SK tutki: Vain puolet säilyttäisi nykyisen asevelvollisuuden

Tuomo Lappalainen
Kotimaa 4.10.2013 05:00

Joka viides luopuisi kokonaan varusmiesarmeijasta.

Kuva Aapo HuhtaVekaranjärven varuskunta, Kouvola. Ensimmäisen huoltokomppanian varusmiehiä. Kuvat Aapo Huhta.

Suomessa on syyskuun alusta lähtien kerätty nimiä kansalaisaloitteeseen, jossa ehdotetaan asevelvollisuuden lakkauttamista. Suomen Kuvalehden Taloustutkimuksella teettämä kysely vahvistaa käsitystä, etteivät aloitteen menestymismahdollisuudet ole kovin hyvät. Selvityksen mukaan valtaosa, noin 80 prosenttia suomalaisista, haluaa jatkossakin säilyttää asevelvollisuuden jossakin muodossa.

Puolet haastatelluista arvioi kuitenkin, että asevelvollisuusjärjestelmä kaipaa jonkinlaista uudistamista. Joka viides, 21 prosenttia, olisi valmis lyhentämään nykyisiä kuuden, yhdeksän ja kahdentoista kuukauden palvelusaikoja huomattavasti. Suurin piirtein yhtä moni, 19 prosenttia, haluaisi kehittää asevelvollisuutta valikoivammaksi ja määrätä palvelukseen selvästi nykyistä pienemmän osan kustakin miesten ikäluokasta.

Grafiikka Outi KainiemiKlikkaa kuvaa, niin se avautuu isompana uuteen välilehteen. Grafiikka Outi Kainiemi.

Yleisen asevelvollisuuden vaihtoehdoista eniten kannatusta sai kyselyssä oma pieni ammattiarmeija. Sellaisen perustamista kannatti yhteensä 13 prosenttia haastatelluista. Kolme prosenttia oli valmis jättämään puolustuksen Naton tehtäväksi, ja toiset kolme prosenttia tahtoi luopua puolustusvoimista kokonaan.

Nykyisen asevelvollisuusjärjestelmän muuttamista kannattavat erityisesti nuoret ja pääkaupunkiseudulla asuvat. Maanviljelijät, yrittäjät ja eläkeläiset taas ovat muita halukkaampia säilyttämään sen juuri sellaisena kuin se on nyt.

Kuva Aapo HuhtaMaastoharjoituksen jälkeen on asetarkastus.

Myös puolueiden välillä on eroja. Yhdeksän kymmenestä perussuomalaisesta ja kaksi kolmesta keskustalaisesta torjuu kaikki asevelvollisuusjärjestelmään ehdotetut muutokset. Kokoomuslaisista ja demareista noin puolet harkitsisi joitakin uudistuksia, ja vihreistä vain joka neljäs pitää nykyistä asevelvollisuusmallia hyvänä. Puolustusministeri Carl Haglundin johtaman Rkp:n kannattajat ovat lähes yhtä valmiita muutoksiin kuin vihreät.

Haastatelluilta kysyttiin myös, millä perusteella he valitsisivat palvelukseen tulevat, jos asevelvollisuus koskisi nykyistä harvempia.

Eniten kannatusta sai ajatus, että armeijaan otettaisiin vain sinne vapaaehtoisesti haluavat. Tätä ratkaisua pitää hyvänä 53 prosenttia. Joka viides haluaisi vapauttaa palveluksesta pienten lasten huoltajat ja vajaa kymmenesosa korkeakouluopiskelijat. Arpomismenetelmä ei sen sijaan saa juuri kannatusta. Vain neljä prosenttia pitää sitä Suomeen sopivana.

Vajaa kolmasosa, 31 prosenttia vastaajista, kannatti valintojen tekemistä kuntotestien perusteella. Kysymys oli kuitenkin muotoiltu niin, että siihen saattoi valita useamman kuin yhden vastausvaihtoehdon. Kaikki eivät siis välttämättä ajatelleet, että kuntotestit olisivat ainoa valintaperuste.

