Sote-käsiä sidottu: Kunnat ulkoistaneet terveysjäteille 100 000 kansalaisen palvelut pitkillä sopimuksilla

Maakuntien piti pystyä aloittamaan ”puhtaalta pöydältä”, jollaista ei nyt olekaan.
Kotimaa 11.5.2017 12:44

Missä ollaan? Minne mennään? Seinäjoen keskussairaalan opastetaulu. © TIMO AALTO / Lehtikuva

Pääministeri Juha Sipilän (kesk) hallitus antoi 9. toukokuuta lakiesityksensä sote-valinnanvapaudesta eduskunnalle. Esitys nosti istuntosalissa tunteet pintaan seuraavana päivänä.

Pitkään jatkunut väittely tulevien maakuntien julkisista ja yksityisistä palvelutuottajista on peittänyt alleen kovia tosiasioita: kunnat ja kuntayhtymät ovat jo ehtineet kokonaisulkoistaa sote-toimintojaan vauhdilla ja nämä vastuut siirtyvät vuoden 2019 alussa uusille maakunnille.

Esimerkiksi viisi terveysalan suuryritystä on sopinut vuoden 2010 jälkeen noin kahdenkymmenen kunnan asukkaiden sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä kokonaisulkoistussopimuksella. Sopimusten piirissä on noin 100 000 kansalaista.

On arvioitu, että sopimusten yhteenlaskettu vuosiliikevaihto olisi noin 400 miljoonaa euroa.

Sopimuksia on tehty keskimäärin 10–15 vuodeksi, mutta viimeisimmät solmituista sopimuksista päättyvät vuosina 2027–2036.

 

sopimuskuviot haittaavat Sipilän hallituksen linjaamaa valinnanvapausratkaisua, ja kaiken lisäksi osa kunnista ja kuntayhtymistä valmistelee parhaillaankin ratkaisuja, joilla kiinnitetään ennalta osa uusien maakuntien budjeteista ja pyritään betonoimaan palvelurakenne.

Periaatteessa maakuntien pitäisi pystyä aloittamaan ”puhtaalta pöydältä”.

”Todellisuudessa ei ole mitään puhdasta pöytää”, sanoo valtioneuvoston yhteinen alivaltiosihteeri Tuomas Pöysti.

”Eikä oikeastaan voikaan olla. Monien sopimusten jatkuminen on välttämätöntä kansalaisten palveluiden kannalta, ja useat näistä sopimuksista ovat järkeviä.”

Vaikka eduskunta sääti vuonna 2016 ”lain kuntien ja kuntayhtymien eräiden oikeustoimien väliaikaisesta rajoittamisesta sosiaali- ja terveydenhuollossa”, kunnat ja sote-alan yritykset ovat keksineet lain porsaanreiät.

Alivaltiosihteeri Tuomas Pöysti on sote-uudistuksen arkkitehtejä.

Alivaltiosihteeri Tuomas Pöysti on sote-uudistuksen arkkitehtejä.  © Heikki Saukkomaa / Lehtikuva

 

Monissa kaupungeissa kaavaillaan ulkoistamiseen pohjautuvia malleja. Tavoitteena on turvata oman sairaalan toiminta, näin esimerkiksi Forssassa.

Lapissa uusi maakunta perii Tervolan kunnan sote-ulkoistamisratkaisun raskaine sopimussakkoineen. Jos maakunta pyrkisi sopimuksesta eroon, se joutuisi maksamaan sakon yritykselle.

Kemin ja Tornion alueella toimiva Länsi-Pohjan sairaanhoitopiiri kaavailee julkisen ja yksityisen toimijan yhtiömallia. Lapin sote-maakunta saisi yhtiön vastuulleen aloittaessaan toimintansa.

Pöystin mukaan ongelma on siinä, että tulevat maakunnat eivät ole vielä juridisesti olemassa. Niillä ei ole keinoja ohjata kehitystä.

Kun kunnat varmistavat palvelurakennettaan ja yritykset asemiaan suuressa uusjaossa, maakunnat tulevat jälkijunassa ja aloittavat toimintansa tilanteessa, jossa moni kunta on ehtinyt ”osaoptimoida” sote-palvelut kuntarajojensa sisällä.

Osa sopimuksista irtisanottavissa.

Tuomas Pöysti toivoo kuntapäättäjiltä vastuullista asennetta ja malttia järjestelyissä, joissa tehtäisiin ennalta sitoumuksia maakuntien puolesta.

Pöysti perää myös jämerää johtamista, jotta maakuntien palveluverkoista tulisi toimivia ja taloudellisia.

Maakunnilla on keinoja irtautua joistain kuntien sitoumuksista.

Rajoituslain mukaan ulkoistamissopimuksissa pitää olla irtisanomisehto ja järjestäjällä eli maakunnalla tulee olla oikeus irtisanoa sopimus vuoden 2019 aikana, jos sopimus kattaa kunnan sote-käyttömenoista vähintään 50 prosenttia.

”Se on yksi keino yrittää ottaa tilanne haltuun”, Pöysti selvittää.

”Toinen liittyy näiden ulkoistamissopimusten tuottajatahoihin tilanteessa, jossa toteutuu valinnanvapaus. Lakiesityksen mukaan tällainen tuottaja voisi siirtyä valinnanvapauslain mukaisiin sopimusehtoihin.”