Sodankylän suojellulle suolle ei halutakaan avolouhosta – Mikä muutti kaivosyhtiön mielen?

Uutisanalyysi: Viiankiaavasta on tulossa merkittävä ennakkotapaus ja jopa kansainvälisen tason kuuma peruna.
Kotimaa 7.3.2017 07:29
Viiankiaapa syksyllä 2011.
Viiankiaapa syksyllä 2011. © ANSSI JOKIRANTA / LEHTIKUVA

Kaivosyhtiö Anglo American ilmoitti äskettäin, että se haluaa toteuttaa Sodankylän Viiankiaavalle suunnittelemansa kaivoksen maanalaisena kaivoksena, ei avolouhoksena. Uutinen on isohko, sillä vielä alkukesällä 2016 yhtiö piti avolouhosta mahdollisena.

Anglo America on Britanniassa ja Etelä-Afrikassa majaansa pitävä monikansallinen kaivosyhtiö. Sen suomalainen tytäryhtiö AA Sakatti Mining (AASM) on saanut nimensä Sakattilammista, Viiankiaavan suuresta avorimpilampareesta.

Viiankiaavan uumenissa piilee poikkeuksellisen arvokas malmiaarre: nikkeliä ja kuparia suurina pitoisuuksina.

Poikkeukselliset ovat myös suon luontoarvot. 65 neliökilometrin laajuisella ojittamattomalla suolla on lukuisia uhanalaisia lintu- ja kasvilajeja sekä Euroopan unionin suojelemia luontotyyppejä kuten aapasuota ja suon luonnontilaisia metsäsaarekkeita.

Suolla onkin kaksinkertainen rauhoitus: se kuuluu Suomen soidensuojeluohjelmaan ja lisäksi eurooppalaiseen Natura 2000 -suojelualueverkostoon.

Viiankiaavasta on povattu merkittävää ennakkotapausta suojelun ja kaivostoiminnan yhteensovittamisessa.

 

On epäselvää, mikä AASM:n mielen sai muuttumaan.

Avolouhos olisi todennäköisesti maanalaista kaivosta edullisempi rakentaa. Mutta kuinka paljon edullisempi avolouhos olisi? Sitä ei tiedetä, sillä asia ei ole yksiselitteinen.

”Täyttölouhinta-menetelmä [maanalainen kaivos] tarkoittaa sitä, että iso osa syntyvästä sivukivestä ja mahdollisesti myös osa rikastehiekasta käytettäisiin louhosten täyttämiseen”, kertoo AASM:n projektijohtaja Jukka Jokela.

Näin ollen kalliita sivukiven sijoituspaikkoja tarvittaisiin vähemmän kuin avolouhosvaihtoehdossa. Se tasoittaisi kalliita kustannuksia, jotka syntyvät pitkien tunneleiden rakentelusta. Tunneleita tarvittaisiin maanalaisessa kaivosvaihtoehdossa, jossa malmiesiintymään mentäisiin sisälle sivusta päin, mahdollisesti kaukaakin, Viiankiaavan tapauksessa ehkä Kitinen-joen länsipuolelta asti. Maanalaisen kaivoksen myötä olisi ainakin teoriassa mahdollista säilyttää suo rikkumattomana.

Malmin ”ekonominen ja fyysinen luonne” tekevät maanalaisesta kaivoksesta kannattavamman vaihtoehdon, Jokela kertoo. Hän ei halua tarkentaa, mitä tarkoittaa näillä määreillä.

Ensimmäiseksi perusteeksi avolouhoksesta luopumiselle Jokela mainitsee ympäristösyyt. Viiankiaavan luontonarvot ovat tosin olleet tiedossa alusta saakka. Pelkkä suojelunhalu ei yhtäkkiä voi olla syy siihen, että avolouhos-ajatuksesta on nyt luovuttu.

Jokelan vaitonaisuus avaa tien spekuloinnille.

Vaikka kaivosyhtiöillä on pokkaa lähes mihin tahansa, kokonaisen Natura-suon auki repiminen ei sentään ehkä ole realismia.

Yksi vaihtoehto on, että Viiankiaavan esiintymä olisi havaittu luultua laajemmaksi.

Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan esiintymä yltää suon alle vain osin, ja suuri osa suojeltua suota voitaisiin kenties säästää kaivosta perustettaessa. Osa esiintymästä sijaitsee suon ulkopuolella. Jos talven kairauksissa olisi paljastunut, että esiintymä jatkuu ja yltää koko jättimäisen suon alle, se olisi voinut saada yhtiön perääntymään avolouhossuunnitelmasta.

Vaikka kaivosyhtiöillä tunnetusti on pokkaa lähes mihin tahansa, avolouhos, jossa revitään auki kokonainen Naturalla suojeltu 65 neliökilometrin aapasuo, ei sentään ehkä ole realismia.

Jokelan mukaan kuluneen talven kairausten analyysit eivät ole vielä valmistuneet. Toisaalta ei hän tuloksia vielä kertoisi, vaikka tietäisikin.

On kuitenkin epäselvää, miten laajasti yhtiö on tänä talvena edes päässyt kairaamaan.

Suon pinta ei jäätynyt kunnolla syksyllä, koska lunta tuli niin paljon ja nopeasti, kertoo Viiankiaavan suojelemiseksi nousseen kansanliikkeen puuhanainen, Sodankylästä kotoisin oleva Riikka Karppinen. Hän hiihteli aavalla helmikuussa.

”En nähnyt lainkaan yhtiön kairauskoneita. Se oli yllättävääkin.”

Karppisen mukaan kairaukset tulivat puheeksi suurhankkeita ja paikalliseloa yhteensovittavan Regina-hankkeen kokouksessa. Siellä yhtiöltä kysyttiin, voiko Viiankiaavalla syntyä sellaista sotkua, jota kaivosyhtiö Mawson on aiheuttanut äskettäin Ylitorniossa.