Kuva Aapo HuhtaTykkimies Daniel Hoddy ilmatorjuntapatteristosta Vekaranjärven punttisalilla.

Tutkimukseen haastateltiin 9.-12. syyskuuta puhelimitse vähän yli tuhat 15 vuotta täyttänyttä mannersuomalaista. Otos muodostettiin satunnaisotannalla Väestörekisterikeskuksen rekisteristä. Virhemarginaali on 95 prosentin luottamustasolla kolme prosenttiyksikköä molempiin suuntiin.

SK:n painetussa lehdessä olevassa tutkimusta esittelevässä taulukossa on kaksi virhettä. Rakenneuudistuksia koskevassa kysymyksessä ei osaa sanoa -vaihtoehdon valinneiden oikea prosenttiosuus on kuusi eikä kolme. Valikoivuutta koskevassa kysymyksessä taas vapaaehtoisuuden kannattajien oikea prosenttiosuus on 53 eikä 47.

Lue Tuomo Lappalaisen juttu ”Kalliit talkoot – asevelvollisuusarmeijan oikea hinta on Suomen suurin sotilassalaisuus” painetusta Suomen Kuvalehdestä (SK 40/2013, ilm. 4.10.2013).

Keskustelu

Merkittävä osa väestöstä ei ymmärrä sitä, että Suomella ei ole varaa ammattiarmeijaan.
Osa ei ymmärrä sitäkään, että jos jossain maassa ei ole armeijaa ollenkaan, siellä on pian toisen maan armeija.

Näiltä suomalaislta voi yhtä hyvin kysyä onko puukauppa keskittynyt Venäjällä liikaa. Vastaukset olisivat yhtä valaisevia. Suurin osa haastatelluista ei ymmärrä millaisia vaikutuksia muutosehdotukset toisivat. Kysely on lähinnä lehtien hupikirjoittelua eikä kuvaa mitenkään sitä miten maamme puolustus tulisi järjestää vain lähinnä niitä harhakuvia, joita ns kansa elättelee. Voihan olla, että tällainenkin kysely puolustaa paikkaansa, mutta sille ei juuri arvoa kannata antaa.

Ellei sotilasura pysty tarjoamaan joko merkittävää sosiaalista nousua tai korkeaa elintasoa niin ajaudutaan tilanteeseen jossa sotilasuran ”valitsevat” ainoastaan sellaiset ihmiset joilla ei kerta kaikkiaan ole muuta vaihtoehtoa; Rikolliset, persoonallisuushäiriöiset, päihdeongelmaiset ja muut joilla ei ole tilaa normaaleilla työmarkkinoilla. Tällaiset ihmiset nykyinen puolustusvoimat pyrkii karsimaan jo kutsuntavaiheessa.

Hirvittää ajatellakin millainen olisi se aines joka hakeutuisi varusmiespalvelukseen jos se muutettaisiin vapaaehtoiseksi. Veikkaan että taas olisi rivissä vain väkivaltaa ihannoivia kiiluvasilmäisiä kaljupäitä – kaikki viisitoista – joiden motivaationlähteitä ei uskalla edes arvata.

Anglosaksisissa maissa ammattiarmeijat toimivat merkittävinä sosiaalisen nousun väylinä koska näissä maissa sotilaspestiin sisältyy aina keski- tai korkeakouluasteen siviiliammattiin pätevöivä koulutus. Monelle köyhän perheen lapselle palvelu armeijassa on ainoa väylä parempipalkkaisiin siviiliammatteihin.

Suomessakin voitaisiin tehdä semmoinen muutos että korkeakoulujen ja yliopistojen pääsyvaatimuksiin kuuluu pakollisena hyväksytysti suoritettu varusmiespalvelus. Muutoksesta hyötyisi sekä armeija että yliopistot: Armeijalla olisi maan paras aines koulutettavanaan ja yliopistoista karsiutuisi heikoin aines pois.

