullisesti. Päinvastoin, yhdeksi kilpailuvaltiksi voi tulla maine hövelinä kynän käyttäjänä – lähetteen saa minne vain haluaa.”

Osmo Soininvaara on oikeassa. Yksityisillä yrityksillä ei ole kannustinta käyttää ”lääkärin kynää” vastuullisesti.

Kannustin pitää rakentaa, sanoo Mats Brommels.

Brommels on terveydenhuollon johtamisen professori Tukholman Karoliinisessa instituutissa.

”Se on ihan helppoa”, Brommels sanoo. Otetaan mallia Ruotsista. Jos terveyskeskus kirjoittaa poikkeuksellisen paljon lähetteitä, siitä sakotetaan. Jos lähetteitä tulee keskivertoa vähemmän, saa bonusta.

Karoliininen instituutti on tutkinut valinnanvapautta etenkin Tukholman maakäräjäalueella. Maakäräjäalue vastaa suunnilleen maakuntaa Suomessa.

Ruotsalaiset valitsevat: Oliko Attendon vastaanottotiskillä epäystävällinen työntekijä? Haukkuiko naapuri maakäräjien julkista terveysasemaa? Onko jono To Care -ketjun paikkoihin liian pitkä?

Attendo, julkinen terveysasema ja To Care saavat maakäräjiltä rahaa asiakasmäärän mukaan, mutta kaikista asiakkaista ei saa yhtä suurta korvausta.

Ikä vaikuttaa: Alle viisivuotiaista saa Tukholman maakäräjäalueella 70 euroa vuodessa. Kun asiakas täyttää viisi, summa pienenee 65 euroon. Seuraava rajapyykki on 64 vuoden kohdalla, jolloin korvaus nousee 163 euroon. Yli 75-vuotiaista pulitetaan 223 euroa.

Summaan vaikuttaa myös muun muassa asiakkaan koulutustaso ja se, onko hän työtön vai töissä.

”Suomessa on peloteltu, että yritykset houkuttelevat suoramarkkinoilla vain perusterveitä ihmisiä. Se ei kannata, koska raihnaisesta ihmisestä tulee isompi korvaus”, Brommels sanoo.

Tulitikkuja kannattaa ehkä sittenkin jakaa myös muille kuin terveille ja hyvinvoivan näköisille ihmisille.

Sote-keskuksen pyörittäjä saa maakunnalta enemmän rahaa naisista, koska naiset käyvät hanakammin lääkärissä.

Ruotsalainen saa vaihtaa terveysasemaa vaikka joka päivä. Suomessa aloitetaan todennäköisesti varovaisemmin. Tällä hetkellä ajatus on, että kerran puolessa vuodessa voi äänestää jaloillaan.

Potilas maksaa käynnistä asiakasmaksun niin kuin nytkin. Maakunta määrittelee maksun, joka on kaikissa sote-keskuksissa sama.

Sote-keskusten pyörittäjät saavat maakunnalta rahaa saman periaatteen mukaan kuin Ruotsissa: kaikista ihmisistä ei saa samaa summaa.

Suomessa aiotaan huomioida iän ja sosioekonomisen aseman lisäksi ainakin sukupuoli. Naisista saa enemmän rahaa, koska naiset käyvät hanakammin lääkärissä.

Sosiaali- ja terveysministeriön virkamiehet valmistelevat korvausmalleja parhaillaan.

Hinnasto saattaa vaihdella maakunnittain. Maakunta voi tarjota lisärahaa vaikka siitä, että joku perustaa terveyskeskuksen haja-asutusalueelle. On maakuntavaltuutetuista kiinni, halutaanko siihen käyttää rahaa.

Sosiaali- ja terveysministeriön ylijohtaja Kirsi Varhila sanoo, että hinnasto tulee olemaan ”ikiliikkuja”.

”Sitä pitää muokata koko ajan.”

”Maakuntien täytyy pitää sopimusehdot tiukkoina.”

Ruotsi on onnistunut.

Siksi THL viisi vuotta sitten ehdotti valinnanvapautta.

”Potilaiden kannalta keskeistä on ollut palveluiden saatavuuden paraneminen”, Marina Erholan kokoama retkikunta kirjoittaa Jonottamatta hoitoon -aloitteessa.

Valinnanvapauden kustannuksista on vaikea sanoa mitään varmaa.

Tukholmassa terveydenhuolto kallistui. Tai siltä se näytti.

