SK:n arkistosta: ”Shokkijoulu Kanarian saarilla” – Näin suomalaiset löysivät aurinkorannat ja pääsivät matkailun makuun

Suomen Kuvalehti yritti toppuutella suomalaisia, jotka halusivat ajaa Euroopan lävitse aurinkorannoille itse.
Kotimaa 24.12.2020 12:11
"Etelänmatka alkaa olla huokeampi kuin hiihtoreissu Suomen Lappiin", kirjoitti Suomen Kuvalehti vuonna 1972.
"Etelänmatka alkaa olla huokeampi kuin hiihtoreissu Suomen Lappiin", kirjoitti Suomen Kuvalehti vuonna 1972.

KARTTA edessä, sormi piirteli sille reittejä. Oli vuosi 1955 ja toimittaja Tuuli Reijonen mietti, mille Kreikan saarista suuntaisi.

Hänen Kreikassa tapaamansa ihmiset olivat vakuutelleet, että saarille kannattaisi mennä.

Androsko, Kreeta, Rhodos, Lesbos? Jokaisella nimellä on omat houkutuksensa, pääasia on, että en joudu liikennekeskuksiin, en tämän päivän matkailijoiden polttopisteisiin”, Reijonen kirjoitti Suomen Kuvalehdessä. Juttu esitteli Kreikan saaristoa matkailukohteena.

Harva suomalaisista oli omin silmin nähnyt vielä Kreetan tai Rodoksen.

Lehden sivuilla maalailtiin kuvaa ”yhdestä maailman kauneimmista maisemista”. Adjektiiveja ei säästelty. Kohteessa lupailtin olevan kimaltavaa Välimerta, sypressikäytäviä, ryöpsähtäviä unikkoniittyjä ja smaragdinvihreää ruohoa.

Reijosen kirjoittamastaan jutusta selviää myös, millaista oli olla turistina kohteessa, johon massaturismi oli vasta tekemässä tuloaan – matkailijalta vaadittiin rutkasti sinnikkyyttä ja hyvä kunto, jos tämä halusi nähdä kiinnostavia kohteita.

Suomen Kuvalehti esitteli 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä lukijoille usein maailman kaukaisia kolkkia, mutta vain harvakseltaan matkailun näkökulmasta. Turismi oli pitkään ainoastaan pienen hyvätuloisen joukon huvi. Ja matkat, silloin kun niitä tehtiin, suuntautuivat usein lähemmäs Suomea.

Vuonna 1928 Suomen Kuvalehden julkaisukynnyksen ylitti jopa kuvaus lukijamatkalta Tanskasta. Kirjoittajana oli metsänhoitaja Ilmari Hildén.

Hänen mukaansa jokaisen kanssamatkustajan kasvoilta loisti ilo, partiolaiset laulelivat, hotellin pihalla oli tuhansittain ruusuja ja kävelymatkan päässä mitä ihanin kylpyranta. Edes se, että hytit loppuivat ja matkalla pitikin yöpyä aluksen kannella ei haitannut.

 

NOPEASTI 1950-luvun päätyttyä tilanne alkoi olla jo toinen.

Montaa kohdetta alettiin esitellä Suomen Kuvalehden lukijoille tuttavallisemmin. Kaupunkikohteista esimerkiksi Pariisin nähtävyyksiä kuten perinteistä revyytä ja ranskalaisessa ravintolassa vierailua sekä osterin syöntiä, minkä toimittaja kuvaili olevan ”vain suolainen, tutiseva lotkahdus kurkunpäässä.”

Lehden numeroihin ilmestyi matkatoimistojen aurinkoon houkuttelevia mainoksia. Vielä 1960-luvulla siellä täällä, 1970-luvulle tultatessa niitä painettiin samaan numeroon useita.

Kesällä 1965 mainostettiin ensimmäisiä suomalaisia ”loistoristeilyitä” Välimerelle ja Atlantille. Laivalla oli muun muassa uima-allas ja yöklubi.