”Suomessakin voitaisiin tehdä semmoinen muutos että korkeakoulujen ja yliopistojen pääsyvaatimuksiin kuuluu pakollisena hyväksytysti suoritettu varusmiespalvelus. Muutoksesta hyötyisi sekä armeija että yliopistot: ”

Tällainen systeemi oli Puolassa ennen II MS:aa. Yliopistotutkintoon oli sisällytetty reservinupseerin koulutus. Heidäthän NL sitten murhasi Katynissa 1940.

Ammattiarmeija ei ole väkiluvultaan pienen mutta pinta-alaltaan suuren maan vaihtoehto.
Mikään raha ei riittäisi tuollaisen armeijan ylläpitoon. Jos ajatellaan samanlaista eläköitymistä kuin USA:ssa niin miehistö/aliupseeri pääsisi eläkkeelle 20 vuoden palveluksen jälkeen eli alle 40 vuotiaana. Tie olisi kuljettu loppuun melko nopeasti kun pitäisi elättää tuo eläkeläisarmeijakin. Voitaisi ajatella että näille annettaisiin myös siviilikoulutus ja niin pieni eläke että entiset sotilaat hakeutuisivat siviilimarkkinoille.

Tulevaisuudessa uskottavan puolustuksen ylläpito ei ole mahdollista yksin oikeastaan kuin suurvalloille. Nato on ainoa vaihtoehto, jos maata yleensä halutaan puolustaa. Silloin yleistä asevelvollisuutta voidaan kehitellä siten että porkkanoilla saadaan sisään parhaiten soveltuvat ja muille joku korvaava palvelus.

Aika omituinen ja tosi iso ajatteluvirhe näissä ns. keskusteluissa ja mittauksissa on tasavaltalaisen kansalaisvelvollisuuden idean lähes täysi unohtaminen. Puhutaan ”taloudesta,” modernisoidaan tai uudistetaan ”jotenkin.” Ja se unohdetaan, että tasavallan ylläpito ja puolustus ovat velvollisuuksia. Jos niistä voi noin vain luopua, miksei sitten luopua myös verojen maksamisesta.

Ja lisäksi unohdetaan se pikku juttu, että Suomen tasavallan alue on laaja. Viime sodan lopussa vormuissa oli 600 000 miestä ja naista. He riittivät miehittämään noin kaksi kolmasosaa maastaan. Nyt näytetään jotenkin kuviteltavan, että maata voidaan puolustaa tietokoneilla, lennokeilla ja muutamalla helikopterilla, jotka toden tullen toimisivat muutaman päivän.

Sveitsi äänesti äskettäin tukevasti yleisen asevelvollisuuden puolesta, vaikkei maata ole kymmeniin vuosiin uhannut kukaan. Viimeinen sotaharjoituskin puolusti maata ranskalaisten yritykseltä päästä käsiksi sen pankkitileihin. Ei kai sitä vakavasti ajateltu. Mutta itse asia on tasavallan ideassa, sen kansalaisten yhtäläisissä velvollisuuksissa.

Eikä tämä asevelvollisuusjuttu ole ainoa, jossa Suomen ns. tasavalta osoittaa omituista ideasokeutta. Jos se haluaa täyttää tasavallan vaateet, sen tulisi todella hankkia mm. Perustuslakioikeus. Sen puute kun merkitsee, ettei maa ole vielä oikea tasavalta. Se on esivalta, jonka alla ovat muut.

Nyt on sitten perustettu jälleen yksi parlamentaarinen poppoo miettimään puolustusratkaisujamme yli hallituskausien. Hyvä niin, mutta poppoon johtajaksi valittiin aivan väärä reservin majuri kokkareista, nimittäin Kanerva. Hänet muistamme edellisen puolustusvoimasupistuksen ajajana ja valehtelijana tulevien ikäluokkien supistumisen osalta eli kyseessä on tyypillinen Suomen itsenäisyyden myyjä ja NATO-haukka kokkareista.

