Suomen kalapolitiikka jämähtänyt 1950-luvulle – pitäisikö voimalajokia jo vapauttaa vaelluskaloille?

Suomessa vaelluskalakantojen palauttamiseen pitäisi panostaa huomattavasti nykyistä enemmän, sanoo tutkija Panu Orell.

kalanistutus
Teksti
Mikko Niemelä
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Yhdysvalloissa voimalayhtiöiden velvollisuus uhanalaisten vaelluskalakantojen turvaamisessa on huomattavasti tiukempi kuin Suomessa. Se näkyy muun muassa panostuksina kalojen vaellusyhteyksiin.

Yhdysvalloissa lajiston monimuotoisuus on huomattavasti suurempi kuin Suomessa ja esimerkiksi lohien ohella useita eri sillilajeja nostetaan kalahisseillä patojen ylitse. Myös eri kalalajien poikasille soveltuvia alasvaellusreittejä on rakennettu runsaasti.

”Kävimme useissa pienehköissä voimalaitosjoissa, joihin oli rakennettu kaloille sekä ylös- että alasvaellusreitit. Molempiin rakennelmiin meni merkittävä määriä vettä, eli virtaamat niissä olivat huomattavan suuria suhteessa voimalaitosjuoksutuksiin”, sanoo Luonnonvarakeskuksen tutkija Panu Orell.

Orell vieraili Mainen osavaltiossa, Yhdysvaltojen koillisosassa lokakuussa 2016. Tutkija selvitti, miten yhdysvaltalaiset järjestävät voimalaitoksiinsa kalojen vaellusyhteydet niin ylä- kuin alavirtaan. Esimerkiksi Kennebec-jokeen oltiin rakentamassa kalahissiä, jonka kustannusarvio oli 14 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria.

Laitos sijaitsee Watervillen kaupungissa Mainessa, ja sen teho on noin 15 megawattia. Vastaavat rakenteet aiottiin rakentaa myös kahteen yläpuoliseen voimalaitokseen vuoteen 2020 mennessä.