Suojelun suosio kasvaa

SK kysyi, mitä suomalaiset metsiltään haluavat. Vastaukset jakavat suurten puolueiden kannattajat kahteen arvomaailmaan, kauas toisistaan.

Helmikuun 11. päivänä julkaistiin Suomen historian suurin metsäteollisuusinvestointi. Metsä Groupiin kuuluva Metsä Fibre rakentaa Kemiin uuden sellutehtaan vanhan tilalle.

Vuodessa tehdas käyttää 7,5 miljoonaa kuutiota kuitupuuta. Se on kolmen Kheopsin pyramidin kokoinen kasa puuta, somepalvelu Twitterin keskusteluissa laskettiin.

Metsänomistajien vuosittaiset myyntitulot kasvavat arviolta 80 miljoonaa euroa. Uusia työpaikkoja syntyy noin 1 500, pääosin korjuuseen ja kuljetukseen.

Monet poliitikot kiittelivät päätöstä, mutta kritiikkiäkin esitettiin. Lisähakkuut uhkaavat luonnon monimuotoisuutta ja pienentävät nielua eli metsiin sitoutuvan hiilen määrää.

Myös kansalaiset suhtautuvat kaksijakoisesti metsätalouteen. Tämä käy ilmi Suomen Kuvalehden Taloustutkimuksella teettämästä kyselystä.

Selvä enemmistö katsoo metsänhoidon onnistuneen vähintäänkin melko hyvin, mutta puolet suhtautuu kielteisesti avohakkuisiin, joka on yleisin tapa tehdä päätehakkuu eli kaataa tukkimetsää.

Vastaajien ylivoimainen enemmistö, neljä viidestä, kertoi arvostavansa metsässä eniten jotain muuta kuin niiden talouskäyttöä: virkistystä, suojelua tai hiilinieluina toimimista.

Vuonna 2020 metsät kasvoivat 108 miljoonaa kuutiota, mikä on reilusti enemmän kuin arvioitu kestävä hakkuumäärä. Mutta metsissä elää kolmannes kaikista uhanalaisista lajeista.

”Kansalaiset katsovat metsänhoidon onnistuneen tavoitteessaan, tuottamaan enemmän puuta”, tulkitsee kyselyn tulosta Taloustutkimuksen tutkimus- ja asiakkuusjohtaja Juho Rahkonen.

Hänen mukaansa kansalaismielipiteessä näkyy huoli luontokadosta ja ilmastonmuutoksesta.

”Tuskin mikään muu elinkeino on vaikuttanut luonnon monimuotoisuuteen yhtä paljon.”

 

Suomalaiset ovat metsäkansaa. Kaupungistuvassa Suomessa marjastetaan ja sienestetään yhä ahkerasti.

Kävely, hiihto, retkeily ja luonnon tarkkailu ovat suosittuja; puiden katveessa rentoudutaan ja haetaan rauhaa. Uudet tavat liikkua ovat yleistyneet. Metsissä polkujuostaan, ajetaan maastopyörillä ja etsitään geokätköjä.

SK:n kyselyssä vastaajia pyydettiin asettamaan tärkeysjärjestykseen viisi metsiin liittyvää arvoa: teollisuuden puuraaka-aine, matkailu ja poronhoito, virkistyskäyttö, suojelu sekä hiilinielut.

Vastaajista 28 prosenttia arvostaa eniten virkistystä. Kolme neljästä valitsi sen kolmen tärkeimmän arvon joukkoon.

Virkistyskäytön arvostus vapaa-ajalla on laajaa, riippumatta iästä, sukupuolesta, asuinpaikasta tai ammatista.

Koronavirusepidemia laukaisi ryntäyksen kansallispuistoihin. Lähiluonnossa liikutaan silti ylivoimaisesti eniten. Mökkien lähistöllä, mutta myös kotien ja koulujen ympäristössä, usein kuntien omistamissa metsissä.

Kaupunkilaiset puolustavat vihreitä keuhkojaan. Hiljan hakkuista on kiistelty Helsingin Uutelassa ja Pirkkolassa. Tampereella ja Jyväskylässä kuntalaisia on kuunneltu metsäohjelmien suunnittelussa.

Jyväskylän yliopiston tutkija, metsäekologi Panu Halme uskoo, että arvomuutos on alkanut. Kuntien ja seurakuntien metsiä hakataan tulevaisuudessa vähemmän ja varovaisemmin.