Tapanainen puhuu asiaa, mutta en näe Natoa kovin herkullisena vaihtoehtona. Olen jo pitempään pyöritellyt ajatusta uudesta sotilasliitosta. Pohjois-Eurooppa ansaitsisi oman puolustusliittonsa, johon Ruotsi ja Suomikin voisivat sitten hyvällä omatunnolla liittyä — puolestaan esim. Norja saisi Natoa edullisemman vaihtoehdon eikä tässä tarvitsisi valita puolia suurvaltojen kanssa (USA). Suomi on lueamma dynaaminen maa, joten miksei perustettaisi? Kysyntää kun riittää.

”Valikoiva asevelvollisuus vapaaehtoisuuden pohjalta.” Voiko enää täydellisempää oksymorronia olla kuin vapaaehtoinen velvollisuus.

Minusta koko asevelvollisuuskeskustelu lähtee väärästä päästä, kun ensin mietitään millasen armeijan haluamme. Ensin pitäisi miettiä, mihin tarkoitukseen me sotilaallista voimaa ylläpidämme.

Perusjakohan menee niin, että hyökkäyssotiin ulkomailla sopii hi-tech ammattiarmeija ja oman maan puolustukseen low-tech asevelvollisuusarmeija.
Puolustussotia ei ole käyty, eikä tulla käymään Horneteilla tai muilla teknoleluilla. Niiden ainoa todellinen tarkoitus on ylläpitää kantahenkilökunnan työtyytyväisyyttä rauhan aikana.

Jos Suomi joskus joutuu puolustamaan maataan sotilaallisesti, niin se tarkoittaa yhtä alkeellista sissisotaa,kuin kaikissa muissakin maissa, jotka ovat joutuneet miehityksen kohteeksi. Silloin (lähes) kaikki osallistuvat miehittäjää vastaan käytävään sissisotaan. Joko koulutettuina tai kouluttamattomina.

Mitkään koulutukselliset tekijät eivät puolla varusmieskoulutuksen lyhentämistä

Varusmiespalveluksen lyhintä, miehistön, palvelusaikaa on lyhennetty kahdeksasta kuukaudesta kuuteen kuukauteen. Vuoden 2013 alusta alkaen palvelusaikaa lyhennettiin edelleen 15 vuorokautta tarvittavien taloudellisten säästöjen aikaan saamiseksi. Sotilaan tietojen ja taitojen oppimiseen ja harjoitteluun käytettävissä olevaa aikaa on lyhennetty siis yhteensä 75 vuorokautta.

Sodan ajan joukkojen määrää vähennetään. Joukkojen suorituskykyvaatimukset kasvavat. Pienemmillä joukoilla on kyettävä vähintään samaan kuin aikaisemmin – laajemmalla alueella ja nopeammin kuin aikaisemmin. Kaikkien puolustushaarojen uudistuvat taistelutavat edellyttävät sotilailta aiempaa korkeampaa osaamista ja hyvää fyysistä suorituskykyä.

Joukkojen suorituskykyvaatimuksiin sisältyy noin 50 tavoitetta. Yksittäisen jalkaväkitaistelijan osaamisvaatimukset on kuvattu samoin noin 50 osaamistavoitteella, ase- ja ampumakoulutuksessa, taistelu- ja marssikoulutuksessa sekä fyysisessä koulutuksessa. Sotilaan koulutus edellyttää pelkistettynä fyysistä suorituskykyä, joka 12 min juoksutestillä mitattuna on erikoisjoukoilla 3000 m, taistelijoilla 2800 m ja tukitehtävissä 2600 m. Varusmiesten heikentynyt fyysinen kunto ja samaan aikaan hyvä- ja heikkokuntoisten määrän kasvu pidentävät aikaa, jona sotilaiden kunto on saatava joukkojen harjoittelun edellyttämälle tasolle.

