Sukeltajan kokemus: En ollut sankari vaan ääliö

Toimittaja Susan Heikkinen kirjoittaa omista läheltä piti -kokemuksistaan.

onnettomuudet
Teksti
Susan Heikkinen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Minä saavutin tyhmyyteni huipun 21.8.1996.

Meitä oli viisi. Keinuimme pienveneessä Söderskärin majakan eteläpuolella Sipoon edustalla. Olimme juuri tehneet leppoisan sukelluksen 40 metrin syvyyteen, viileään vihertävään hämäryyteen, tuttuun rahtilaivan hylkyyn.

Veneen ankkuri oli heitetty kaikuluotaimen avulla suoraan hylkyyn, ja jälkimmäinen pari oli ylös lähtiessään katsonut, ettei se ollut pahasti kiinni. Hieman veneestä köyttä löysäämällä ja suoraan ylös vetämällä se lähtisi irti.

Eväät syötiin, varusteet pakattiin – eikä ankkuri irronnutkaan.

Ankkuri ei ollut kallis, mutta 60 metriä laadukasta ankkuriköyttä oli. Olisimme voineet irrottaa köyden veneestä, laittaa siihen poijun ja palata joskus toiste tänne avomeren laidalle hakemaan köyden ankkureineen. Mutta silloin olisimme pilanneet niiden toisten retket, jotka olivat suunnitelleet käyttävänsä samaa venettä tulevina päivinä.