Ylitorniossa Mawsonin tampparikone, lumikissa, syttyi suolla palamaan ja sitä pelastamaan lähtenyt kaivinkone upposi suohon. Yhtiö on tiettävästi myös pumpannut suosta satoja kuutioita vettä maan pinnalle, jotta se jäätyisi kantavammaksi. Lapin ELY-keskus on vaatinut toiminnasta selvitystä. Kairausluvat eivät oikeuta mihin tahansa toimintaan soilla.

”AA Sakatti Miningin edustaja vastasi tuossa Regina-tapaamisessa, että tämä pelko on Viiankiaavalla turha, koska aavalle ei ole päästy ollenkaan kairaamaan, että tiedä sitten, missä siellä oikeasti on kairattu”, Karppinen sanoo.

Uutiskuvien perusteella kairauksia on onnistuttu tekemään ainakin Viiankiaavan metsäsaarekkeissa. AASM:n Jokela vakuuttaa, että kairauksissa on talven aikana päästy lähes kaikkialle, mihin on haluttukin.

Tältä pohjalta on vaikea arvioida, onko yhtiön näkemys esiintymän laajuudesta tarkentunut tänä talvena ja voisiko tämä olla avolouhosvaihtoehdosta luopumisen taustalla.

Viiankiaapaa vastaavaa suojelematonta suoaluetta ei ole olemassa.

Toinen vaihtoehto on, että yhtiö on todennut, ettei se löydä avolouhokselle riittävästi niin sanottuja korvaavia alueita.

Naturan tarjoama lain suoja on hyvin vahva. Siitä voidaan tinkiä vain, jos yhtiö pystyy osoittamaan muualta korvaavia alueita Viiankiaavan uhattujen luontoarvojen tilalle. Näin ei ole koskaan tehty metallikaivoshankkeen takia Euroopassa.

Monet biologit ja luontoväki pitävät ajatusta lähtökohtaisesti hulluna: miten korvata jotain sellaista, joka alun perin on suojeltu juuri ainutlaatuisuutensa takia? Viiankiaapaa vastaavaa suojelematonta, yhtenäistä suoaluetta ei liene olemassa.

Jokela ei suostu tarkentamaan, mitä alueita yhtiö on ajatellut Viiankiaapaa korvaaviksi alueiksi.

Yhtiö on suunnitellut, että korvaavia alueita luodaan myös ennallistamalla, muuttamalla aiemmin ojitettua suota takaisin luonnontilaista muistuttavaksi. Näistä voisi ehkä parsia suunnilleen saman määrän aapasuota kuin mikä Viiankiaavalla menetettäisiin.

Tähän voi liittyä ongelmiakin. Ennallistamisen toimivuudesta soiden kohdalla on vasta varsin ohuelti tietoa. Lisäksi ekologisesti monta pientä aluetta ei vastaa arvoltaan yhtä isoa.

 

Ajatus siitä, että ongelmat korvaavien alueiden kanssa olisivat syynä avolouhossuunnitelmasta luopumiseen, saattaa tosin joka tapauksessa ontua. On luultavaa, että myös maanalainen kaivos Viiankiaavan alla vaatisi korvaavia alueita, sillä toiminta suon alla on joka tapauksessa riski suon luonnolle.

Aapasoiden ainutlaatuisuus johtuu pitkälti niiden vetisyydestä. Aapasuon vesiprosentti on niin suuri, että se on oikeastaan pikemminkin järvi, jonka seassa lilluu suunnattoman paljon kaikenlaista kasvustoa ja muuta ainutlaatuista elämää.

Jos tuollainen suo alkaa liristä kuiviin kallionhalkeamia pitkin suon alle perustetun kaivoksen takia, samalla lirisevät hyvin pian hukkaan myös Natura-arvot. Siksi ei ole mahdotonta, että AASM:lta tullaan vaatimaan korvaavia alueita myös maanalaiselle kaivokselle.

Niiden etsintä taas saattaa aiheuttaa Lapissa tapparoiden kolistelua, vähintään kulisseissa.

Lapin Liitossa puuhataan taas Vuotoksen allasta, vaikka hanke on jo haudattu korkeinta hallinto-oikeutta myöten. Viianki ja Vuotos ovat molemmat Natura-alueita, ja niiden luonto on väljästi ottaen samankaltaista. Niitä korvaamaan suunnitellut alueet ovat ainakin osin samoja. Tästä voi syntyä toraa.

Jotkut luonnonsuojelijat ovat karttoja katsellen laskeskelleet, että molempia hankkeita, Vuotosta ja Sakatin kaivosta, ei voi toteuttaa, koska sellaista määrää korvaavia aapasoita ei Suomen Lapista löydy. Ja toistaiseksi luontoväki lähtee tietysti siitä, että kumpikaan hankkeista ei toteudu. Kumman tahansa toteutuminen tarkoittaisi isoa iskua Naturan suojeluvoimalle ja isoa menetystä luonnolle.

Kaiken tämän taustalla kasvaa Lapin matkailu, joka nojaa suurelta osin puhtaan luonnon brändiin. Matkailua halutaan kasvattaa, ja se on monin paikoin törmäyskurssilla kaivosten kanssa.

Lisäksi Suomi on kansainvälisin sopimuksin sitoutunut suojelemaan luontoarvoja, mikä meillä tarkoittaa juuri esimerkiksi pohjolan aapasoita.

Jokelan mukaan kaivoksen perustaminen on vielä ainakin kymmenen vuoden päässä. On mahdollista, että tässä välissä Viiankiaavasta tulee jopa kansainvälisen tason kuuma peruna.