Varusmiesten 165 vuorokauden palvelusajasta on viikonloppuvapaiden ja lomien jälkeen noin 125 koulutuspäivää. Kaikki koulutustapahtumat ovat ainutkertaisia. Rästikoulutukseen ei ole aikaa. Maastoharjoitusvuorokausien tavoitetaso on 35. Tämä mahdollistaa nousujohteisen ja turvallisen joukkojen kouluttamisen taisteluharjoituksissa ja -ammunnoissa. Taloudelliset resurssit mahdollistavat tällä hetkellä vain noin 26 maastoharjoitusvuorokautta. Joukkojen suorituskykyvaatimukset ja sotilaiden osaamistavoitteet on saavutettu hyvin. Varusmiehet ovat saamaansa koulutukseen tyytyväisempiä kuin koskaan.

Puolustusvoimauudistuksen osana asevelvollisuuden toimivuus varmistetaan myös jatkossa. Kouluttajatehtäviin kohdennetaan noin 300 sotilasta lisää. Kouluttajamäärä nousee 2,5 joukkuetta kohden nykyisestä 1,7. Maastoharjoitusvuorokausien määrää nostetaan 30. Koulutuksen sisältöä kehitetään. Koulutusta tuetaan simulaattoreilla, uusilla oppailla ja opetusmateriaalilla. Toimenpiteillä pyritään vastaamaan kasvaviin suorituskyky- ja osaamisvaatimuksiin.

Sotilaiden tietojen ja taitojen oppimiseen tarvitaan aikaa. Tehokkaasti käytettynä, riittävillä resursseilla ja ammattitaitoisilla kouluttajilla varusmiesten lyhyin palvelusaika, 165 vuorokautta, tuottaa suorituskykyisiä joukkoja ja osaavia taistelijoita. Koulutusaikaa ei voida lyhentää tavoitetasoa laskematta ja palvelusturvallisuutta vaarantamatta. Joukkoja koulutetaan normaalioloissa tehtäviin, joissa ne toimivat häiriö- ja poikkeusoloissa. ”Kouluta kuten taistelet”.

Pekka Raukko kirjoittaa asiaa. Jos suomalaiset panostavat kunnon siirtomaatyyliin pelkkiin maailmanpoliisin joukkoihin taatakseen fossiilipolttoainevetoisen aineellisen elintasonsa, niin olemme hakoteillä. Panostukset tulisi kohdentaa omavaraisuuden edistämiseen sekä rauhanomaiseen ja tasa-avoiseen kansainväliseen kanssakäymiseen kansan- eli omaa reserviarmeijaa unohtamatta.

Pekka Rauhan Ajan Ukko kirjoitti: ”Puolustussotia ei ole käyty, eikä tulla käymään Horneteilla tai muilla teknoleluilla. Niiden AINOA todellinen tarkoitus on ylläpitää kantahenkilökunnan työtyytyväisyyttä rauhan aikana.”

No huh huh mitä kärjistelyä!!!! Tiedotus: Hornetti ei ollut toisen maailmansodan aikaan vielä keksittykään. Ilmaherruuden tärkeys kohenee kohenemistaan ja valtion puolustuksen uskottavuutta voidaan myös mitata tällä jonkin verran. Ennen kaikkea me haluamme kumminkin välttää sodan, emme joutua ja kenties niukin naukin selviytyä siitä — eikös? Sissisodan merkityksen kohdalla olen kyllä samaa mieltä, mjutta ei pjärkele… Ei niitä Hornetteja nyt likikään joka varuskunnasta muutenkaan löydy, joten argumenttisi on rampa.

Gordon Nostoväki Ikäinen bleu,

Nykyaikainen hyökkäyssota on WW2:n ajoista sen verran kehittynyt, että kuka tahansa Suomeen hyökkääkin, hänellä on risteilyohjus-tyyppistä materiaalia niin runsaasti, että sodan aloittavan ”videopelivaiheen” tulemme häviämään. Mieluimmin pienellä vastarinnalla ja nopeasti, kuin pitkään sinnitellen ja kivikauteen ajautuen
Jos elättelemme pientäkin toivon kipinää, että voimme voittaa sen jälkeen alkavan, vuosikymmenen tai pari kestävän varsinaisen sodan, niin toimimme kuten Irak ja pidämme kalliit helposti särkyvät sotalelut piilossa sodan ajan. Otetaan ne uudestaan esiin sitten voiton paraatissa. Eikö?