Vuonna 1969 lukijoita houkuteltiin mainoksissa Kreikkaan, ”uudenlaiselle lomalle”, jossa voisi istua ”iltacoctaililla auringon laskiessa Akropolin taa”.

Kreikan lisäksi suomalaiset olivat löytäneet Espanjan, Kanariansaaret, Turkin ja Egyptin esimerkiksi.

Etelänmatka alkaa olla huokeampi kuin hiihtoreissu Suomen Lappiin”, kirjoitti Suomen Kuvalehti matkailujutussaan. Saman jutun tunnelmointia vuoden 1972 Teneriffalta voi lukea ja katsoa kuvista täältä.

Samaan aikaan kotimaan matkailu voi edelleen hyvin ja oli monelle ensisijainen vaihtoehto. Ehkä tästä syystä lehden ennen vuoden 1970 lomakautta ilmestyneessä matkailuun keskittyneessä jutussa esitellään ensin Lahti ja sen jälkeen esimerkiksi Kalkuta ja Miami Beach.

Matkailu arkistui, mutta kaikki eksotiikka ei karissut heti.

On outoa herätä Kairossa”, oli otsikkona Suomen Kuvalehden matkajutussa vuonna 1971. Jutussa neuvotaan lukijaa muun muassa, miten egyptiläisen poskisuudelma kannattaa ottaa vastaan ja arvioidaan, että koko Kairosta ei löydy yhtä paljon huligaaneja kuin Helsingin päärautatieaseman lähistöltä.

Lennot olivat uudesta matkahuumasta huolimatta kalliita. Massat suuntasivat siksi ulkomaille autoilla ja olivat valmiit käyttämään välimatkojen taittamiseen runsaasti aikaa. Se vaati hermoja, moni huomasi.

Tyypillistä matkailukärpäsen uhreille on, että autossa istuu kärttyinen vaimo ja takapenkillä nukkuvat väsyneet lapset. Suunta on kohti etelää, aurinkoa ja Välimerta”, lehti kirjoitti automatkailun hyviä ja huonoja puolia käsittelevässä jutussa vuonna 1972.

Lehti oli aiemminkin yrittänyt opastaa lukijoitaan ymmärtämään, että viikon kova ajo Euroopan halki ei ollut ”oikeaa lomaa”.

 

”Matkustajaliikenteen valtava kehitys on näkyvä todistus maailmanmenon demokratisoitumisesta”, Suomen Kuvalehdessä kirjoitettiin vuonna 1973.

Kyseinen juttu käsitteli risteilyalan kehitystä, johon liittyen alkoholin myynti puhututti.

Massaturismi oli tuonut esiin uudenlaisia ongelmia. Aurinkorannat eivät lehdessäkään näyttäytyneet ikuisesti paratiiseilta.

Kymmenet suomalaiset pilasivat joulunsa matkustamalla etelän turistikeskusten tungokseen”, kauhisteltiin vuoden 1974 alun jutussa ”Shokkijoulu Kanarian saarilla”.

Juttu kertoo muun muassa, miten paikallinen talonmies toimitti matkailijoille ensin jo palaneita lamppuja ja istui sen jälkeen kivetykselle juomaan samppanjaa iloonsa, kun turisteja oli jälleen saapunut.

Samoin alkoi paljastua, millaiseksi erään Keihäsmatkat Oy:n toiminta oli matkahurmassa villiintynyt.

Vuonna 1978 Eurooppa ja sen liepeet olivat jo niin nähty, että Suomen Kuvalehdessä mainostettiin mahdollisuutta meloa trooppisia koskia Filippiineillä ja kehoitettiin lukijaa: ”Tule ennen kuin muut ehtivät!”

Suomalaisista oli tullut kokeneita matkustajia, jotka eivät enää pystelleet vain tutuissa kohteissa.

Kaikki SK:n matkailua käsittelevät jutut, samoin kuin jokaisen SK:n numeron vuodesta 1916 löydät SK:n digiarkistosta. Arkisto on SK:n digitilaajien vapaasti luettavissa.