Politiikan toiveminiä

SK:n arkistosta 05.02.2021 06:00
SK 5/1996 (2.2.1996) Reijo Rutanen: ”Politiikan toiveminiä”. Kuva Hannu Lindroos.
SK 5/1996 (2.2.1996) Reijo Rutanen: ”Politiikan toiveminiä”. Kuva Hannu Lindroos.

Vihreillä on poikkeuksellinen kyky valita johtajikseen ihmisiä, joihin suuri osa suomalaisista voi helposti samastua. Jos Pekka Haavisto oli Suomen äitien toivevävy, niin vielä suuremmalla syyllä Tuija Brax, 31, täyttää isien haaveet toiveminiästä. Molemmat ovat osoittautuneet täysverisiksi poliitikoiksi.

Vihreät ovat osoittaneet tajunneensa moderniin politiikkaan liittyvän välttämättömyyden: kyvyn käyttää mielikuvia taiten.

Kipuaminen aloittelevasta poliitikosta puoluejohtajaksi tapahtui pikavauhtia. Brax sai johdettavakseen joukon, joka opettelee ensiaskeleitaan hallituspuolueena. Energiapolitiikka on valinkauhassa, metsälaki ja luonnonsuojelulaki ovat hallituksen käsittelyssä. Vanhan kummituksen kohtalo, Vuotos, päätetään lopullisesti tällä kaudella.

”Vihreät ovat joutuneet arvostelun kohteeksi, eikä ole mitään syytä olettaa, että kritiikki vaimentuisi. Kaikki ei ole kuitenkaan sitä miltä näyttää. Asiat ovat muuttuneet entistä monimutkaisemmiksi. Siksi meidän on yhä vaikeampi saada viestiämme läpi ymmärrettävässä muodossa.”

”Silti, pitkällä tähtäimellä, on viisasta edes yrittää selittää ja kertoa asioista ja asiayhteyksistä laajasti ja ristiriitaisuuksia välttelemättä. Tiedän kyllä, että yksinkertaistukset ja vanhat kaavat uppoavat ihmisiin paremmin kuin vihreiden moniulotteisuus.”

Braxin mielestä kysymys on taistelusta ajan hengestä: kumpi voittaa, pelko vai rohkeus? Itseltään hän edellyttää ”kotiläksyjen opettelemista entistä paremmin”.

Reijo Rutanen

Lue koko juttu: SK 5/1996 Reijo Rutanen: ”Politiikan toiveminiä”.

 

SK 5/1956 (4.2.1956) Veli Virkkunen: ”Suomalaisia kaalikääryleitä Amerikan televisiossa”.

SK 5/1956 (4.2.1956) Veli Virkkunen: ”Suomalaisia kaalikääryleitä Amerikan televisiossa”.

Suomalaisia kaalikääryleitä Amerikan televisiossa

Astelin keittokirja kainalossani televisiokameroiden eteen. Piti osata valmistaa suomalaisia kaalikääryleitä amerikkalaisen suurkaupungin yleisölle. Määräsin, että riisiä tulee olla runsaasti ja lihaa vähän. Rouva Lu arveli, että kaalikääryleissämme on liikaa riisiä, koska Suomessa ei varmastikaan ole lihaa tarpeeksi. Minä inttämään, että ei se siitä johdu. Englantilaisetkin syövät meidän pekoniamme, mikäli jaksavat maksaa. Mutta rouva Lu sanoi, että amerikkalaistetaan nyt vain tämä homma. Amerikkalaiset syövät mieluummin lihapötköä kaalin sisässä.

Veli Virkkunen

Lue koko juttu: SK 5/1956 Veli Virkkunen: ”Suomalaisia kaalikääryleitä Amerikan televisiossa”.

Sisältö