Smurffitutkan avulla matkustetaan ilman lippua - kännykkäsovellus tulossa

HSL
Teksti
Pinja Lehtovaara
Julkaistu yli kolme vuotta sitten
Smurffitutka-ryhmäläiset haluavat välttyä 80 euron tarkastusmaksulta. Kuva Petri Kaipiainen / Kuvaryhmä.

Ilta-Sanomat uutisoi maaliskuun loppupuolella Facebookissa toimivasta Smurffitutka-ryhmästä, jossa Helsingin Seudun Liikenteen käyttäjät kertovat toisilleen lipuntarkastajien liikkeistä reaaliaikaisesti. Kaksi kuukautta toimineessa ryhmässä on nyt jo yli 5000 jäsentä, ja päivityksiä satelee tiuhaan tahtiin.

“80€ on paljon rahaa”, lukee ryhmän kuvauksessa. Tällä viitataan HSL:n tarkastusmaksuun, jonka liputta matkustanut kiinni jäädessään joutuu pulittamaan. Ryhmän tarkoituksena onkin välttää tarkastajien kynsiin jääminen.

“Aina, kun olen liikenteessä, tulee Smurffitutkan päivityksiä seurattua”, kertoo muutama viikko sitten ryhmään liittynyt Anni Liede. “Kännykällä pääsee Facebookiin koko ajan, joten tylsistyneenä kulkuvälineissä istuessa tulee sitä skrollailtua.”

Istumme 7A-raitiovaunussa matkalla Sörnäisistä kohti keskustaa. Joku smurffitutkalainen on vihjannut, että koulutuspäivän takia lipuntarkastajat eivät ole partioimassa, ja tämäkös ryhmän jäseniä ilahdutti.

“Metrossa Hertsikast itään päin!”

Osa smurffitutkalaisista vaikuttaa olevan kuukausilipulla matkustavia, jotka “hyvää hyvyyttään” raportoivat tarkastajien liikkeitä, jotteivät liputtomat jäisi nalkkiin. Suurin osa ryhmän jäsenistä lienee kuitenkin pummilla säännöllisesti matkustavia.

HSL:n matkalippujen tarkastusyksikön suunnittelija Anne Kandolin kertoo, että HSL:llä seurataan ryhmän toimintaa ja sivulla julkaistuja kirjoituksia. Hän ei usko Smurffitutkan vaikuttaneen tarkastajien toimintaan millään tavalla.

“Lipunmyyntituloihin se on varmaan vaikuttanut positiivisesti. Kun ryhmään tulee ilmoitus, että tarkastajat on nähty metrossa, ostaa liputon matkustaja matkalipun. Silloin kassa kilahtaa ja HSL kiittää.”

Anni Liede puolestaan ei usko, että smurffitutkailu välttämättä toimisi näin.

“Eiköhän smurffivaroituksen takia joko hypätä kulkuvälineestä edellisellä pysäkillä pois tai jäädä kokonaan odottamaan seuraavaa vuoroa”, hän tuumii.

Ryhmän jäsenet ovatkin koonneet pitkät ohjeistukset siitä, miten tarkastajien kohtaaminen vältetään.

“Smurffeja ja smurffiinoita hyppäsi lauma Pasilasta E-junalla Helsinkiin päin. Ratsiat alkaa.”

Anne Kandolin myöntää, että ryhmällä on myös negatiivisia puolia. Smurffitutkalaisten keskuudessa on yleistynyt käytäntö julkaista ryhmässä lipuntarkastajista otettuja kuvia – ilman kuvissa näkyvien tarkastajien lupia tietysti.

Ajoittain keskustelu ryhmässä kääntyy myös asiattomuuden puolelle. Joidenkin keskustelijoiden asenne tarkastajia kohtaan tuntuu olevan huomattavan vihamielinen.

“En kyllä tykkää yhtään sellaisesta vihan lietsomisesta. Työtäänhän ne smurffitkin vain tekevät”, Liede muistuttaa. “Jos matkustaa tietoisesti pummilla ja jää kiinni, niin turha siitä on suuttua. Oma vika.”

Kandolinkin on ryhmää seuratessaan huomannut keskustelutyylin muuttuneen.

“Siellä ryhmäläiset kommentoivat toisilleenkin, että ei tätä ryhmää tämän takia perustettu. Meno on mennyt vähän epäasialliseksi”, hän sanoo. “Kyllä se varmasti syö itse itsensä hengiltä. En usko, että ryhmä jaksaa pitkään pyöriä.”

“Sörnäisissä smurffibileet, ratikka 6 Hietalahteen.”

Tuskin smurffitutkailu aivan lähiaikoina kuitenkaan hyytyy. Ryhmän jäsenmäärä kasvaa päivittäin, ja nyt smurffitutkailijoille on kehitteillä myös älypuhelimissa toimiva mobiilisovellus.

Teknologia-alalla työskentelevä Nico, joka ei halua esiintyä jutussa koko nimellään, puuhailee sovelluksen parissa yksin vapaa-ajallaan. Hän on ollut jo aikaisemmin kiinnostunut mobiilisovellusten tekemisestä.

“Sattumalta tuli vastaan aihe, joka vaikutti mielenkiintoiselta. En ole niinkään mukana smurffitutkailemassa, vaan aloin tehdä kyseistä ohjelmaa ihan huvin vuoksi”, hän kertoo Facebook-viestissään.

