Ruumis vai kuningatar?

Ikäpolvellamme on opiskelun suhteen vanhempia vaikeampaa tehdä sitä, mistä on kiinnostunut, arveli viikon Hän 22/1993, ylioppilas Marena Haapiainen.

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Eeva Kuuskosken vaalityötä vuodesta 1979 organisoinut Marjukka Laitinen koki kiusallista levottomuutta viime maaliskuun 30. päivänä. Muutos ry. oli kutsunut Kuuskosken aamukahville pyytääkseen häntä presidenttiehdokkaaksi. Laitista häiritsi epäily, että Kuuskoski voisi sittenkin sanoa ”ei” heti kättelyssä.

Kuuskoski ilmoitti päättävänsä asian kesäkuuhun mennessä, jolloin nähdään, onko puolueiden asettamien ehdokkaiden jälkeen tarvetta sellaiselle ehdokkaalle, jota hän edustaa.

Kesäkuun ensimmäisenä päivänä Kuuskoski ilmoitti ”kyllä”.

Eli tarve ja tehtävä olivat vielä tallella.

”Tärkeää on, että ehdokas on alusta asti asetettu kansalaisten toimesta”, hän sanoo.

”Asetetut ehdokkaat ovat puolue-ehdokkaita, heistä tulee puoluepresidenttejä.”

”Uusi vaalitapa korostaa entisestään vastuuta. Valta saadaan suoraan kansalaisilta ja presidentti on vastuussa kansalaisille. Siinä välissä ei tarvita portinvartijoita.”

Hän katsoo näkemyksellisesti edustavansa ”sellaista muutosta, jota suomalaiset viestittävät haluavansa”.

 

”Kanavoituuko muutos kauttani, sen näemme tammikuussa”, Kuuskoski sanoo.

”Pidän itseäni selkeänä vaihtoehtona puolueiden ehdokkaille, jotka edustavat ajattelultaan ja toimintatavaltaan yksipuolisesti talouden toimijaihmistä. Siinä ihminen elämänsä tekijänä ja voimavarana unohtuu. Muutoksen tekevät ihmiset ja muutos lähtee ihmisistä.”