”Käsittelyssä suositaan virkistyskäyttöä, ja suojelua lisätään kaupunkien lähellä.”

”Kaksi tavoitetta saavutetaan yhdellä iskulla.”

Vaihda kuvaa viemällä kursori kartan päälle ja painamalla nuolta.



 

Savotta vai suojelu? SK:n kyselyssä metsien suojelun valitsi tärkeimmäksi arvoksi 28 prosenttia vastaajista. Metsiä puuraaka-aineen lähteenä arvosti eniten 21 prosenttia vastaajista.

Kyselyyn vastanneista kaikkiaan 66 prosenttia valitsi suojelun kolmen tärkeimmän arvon joukkoon. Selvästi pienempi osa, 48 prosenttia, nosti arvojen kärkikolmikkoon puun teollisen käytön.

Hakkuilta rauhoitettuja alueita kaivataan lisää. Metsäyhtiö UPM:n tuoreesta kansalaiskyselystä käy ilmi, että lähes kolme viidestä suomalaisesta haluaisi metsiä suojeltavan enemmän.

Yhden sukupolven aikana on tapahtunut täyskäännös.

Vuonna 1996 silloinen Metsäntutkimuslaitos raportoi haastattelututkimuksen tulosta: ”Vain joka neljäs suomalainen haluaisi lisätä metsien suojelua.”

Vanhempi tutkija Heimo Karppinen Helsingin yliopistosta on tutkinut metsänomistajien asenteita ja arvostuksia 2000-luvulla.

”Myös metsänomistajien suojelumyönteisyys on lisääntynyt aikojen saatossa.”

Muutokseen voi vaikuttaa se, että Suomen Metso-ohjelma takaa nykyään korvauksen metsän rauhoittamisesta.

Metsänomistaja 2020 -tutkimuksen uusin raportti paljastaa, että viidennes metsänomistajista lisäisi suojelua. Vähän pienempi joukko, 13 prosenttia, katsoo, että metsiä on rauhoitettu jo liikaa.

Metsänomistajia on Suomessa reilut 600 000. Osa heistä arvostaa eniten virkistyskäyttöä, osa yhdistää huvin ja hyödyn metsissään. Mutta 2000-luvulla eniten on kasvanut joukko, joka korostaa taloutta, puun myyntituloja. Heidän osuutensa on viidennes.

Tutkija Karppinen pitää kehitystä ”yllättävänä” ja ”vähän hämmästyttävänä”.

”Markkinoilla on yhä harvempia metsänomistajia, jotka tekevät yhä isompia kauppoja.”

Suomalainen metsänomistaja on keskimäärin 62-vuotias, maaseudulla asuva mies. Tutkijat ovat uumoilleet, että kaupunkilaisomistajien halukkuus myydä puuta vähenee. Se taas vaikeuttaisi teollisuuden puuhuoltoa.

Ennustus ei ole toteutunut. Monet kaupunkilaiset hakkauttavat palstojaan aktiivisesti.

Suurten ikäluokkien mittava metsäomaisuus siirtyy pian seuraavalle sukupolvelle. Tutkija Karppinen ei usko, että metsänomistajien arvot vihertyvät yhtä paljon kuin koko kansan.

”Näkökulma muuttuu omistajuuden mukana.”

”On sitä rahanmenoa, vaikka metsää ei tarvitse päivittäisenä tulonlähteenä.”

”Metsäammattilaisenkin kuoren alla on kiintymys, jopa rakkaus luontoon. Mutta työidentiteetti on rationaalinen.”

Avohakkuut historiaan valtion mailla, vaatii kansalaisaloite. Se keräsi reilut 60 000 nimeä ja eteni eduskuntaan. Lokakuussa 2020 maa- ja metsätalousvaliokunta kuuli asiantuntijoita. Aloitteen käsittely on kesken eduskunnassa.

Avohakkuussa kaadetaan lähes kaikki puut, minkä jälkeen tilalle viljellään uusi, tasaikäinen taimikko. Vuodesta 2014 Suomessa on sallittu myös jatkuva kasvatus. Hakkuussa puista poistetaan vain osa, jolloin metsä säilyy peitteisenä.

Kansalaismielipide on avohakkuita vastaan.