“Aika vitsinähän tuo tulee tehtyä”, Nico lisää. “En aio varmaankaan rahastaa ohjelmasta mitään. Mietin jopa vitsillä panevani hinnaksi 2,80 euroa, eli Helsingin sisäisen lipun verran.”

Mobiilisovelluksen toimintoihin tulevat kuulumaan karttanäkymät, “varoitukset” lähellä liikkuvista lipuntarkastajista tehdyistä ilmoituksista sekä helppokäyttöiset näkymät ihmisten sovellukseen lähettämistä ilmoituksista.

“En tiedä vielä, milloin ohjelma julkaistaan. Parin kuukauden sisällä luultavasti”, Nico kertoo. Itse sovelluksen tekeminen ei vie kovinkaan paljon aikaa, mutta sen suunnittelu, helppokäyttöisyyden varmistaminen ja testaaminen ovat pidempiä prosesseja.

“En varmaan itse tule käyttämään sovellusta paljoakaan, paitsi jos kortti unohtuu joku aamu kotiin.”

Anne Kandolinin mukaan mobiilisovellus kuulostaa hyvältä.

“Siitäkin seuraa enemmän lipputuloja ja vähemmän tarkastusmaksuja. Se, että lippuja ostetaan, on kaikkien etu”, hän muistuttaa. “Ei tarkastajien päätehtävänä ole tarkastusmaksujen määrääminen. He huolehtivat siitä, että kaikilla matkustajilla on lippu.”

“Steissillä luikkii alas metroon. Selkeesti jotain katalaa mielessä.”

Smurffitutkan keskusteluissa nousee usein esiin vaatimus ilmaisesta joukkoliikenteestä. Miksei meillä muka voi olla sellaista, kun kerran Tallinnassakin on, kysytään.

“Tämä on oma mielipiteeni, joka perustuu kuultuihin faktoihin, mutta tällä hetkellä en usko ilmaisen joukkoliikenteen olevan mahdollista”, HSL:n Kandolin toteaa.

“Kustannukset ovat kuitenkin niin kovat. Lisäksi se varmaan toisi lieveilmiöitä mukanaan – olisivatko kulkuvälineet niin siistejä ja turvallisia, jos siellä saisi ilmaiseksi oleilla? Meillähän on niin paljon asunnottomia, jotka ehkä hakisivat sieltä lämpöä ja suojaa.”

Anni Liedekään ei usko ilmaisen joukkoliikenteen mahdollisuuteen, vaikka pitääkin hintoja liian korkeina.

“Etenkin seutuliput ovat ihan liian kalliita”, hän moittii. “Ei joukkoliikenne täysin ilmaista voi olla, mutta kyllä hintoja pitäisi ehdottomasti saada alas.”

HSL:n menoista noin puolet katetaan lipputuloilla, Anne Kandolin muistuttaa vielä sähköpostitse.

“Mikäli lipputulot oleellisesti pienenevät, saattaa joukkoliikenteen laatu heikentyä”, hän kirjoittaa. “Tämänkin takia on tärkeää, että kaikki maksavat matkansa.”

“Undercover-smurffeja kaksin kappalein nelosen sporassa Skattalle päin!”

Raitiovaunuajelu on sujunut rauhallisissa merkeissä. Tarkastajia ei tosiaan näy missään vaiheessa matkaa, Smurffitutkassa levinnyt sisäpiirin tieto näyttää olleen oikeassa.

Ei ole harvinaista, että tarkastajien käräyttämä pummilla matkustaja alkaa rettelöidä ja osoittaa mieltään – etenkin, jos alkoholilla on ollut osuutta asiaan. Tarkastajien mukana kulkeekin järjestyksenvalvojia.

“Tarkastajalla on oikeus kysyä lippua, ja asiakkaalla on velvollisuus se esittää. Lain mukaan tarkastajalla on oikeus pidätellä asiakasta niin kauan, että pyydetty lippu on esitetty”, Kandolin muistuttaa. “Ei asiakas voi toimia niin, että hän vain mielivaltaisesti päättää lähteä tilanteesta pois.”

Anni Lieteellä on voimassa oleva kuukausilippu, joten siinä mielessä Smurffitutkan päivitysten jatkuva vahtaaminen ei ole hänelle välttämätöntä.

“Joskus saattaa olla pari päivää, jolloin lippu ei ole voimassa, jos olen unohtanut ladata siihen lisää kautta”, hän kuitenkin myöntää. “Lähinnä seuraan ryhmää ihan vain mielenkiinnosta – sieltä on hauska lukea jengin hassuista kommelluksista.”

Kuulostaa tunnolliselta. Onko Liede koskaan saanut sakkoja?

“Kerran olen sakot saanut. Nöyränä olin”, hän nauraa ja kiirehtii lisäämään: “Lippu oli kyllä voimassa, mutta se oli jäänyt kotiin.”

Smurffitutkassa on ollut hiljaista koko päivän. Yksi ainoa tarkastajahavainto paljastui vääräksi hälytykseksi.

Jutun väliotsikot ovat Smurffitutka-ryhmästä löydettyjä sitaatteja.


Arktinen Banaani