Laatulehtenä kunnostautunut SK vetäisi nyt sitten rimanalituksen. Asevelvollisuustutkimukseen lähdettiin asenne kainalossa. Kysymykset laadittiin huutokauppamentaliteetilla ja asetelmasta tehtiin lapsellinen. Vastaajille tarjottiin typeriä houkuttimia lähtökohtana, että ota niin monta kivaa asiaa kuin haluat, ettei tarvitsis vaan mennä inttiin. Sanan ”velvollisuus” merkitys on tainnut unohtua, kun se paradoksaalisesti on yhdistetty sanahirviöön ”vapaaehtoinen asevelvollisuus”. Ja yleensäkin asevelvollisuuden tarkoitusta ei ole ajateltu lainkaan, kun asevelvollisuuden suorittamisesta itsessään on tehty jonkinlainen kipukynnys. Masentava suoritus. Ei ainakaan journalismia. Laski arvostamani lehden pinnoja alas kertalaakista…

”Joka viides” on palaamassa nostalgiseen sadankomitealaiseen maailmankäsitykseen.

Se saattaa hyvinkin riittää maanpuolustusjärjestelmän muuttamiseen. Nykysuomessa kun vähemmistön ”asiantuntijat” määrittelevät yhteistyössä aina avuliaan demlan kanssa lakien sisällön.

Pekka Raha-Automaatti Urho Kaleva Kekkonen Ongelmajäte minulle vastasi:
”Mieluimmin pienellä vastarinnalla ja nopeasti, kuin pitkään sinnitellen ja kivikauteen ajautuen. Jos elättelemme pientäkin toivon kipinää, että voimme voittaa sen jälkeen alkavan, vuosikymmenen tai pari kestävän varsinaisen sodan, niin toimimme kuten Irak ja pidämme kalliit helposti särkyvät sotalelut piilossa sodan ajan. Otetaan ne uudestaan esiin sitten voiton paraatissa.”

…Ei kai Irack hirveästi voiton paraateja järkännyt? Tuskinpa se kivikauteen ajautuminenkaan kovin järkevää on, mutta eihän sitä puolustajaa kivikauteen itseään ajamisesta voida sentis syyttää — tässäkin Yhdysvaltoja voi syyttää Irakin mukulakivikaudesta eikä niinkään irakilaisia — mutta ”mahdollisuus” sinnitellä viimeiseen saakka idiootin lailla pitää viholliset paremmin loitolla Suomesta. Totta kai suomalaiset sitten voivat toimia parhaansa mukaan siinä vaiheessa, kun pressa ja kumppanit ovat jo aikansa piileskelleet suossa.

J.K. Yhdeksänkymmentä viittaa särmään kulmaani (90 astetta). Olen melkein oikeasti 63 vuotta vanhahko. Käyn silti vielä hyvin sveitsinleikkeestä. ;-D

Millainen persoonallisuus väistää, vieroksuu tätä palvelusta?
Egoisti oman edun tavoittelija, narsisti, sosiopaatti, – vai mikä?

Tämän ’velvollisuuden’ tulisi mielestäni olla paremminkin ’oikeus’. Kenelle se ei muodossa tai toisessa käy niin mitkä ovat tällaisen vapaamatkustajan, loisen oikeudet meitä muita kohtaan?

Suoritettava palvelus olisi ulotettava koskemaan kaikkia suomalaisia isänmaan määräämässä itse kenellekin soveltuvassa muodossa.

Mitä, jos kysely olisi tehty seuraavilla kysymyksillä?

A Ylläpidetään puolustusvoimien nykyiset tehtävät ja varmistetaan niiden toteuttamiseen tarvittavat taloudelliset resurssit.

Oletko valmis varmistamaan joidenkin puolustusvoimia koskevien rakenneuudistusten toteuttamisen ?

Koulutetaan ikäluokasta kaikki palveluskelpoisen ja sijoitetaan sodan ajan joukkoihin kaikki kenttäkelpoiset.