Suomen Kuvalehden kyselyn mukaan puolet kansalaisista suhtautuu kielteisesti, reilu neljännes neutraalisti ja viidennes myönteisesti. UPM:n tutkimuksessa tulos oli vielä tuomitsevampi: kaksi kolmesta suhtautuu varauksellisesti tai kielteisesti.

Avohakkuun takia talousmetsiin ei kehity uhanalaisille lajeille riittävästi tärkeitä lahopuita. Luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen huolettaa kansalaisia, käy ilmi UPM:n kyselystä.

Avohakkuu herättää ristivetoa myös metsänomistajissa.

Heistä kolme neljästä pitää menetelmää sopivana joissain kohteissa. Mutta vain puolet hyväksyy avohakkuut yleensä Suomen metsissä, selviää Metsänomistaja 2020 -tutkimuksesta.

”Avohakkuu on voimakkaasti latautunut käsite”, sanoo väitöskirjatutkija Tuulikki Halla Itä-Suomen yliopistosta.

”Se synnyttää heti tunnereaktion.”

Metsäkeskustelua käydään syvissä poteroissa. Asiantuntijat, etujärjestöt ja ympäristöjärjestöt perustelevat kantojaan luonnontieteellisellä tiedolla, kukin omasta näkökulmastaan. Tutkija muistuttaa, että metsäsuhde on kuitenkin pohjimmiltaan kiintymyssuhde, tunneside.

”Metsäammattilaisenkin kuoren alla on kiintymys, jopa rakkaus luontoon.”

”Mutta työidentiteetti on rationaalinen.”

Halla tutkii metsäammattilaisten muuttuvaa metsäsuhdetta. Ammattikunta syntyi 1860-luvulla, jolloin kauhisteltiin metsien hävitystä. Puuston kasvu, taloudellinen kestävyys, on yhä identiteetin ytimessä. Avohakkuu koetaan välivaiheeksi vajaan sadan vuoden kierrossa.

Kansalainen on kiintynyt tiettyyn paikkaan, metsään. Avohakkuu mielletään lopulliseksi. Uusi hongikko tai kuusikko ei ehdi kasvaa takaisin elinaikana.

”Kaikki osapuolet reagoivat tunteella, kun itselle tärkeää arvoa uhataan.”

Metsäkampanjat vetoavat tunteisiin, etenkin kuvin. Halla sanoo, että tunteet kuitenkin sivutetaan julkisessa debatissa. Se taas vaikeuttaa kiistojen ratkaisua; vahvat emootiot vaikuttavat siihen, miten tulkitsemme tietoa.

”Vuoropuhelua auttaisi, jos ymmärtäisimme, mihin kaikkeen tunne-elementti liittyy.”

”Nyt metsäkeskustelussa maailmat eivät kohtaa. Puhutaan toisten ohi.”

Vaihda kuvaa viemällä kursori kartan päälle ja painamalla nuolta.



 

Metsät jakavat isot puolueet kahteen jyrkkään arvoblokkiin.

SK:n kyselyssä keskustan, kokoomuksen ja perussuomalaisten kannattajat arvostavat metsiä eniten teollisuuden puuraaka-aineena. Vihreiden, Sdp:n ja vasemmistoliiton äänestäjät korostavat ekologisia arvoja: metsien suojelua monimuotoisuuden turvaamiseksi tai käyttöä hiilinieluina ilmastomuutoksen torjumiseksi.

”Jakolinja on klassinen”, Taloustutkimuksen Rahkonen sanoo.

”Taloudelliset arvot vastaan ympäristöarvot, konservatiiviset vastaan liberaalit.”

Puoluekentän oikea siipi arvostaa ”kakun kasvattamista ja rahan tekemistä”. Vihreät ja vasemmisto painottavat ”pehmeitä arvoja”, sosiaalista vastuuta, myös luonnosta.

Arvorepeämä ei kumpua muodikkaasta identiteettipolitiikasta vaan ”paljon syvemmältä”, erilaisista maailmankatsomuksista.

”Toinen haluaa kesyttää luonnon, toinen vaalia sitä.”

Vasemmistopuolueet ovat perinteisesti puolustaneet teollisuutta. Metsäteollisuus tuo yhä joka viidennen vientieuron, mutta tällä vuosituhannella alan työpaikat ovat huvenneet. Kemiin rakennettava sellujättikään ei palkkaa enemmän väkeä kuin vanha tehdas.

”Vasemmistossa ajatellaan, että heikompia pitää puolustaa”, Rahkonen sanoo. ”Vaikka sitten sitä metsien uhanalaista hömötiaista.”

