Suomalaiset lujilla: Sotavuonna 1942 korttiannoksilla olisi nääntynyt nälkään

SK:n arkistoista: Peruna, lanttu ja porkkana pitivät hengissä. Kaikkea muuta sai mustasta pörssistä ylennyshintaan.

jatkosota
Teksti
Risto Lindstedt
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Jatkosodassa kamppailtiin kahta uhkaa vastaan. Rintamalla vastassa oli puna-armeija, kotirintamalla nälkä, joka ei tunnustanut väriä. Sodan liike oli pysähtynyt asemiinsa vuoden 1941 päättyessä. Puutteen liike ei pysähtynyt. Nälkä näykki suomalaisia kaiken aikaa. Vaikein vuosi oli 1942.

Talvisodan päättymisen jälkeen maaliskuussa 1940 oli välittömästi alettu puhua välirauhasta. Se oli oikea ilmaisu. Jatkosodan syttyessä puhuttiin kesäsodasta. Se oli väärä ilmaisu. Sotaa kesti kesäkuusta 1941 aina syksyyn 1944, neljä kesää.

Kansanhuoltoministeriö oli perustettu syyskuussa 1939. Yhdelläkään ministeriöllä ei ole ollut ennen sitä eikä sen jälkeen samanlaista valtaa yksityisten ihmisten jokapäiväiseen elämään kuin Kansanhuollolla oli.

Kansanhuollon ääni oli sen tiedottaja Untamo Utrio (1905–1980). Utrio piti päiväkirjaa koko jatkosodan ajan. Päiväkirja on kertomus siitä, millä keinoin Suomi välttyi jatkosodan aikana nälänhädältä.

”Säännöstelymääräykset olivat ehkä merkittävin tasa-arvoa tavoitteleva käytännön toimenpide Suomen historiassa”, sanoo Kai Linnilä, joka kirjoitti puhtaaksi appensa muistelmat. ”Tarkoitus oli tasata puute, rikas ja köyhä saivat saman määrän ostokortteja.”