Pidetään palvelusaika niin pitkänä, että varmistetaan osaamistavoitteiden saavuttaminen.

Ylläpidetään yleinen asevelvollisuus ja naisten vapaaehtoinen asepalvelus.

Nostetaan sotilaskouluttajien määrää nykyisestä 1,7:stä 2,5:een joukkuetta kohden.

Nostetaan maastoharjoitusvuorokausien määrä nykyisestä 26:stä 35:een

Nostetaan kertausharjoituksissa koulutettavien määrä nykyisestä 5000:sta 18 000:een.

B Jos asevelvollisuuden toimivuus halutaan varmistaa jatkossakin, miten se pitäisi mielestänne toteuttaa?

Toteutetaan suomalainen asevelvollisuus työryhmän tekemät suositukset (77).

Lisätään tiedottamista varusmiespalveluksen tarjoamista mahdollisuuksista asevelvolliselle.

Tunnistetaan asevelvollisten osaaminen ja kehittymistavoitteet sekä otetaan ne huomioon palveluspaikan ja -ajan sekä koulutuksen määräämisessä.

Kohdennetaan varusmiesten ja reserviläisten kouluttamiseen tarvittavat henkilöstö- ja taloudelliset resurssit.

Ja kansikuvaan toiminnassa oleva taistelija. Otsikolla Varmistetaan toimivuus.

Mutta se onkin toinen juttu.

Jutun lehtiversiossa toistettiin jälleen fiktio Ruotsin 50.000 ammattisotilaan armeijasta.

Ruotsin sunniteltu organisaatio, Insatsorganisation 2014 (IO 2014) EI perustu tällaiselle määrälle ammattisotilaita.

Suunnitellussa organisaatiossa on noin 22.000 kodinturvajoukkojen jäsentä. Hemvärnet on kevyesti aseistettu joukko, jonka tehtävänä on lähinnä suojakohteiden vartiointi ja aluevalvonta. Tämän joukon raskain ase on sinko, eikä sillä ole epäsuoraa tulta tai sen tulenjohtokykyä. Armeijassa on kahdeksan pataljoona ja kolme taisteluvaunukomppaniaa. Armeijan sotilaista ja ryhmänjohtajista noin 2/3 osaa on sopimusreserviläisiä. Kokonaisuutena noin 70 % sunnitellusta organisaatiosta on sopimusreserviläisiä eri nimikkeillä.

Olen maininnut ”sunnitellun organisaation” koska ensin organisaation piti olla valmis 2014. Sen jälkeen arvio oli 2019. Nyt arvio on 2023. Ongelmana on rekrytointi. Alokaskoulutuksesta jää kesken pois 25 -35 %. Jatkokoulutuksestakin jää pois enemmän kuin arvioitiin ja työsuhteet jäävät hyvin paljon lyhyemmiksi kuin arvioitiin, joten rekrytointitarve on huomattavasti suurempi kuin alunperin laskettiin kuten myös kulut.

Sopimusreserviläisten löytämimen armeijaan on tervanjuontia. Tämä on suurin syy organisaation täyttymisen hitauteen.

IO 2014 on alunperin suunniteltu ulkomaantehtäviä varten, siten että noin kolmasosa armeijasta olisi ulkomaantehtävällä, kolmannes koulutuksessa ja kolmannes palautuisi ulkomaankomennukselta. Tämä perustuu siihen, että Ruotsin politikot päättivät että Ruotsia ei uhka mikään, ja puolustussunnittelu lopetettiin ja selitettiin että Ruotsia puolustetaan parhaiten kaukana Ruotsista. Nyt tätä ulkomaantoimintaan suunniteltua välinettä yritetään taivuttaa kotimaan puolustukseen, huonolla sopivuudella.

Kun Ruotsin soppaan lisätään aimo annos aluepolitiikkaa ja teollisuuspolitiikkaa, tämän päivän surullinen keitos on valmis.

Se Ruotsin 50.000 sotilaan ”ammattiarmeijasta”.