Kulut kasvoivat noin kolme prosenttia vuodessa, reilut kymmenen miljoonaa euroa, mutta samassa ajassa alueen väestö kasvoi yhdeksän prosenttia.

Asukasta kohden kulut siis laskivat.

Koko Ruotsissa perusterveydenhuolto kallistui kuudessa vuodessa miljardi euroa. Sitä ei selitä väestönkasvu. Väestön ikääntyminen saattaa selittää, ainakin osan.

Ruotsissa pelättiin etukäteen, että valinnanvapaus lisäisi eriarvoisuutta. THL:n mukaan pelko ei ole toteutunut.

Mats Brommelsin mukaan tuoreissa tutkimuksissa on viitteitä siitä, että hyväosaiset olisivat hyötyneet valinnanvapaudesta hieman enemmän kuin muut. Hyväosaiset jaksavat vertailla ja vaatia hyvää palvelua.

”Mutta kaikkien väestöryhmien kohdalla palvelutaso on parantunut”, Brommels sanoo.

Sama pätee alueelliseen eriarvoisuuteen: syrjäseutujen palvelut eivät ole varsinaisesti huonontuneet, mutta kaupungeissa on enemmän valinnanvapautta kuin maaseudulla.

Video: Hannu-setä piirtää soten. © Suomen Kuvalehti

Joulun sotesadun kirjoittanut Lasse Lehtonen uskoo, että uudistus voi lyhentää terveyskeskusjonoja. Hänestä se ei ole pelkästään hyvä asia.

Jos terveyskeskukseen pääsee nykyistä helpommin, kustannukset kasvavat, Lehtonen pelkää.

”Me joudutaan jostain se raha ottamaan. Käytännössä se on pois vaativien sairauksien hoidosta”, hän sanoo.

Perusterveydenhoito voittaa, erikoissairaanhoito häviää.

”Silloin me kohdistetaan resurssit toimintaan, joka on vähemmän vaikuttavaa.”

Nuhaan ei kuole, mutta huonosti hoidettuun syöpään kyllä. Toisaalta: jos syöpä huomataan ajoissa, se on helpompi ja halvempi hoitaa.

Halvempaa, sitä hallitus tavoittelee.

Menojen kasvua on luvattu hillitä kolme miljardia seuraavan kymmenen vuoden aikana: lasku ei kasvaisikaan 800 euroa per suomalainen, ainoastaan 270 euroa.

Juha Sipilä esitteli sote-sopua eduskunnassa marraskuussa 2015, viikko sen jälkeen, kun oli uhannut kävellä presidentin luo. Hän selitti, mistä säästöt syntyvät:

”(–) järjestäjien vahvemmista hartioista, paremmasta johtamisesta, henkilöstön sekä tilojen järkevämmästä käytöstä, erikoistumisesta ja työnjaosta ja paremmasta tietotekniikan hyödyntämisestä.”

Tehdään asiat paremmin ja säästetään rahaa. Vähän sama kuin juoksija lupaisi, että aion harjoitella enemmän, joten juoksen seuraavissa kisoissa nopeammin.

Enää kolmen miljardin säästöihin ei usko oikein kukaan.

”Pidän sitä vähän liian suurena tavoitteena”, tunnusti kokoomuksen Paula Risikko jo huhtikuussa 2016.

 

On eräs asia, johon sote ei ole kajoamassa.

Työterveyshuolto ei ole vain työnantajan hyväntekeväisyyttä palkollista kohtaan. Kun työntekijä valittaa vaivojaan työterveyslääkärille, laskusta vähintään puolet maksetaan julkisilla rahoilla.

Työntekijöiden ohituskaistan hinta on noin 350 miljoonaa euroa vuodessa.

Asiantuntijat Mats Brommelsista Lasse Lehtoseen ja Marina Erholaan ovat yhtä mieltä siitä, että kahden kerroksen järjestelmä on huono. Vastaavaa rakennelmaa ei ole muualla maailmassa.

”Työterveyshuolto vääntää tätä järjestelmää vahvasti tiettyyn suuntaan”, Marina Erhola sanoo.

”Meillä on siellä niin suuri osa yleislääketieteen erikoislääkäreistä. Heidät tarvittaisiin kipeästi koko kansan perusterveydenhuollon palveluihin.”

Silti kukaan ei halua koskea työterveyshuoltoon. Ei hallitus, ei oppositio.

Miksi suututtaa 1,8 miljoonaa tyytyväistä työterveyshuollon asiakasta?

Onhan se kiva, kun pääsee heti lääkäriin.

Sisältö