Suomalaista luokkajakoa: Valinta pitkän ja lyhyen matematiikan välillä

KOLUMNI: Teinien ainevalinnat vaikuttavat elinkeinoelämän toimintaedellytyksiin, kirjoittaa Tiina Raevaara.

kolumnit
Teksti
Tiina Raevaara
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Sieltä täältä lähinnä yliopistomaailmasta on kantautunut huolestuneita puheenvuoroja siitä, että kovat luonnontieteet eivät enää kiinnosta yliopistoon pyrkiviä. Varsinkin matematiikan ja fysiikan koulutusohjelmien hakijamäärät ovat laskeneet reippaasti, ja toisaalta pitkän matematiikan suosio lukioissa on hiipunut.

Luonnontieteet ja erityisesti matematiikka ovat osaamista, jota moni tieteenala edellyttää. Pitkän matematiikan suorittaneita ylioppilaita halutaan paitsi luonnontieteiden omiin koulutusohjelmiin myös lääketieteeseen, teknisiin tieteisiin, kauppatieteisiin, maa- ja metsätaloustieteisiin, eläinlääketieteeseen ja valtiotieteisiin – ja siinä oli esimerkkejä vasta yliopistojen opetusaloilta. Myös ammattikorkeakouluihin tarvitaan pitkän matematiikan taitajia.

Ainevalinnat, joita teinit tekevät lukion alussa, vaikuttavat elinkeinoelämän toimintaedellytyksiin Suomessa, niin kauhealta kuin se kuulostaakin. Tieto- ja viestintäteknologia tai vaikkapa lääketeollisuus tarvitsevat perustakseen kovaa luonnontieteellistä osaamista. Se hankitaan yliopistoista.

 

Luonnontieteiden vähentyneet hakijamäärät johtuvat osittain korkeakoulujen muuttuneesta sisäänottopolitiikasta. Kun ensikertalaisia, suoraan lukiosta tulevia hakijoita on alettu suosia eri keinoin, nuoret ovat tulleet varovaisemmiksi sen suhteen, minne hakevat. Ennen esimerkiksi matematiikan ja kemian opiskelijoissa oli ihmisiä, joiden todellinen tavoite oli päästä lukemaan vaikkapa lääketiedettä tai arkkitehtuuria. Osa vaihtoikin opiskelualaa, osa totesi ensimmäisen valintansa sopivaksi.