Arvokuilu halkoo nykyhallitusta. Vihreiden kannattajista 52 prosenttia arvostaa metsissä eniten suojelua, keskustan kannattajista 41 prosenttia taas talouskäyttöä.

Rahkonen muistuttaa, että hallitus on pienentänyt valtion metsistä vastaavan Metsähallituksen tulostavoitetta. Tarkoituksena on lisätä hiilinielua usein eri keinoin.

”Keskusta pitää hallituksessa metsänomistajien puolia.”

”Jos hallitus olisi puhtaasti punavihreä, se edistäisi vielä enemmän luonnonsuojelua.”

Nuoret arvostavat metsien suojelua monin verroin enemmän kuin niiden käyttöä teollisuuden puuraaka-aineena.

Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK on metsänomistajien etujärjestö. Puheenjohtaja on Juha Marttila, maitotilallinen Simosta, joka omistaa reilut sata hehtaaria metsää.

Marttila ei näe kansalaisten ja metsäalan erilaisia arvoja ”repivänä tilanteena”.

”Jos puhutaan kiihkotta, sotkematta politiikkaa ja rahaa, lähes kaikilla on halu säilyttää luonto tuleville sukupolville.”

Metsänhoidon malli – hakkuita, monimuotoisuutta talousmetsissä, virkistyskäyttöä ja totaalisuojelua – ei tarvitse ”hirveästi hämmentämistä”.

”Kansainvälisten suojelumääritelmien mukaan Suomen kaikki metsät ovat suojeltuja.”

”Ainakin ne on suojeltu hävittämiseltä.”

Sotienjälkeiset jopa tuhansien hehtaarien avohakkuut ovat menneisyyttä. Nykyään aukko on keskimäärin vajaat puolitoista hehtaaria.

Marttila toivoo, että kansalaiset katsoisivat avohakkuuta uudesta näkökulmasta, taivaalta.

”Sammakkoperspektiivistä, avohakkuun reunalta, metsä näyttää hyvin erilaiselta kuin kilometrien korkeudesta, lintuperspektiivistä.”

UPM:n kyselystä kävi ilmi, että osa kansalaisista tuntee huonosti metsätalouteen liittyviä faktoja, esimerkiksi metsänhoidon menetelmiä.

MTK:n puheenjohtaja sanoo olevansa tuloksesta ”yllättynyt ja järkyttynyt”.

Toukokuussa 2020 eri medioissa alkoi metsäalan Metsien Suomi -kampanja. Seurantakyselyn mukaan myönteisyys metsien käyttöä kohtaan ”kasvoi selvästi”.

Ympäristöjärjestöt ovat kiistäneet kampanjan väitteitä, muun muassa lukuja metsien suojeluprosenteista. Kampanjassa kerrotaan, että 13 prosenttia Suomen metsistä on suojeltu. Luontoväen mukaan todellinen luku on kuusi prosenttia.

”Viestintä ei ole monopolilaji”, Marttila sanoo. ”Kovia kampanjoita on käynnissä puolin ja toisin.”

 

Metsät ovat ratkaisu, eivät ongelma.

Helmikuussa 2021 MTK:n metsäjohtaja, Metsäteollisuus ry:n pääekonomisti ja keskustalainen maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä toistivat samaa viestiä AlfaTV:n metsälähetyksessä.

Kolmikko toivoi yhteistä kansallista rintamaa EU:n pyrkimyksiä vastaan.

Jokainen jäsenmaa päättää itsenäisesti metsäpolitiikastaan. Mutta unionin monimuotoisuus- ja ilmastotavoitteet vaikuttavat myös Suomen metsiin

Metsäalan mukaan sekä hiilinielua että hakkuita voidaan kasvattaa kiihdyttämällä metsien kasvua. Kansalaismielipide taas on samalla linjalla EU-komission kanssa: enemmän suojelua, jolloin metsien hiilinielu ja monimuotoisuus lisääntyvät.

Taloustutkimuksen Rahkonen sanoo, että viestinnällä ei käännetä kansan päätä.

”Arvot muuttuvat hitaasti, ylisukupolvisesti.”

Suomen Kuvalehden kyselyssä suuret ikäluokat karsastavat avohakkuita mutta suhtautuvat metsiin yhä vihreänä kultana. Kannolta sellukattilaan on rakennettu vaurautta ja hyvinvointia.

