Varikkokäynti

Mika Häkkinen vaihtoi tavallisen elämän formuloiden maailmaan.

sk 25 vuotta sitten 11.10.2019 06:00
SK 41/1994 (14.10.1994) Pekka Anttila: ”Varikkokäynti”
SK 41/1994 (14.10.1994) Pekka Anttila: ”Varikkokäynti”

Portugalin Estorilin kisassa on paljon pelissä. Se on kauden neljänneksi viimeinen kisa, ja taistelu maailmanmestaruudesta on kiihkeimmillään. Mika Häkkiselle kyseessä on poikkeuksellinen viikonloppu, hänen vanhempansa ovat matkustaneet Suomesta asti seuraamaan poikansa suorituksia.

Ammattikoulun käynyt hitsaaja Mika Häkkinen on kotoisin tavallisesta perheestä Vantaan Martinlaaksosta. Isä Harri Häkkinen työskentelee radistina, Aila-äiti turkishuutokauppaa käyvässä yrityksessä. Harri Häkkinen näkee poikansa ensimmäistä kertaa joulun jälkeen.

”Onpa poika laihtunut, posketkin ovat ihan kaposet”, isä toteaa Mika Häkkisen keskustellessa mekaanikkojen kanssa. Aikaa vanhemmille ei liikene, tervehdykset vaihdetaan vasta paljon myöhemmin, kun työpäivä on ohi ja haastattelut annettu. Aila Häkkinen ei enää hätkähdä nähdessään miljoonia ansaitsevan poikansa tiedotusvälineiden ympäröimänä.

 

Keke Rosberg sanoo, että Mika on tehnyt tietoisen valinnan asuessaan pysyvästi Monacossa. ”Välimeressä Mika on vain pieni kala, mutta Suomen lammikkoihin suuri vonkale. Hän koki tämän haitallisena ilmiönä. Nyt hän elää itselleen rehellisemmässä maailmassa.”

Managerina edelleen formuloiden maailmassa elävä Rosberg sanoo itse vieraantuneensa täysin tavallisesta elämästä.

”Ei minulla ole mitään normaaleja askareita, en käy kaupassa enkä pesulassa. Ne eivät mahdu minun elämääni.”

Pekka Anttila

SK 41/1994 (14.10.1994) Reijo Vahtokari: ”Ihmiset: Hedelmistään puu tunnetaan”

SK 41/1994 (14.10.1994) Reijo Vahtokari: ”Ihmiset: Hedelmistään puu tunnetaan”

Hedelmistään puu tunnetaan

Luc Jouret’n Auringon temppelin, David Koreshin Daavidin oksan ja Jim Jonesin Kansan temppelin suurin yhteinen nimittäjä on kuolema. Kaikki ne olivat kristillissävytteisiä uskonlahkoja, joissa perustajan persoona korostui yli kaiken muun ja sai monet seuraajat uhraamaan henkensä.

Jouret’n noin 50 hengen ryhmän viime viikolla Sveitsistä löytyneet ruumiit todistivat ensi näkemältä joukkoitsemurhasta, mutta kun hämmennyksen pöly alkoi laskeutua, joidenkin arveltiin luopuneen elämästään vasta pakon edessä.

Reijo Vahtokari

Sisältö