Suomella on sitä, mitä ranskalaiset rakastavat – pohjoisen sijainnin voi kääntää eduksi

KOLUMNI: Meillä on tarjota ainutlaatuisia makuja ja puhtaita tuotteita, kirjoittaa Helena Petäistö.
Helena Petäistö
Kotimaa 18.2.2016 23:00

Luomuraparperimehua kuuluisan pariisilaisen muotihuoneen kahvilassa, salmiakkipaahtovanukasta La Citén saaren bistrossa, tuoretta mätiä kuminanäkkäriteränlehdellä Ranskan avoimen tennisturnauksen kokkareilla, herkkutattilastuja tähtiravintolassa, ruusunlehtihilloa hivelevän kauniissa purkissa Saint Valentinin päivän hittituotteena.

Mitä, löytyykö Suomesta, huoltoasemapöperöiden luvatusta maasta, gourmeta, joka kelpaa krantuille ranskalaisille? Kyllä löytyy, kun sitä on viimeinkin osattu myydä tänne 65 miljoonan herkuttelijan maahan. Oli jo aikakin! Itse olen raahannut kymmenet vuodet pariisilaisystävilleni suomalaisia sieniä, marjoja, yrttejä, mätiä ja paljon muuta. Maailman suurimmille herkkumarkkinoille löytyy meiltä runsaasti huippumakuja, joita täällä arvostetaan. Pullonkaula on ollut – jälleen kerran – myyntiosaaminen.

 

Nyt pää on saatu auki. Huipputuotteemme ovat päässeet maailman suurimmalle tukkutorille, Monacon kokoiselle 1 200 tukkurin Rungis’lle, ranskalaisiin herkkukauppaketjuihin, luksuspitopalveluyrityksiin ja tähtiravintoloihin. Muuta emme tarvitsekaan näin valtavilla markkinoilla. Suloisinta on, että tällä segmentillä olemme päihittäneet jopa rakkaat naapurimme ruotsalaiset.

Viimeinkin on vastattu markkinoiden vaatimuksiin eli valittu tarkkaan niille sopivat tuotteet. Kymmenet vuodet on veronmaksajien rahoja tuhlattu milloin leipäjuuston markkinoimiseen maailman parhaimpaan juustomaahan, milloin mämmin maistattamiseen saksalaisille. Ja kun kerrankin oikea tuote, maullaan ihastuttanut hillo pääsi kuuluisaan herkkukauppaketjuun, jääräpäinen suomalaisvalmistaja kieltäytyi vaihtamasta purkkia ranskalaisten makuun sopivampaan ja houkuttelevampaan.

Meillä on sitä, mitä ranskalaiset rakastavat; ainutlaatusia makuja ja puhtaita tuotteita. Pohjoisen sijaintinsa takia Suomi ei pärjää tuotantomäärissä eikä hehtaariviljelyssä, mutta sijainnin voi kääntää eduksi. Intensiivisesti läpi vuorokauden keskiyön auringossa kypsyneet tuotteemme saavat aivan erilaisen voiman makuunsa kuin täällä Manner-Euroopassa kypsyneet. Ranskalaiset ystäväni eivät aluksi uskoneet meidän mustikaamme mustikaksi, niin paljon enemmän makua siinä on! Sama pätee kaikkiin marjoihimme, sieniimme ja mausteyrtteihimme. VTT on tutkimuksella todistanut, että suomalaisessa kuminassa on 60 prosenttia enemmän aromia kuin Manner-Euroopassa viljellyssä. Meillä on valtava kilpailuvaltti mauissa ja puhtaudessa.

 

Sen ovat onneksi monet pientuottajamme ymmärtäneet, sillä juuri pieni on valttia gourmet-markkinoilla. Mutta kuinkahan moni meistä suomalaisista on saanut maistaa sínappimustikkahilloa, mustikkaviinietikkaa, alkuvehnästä ja talkkunasta leivottuja tuotteita, ohuenohutta fenkolinäkkäriä, valkolupiinin versoja? Suomi on täynnä hienoja pientuottajien herkkuja, joita ei meillä saa mistään.

Tilanne on ongelmallinen paitsi tuottajien myös kokonaisen matkailuelinkeinon kannalta. Ei eurooppalainen automatkailija tyydy huoltoasemapöperöihimme. Kuulemma siksi edes ainutlaatuista Järvi-Suomeamme ei voi brändätä matkailutuotteeksi. Kunnon ruokapaikkoja kun ei löydy juuri muualta kuin kaupungeista. Aivan absurdi tilanne, kun laatusapuskoista ei olisi puutetta.

Ei näillä tuotteilla tietenkään vientitilastoja kamalasti kaunisteta, mutta niillä edistettäisiin työllistämistä ja maaseudun asuttuna pitämistä. Kaunis maisema on matkailuelinkeinon menestyksen edellytys.

Kirjoittaja Helena Petäistö on MTV:n uutisten Pariisin-kirjeenvaihtaja, joka hoitaa myös EU-asioita.