Arvomuutos näkyy milleniaaleissa ja heitä nuoremmassa Z-sukupolvessa.

Alle 35-vuotiaista vastaajista vain alle 10 prosenttia arvostaa metsissä eniten niiden hakkuita teollisuuden puuraaka-aineeksi. Suojelu on nuorille monin verroin sitä tärkeämpi arvo.

Taloustutkimuksen Rahkonen sanoo, että hyvään elintasoon tottuneet nuoret ovat kasvaneet keskellä luontokatoa ja ilmastonmuutosta.

”Kansalaisten suojelumyönteisyys lisääntyy lähivuosikymmeninä.”

 

Taloustutkimus haastatteli 1 040 henkilöä 8.–11.2.2021. Kysely tehtiin internetpaneelissa, ja otos edustaa Suomen aikuisväestöä (15 vuotta täyttäneet). Tulokset on painotettu iän, sukupuolen ja asuinpaikan mukaan väestötilastoja vastaaviksi. Virhemarginaali on noin kolme prosenttiyksikköä suuntaansa.

Vanhat metsät kartalle

Suomen viimeisiä luonnontilaisia talousmetsiä kartoitetaan parhaillaan kahdessa projektissa.

Vuoden 2020 lopulla ympäristöministeriössä aloitettiin selvitystyö, jonka tavoitteena on jäljellä olevien ”vanhojen, luonnontilaisten metsien määrittäminen ja suojelu”. Taustalla on EU:n viime vuonna hyväksymä strategia, joka velvoittaa Suomea suojelemaan viimeiset ikimetsät.

”EU:n biodiversiteettistrategian mukaisia vanhoja metsiä löytyy paljon pohjoisesta”, arvioi ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkonen (vihr) SK:lle alkuvuodesta.

Vuodenvaihteessa käynnistyi myös Koneen Säätiön rahoittama hanke. Kartoitus keskittyy erityisesti valtion maille. Vapaaehtoiset inventoivat vanhoja metsiä, jotka täyttävät biodiversiteettistrategian tai metsäsertifikaatti FSC:n kriteerit.

Maastossa kiertää kesällä kymmenkunta kartoittajaa. Osan hankkeen kustannuksista maksaa ympäristöjärjestö Greenpeace, joka sekin kartoittaa luonnonmetsiä. Potentiaaliset kohteet on tarkoitus saada kartoille maaliskuun loppuun, kenttätyöt jatkunevat vuoteen 2022.

Kartoituksia koordinoiva Ari Aalto arvioi, että suojelun arvoisia metsiä voi löytyä valtion mailta muutama satatuhatta hehtaaria ja pohjoisen yhteismetsistä muutamia kymmeniätuhansia hehtaareja.Aallon mukaan Metsähallituksen suojelun arvoisissa metsissä ei ole harjoitettu modernia metsätaloutta.

”Valtion mailla on huikea potentiaali suojelualueverkoston kehittämiseksi.”

Metsähallituksen Metsätalous Oy:n toimitusjohtaja Jussi Kumpula on luvannut tarkastella kartoitusten tuloksia avoimesti. Hänen mukaansa jäljellä ei ole laajoja, yhtenäisiä suojelukohteita, mutta pienalaisia kohteita löytyy.

EU-komissio edellyttää, että jäsenmaat ”ovat osoittaneet merkittävää edistymistä” vanhojen metsien lisäsuojelussa vuoden 2023 loppuun mennessä.

Ympäristöjärjestöt ovat ehdottaneet, että valtion mailla arvokkaita metsiä siirretään taseesta toiseen, metsätaloudesta luontopalvelujen puolelle. Se tarkoittaisi, että valtio tinkisi Metsähallituksen tulouttamasta voitosta.

Yksityismetsien suojeluun pohjoisessa Suomessa hallitus on myöntänyt kertaluontoisesti 20 miljoonaa euroa. Ministeri Mikkosen mukaan suojeluun tarvitaan tulevaisuudessa vielä ”huomattavia lisäpanostuksia”.

Yksityinen rahoitus on yksi keino edistää suojelua. Maaliskuun alussa Koneen Säätiö ja Oulun kaupunki allekirjoittivat kauppakirjan, jolla säätiö osti Sanginjoen monikäyttömetsän. Alue lahjoitetaan edelleen valtiolle suojeltavaksi.

Sisältö