Jokaiseen käteen

SK-arkisto 27.11.2020 06:00
SK 48/1995 (1.12.1995) Hannele Jäämeri ja Pekka Anttila: ”Jokaiseen käteen”.
SK 48/1995 (1.12.1995) Hannele Jäämeri ja Pekka Anttila: ”Jokaiseen käteen”.

Jokainen valmistaja yrittää keksiä käsipuhelimiin teknisiä innovaatioita, mutta näkyvät tekniset erot ovat pieniä. Enimmäkseen kilpaillaan nykyisin sillä, miten helppoja ja miellyttäviä laitteet ovat käyttää ja miltä ne näyttävät ja tuntuvat, siis muotoilulla.

Parinkymmenen prosentin markkinaosuuteen yltävien Nokian puhelinten ulkonäkö ja olemus ovat syntyneet Los Angelesissa, Designworksin toimistossa. Pitkäaikaisia yhteistyökumppaneita ovat myös Seymor Powellin toimisto Lontoossa ja E&D Design Turussa.

”Suurilla toimistoilla on maailmanlaajuinen näkemys. He suunnittelevat tuotteita autoista juniin ja lastenvaunuihin ja tietävät, mihin trendit ovat menossa”, Nokian muotoilupäällikkö Mikko Palatsi perustelee. Hän osoittaa soikiota kännykän näppäimistössä, jossa on samaa ajankohtaista muotokieltä kuin uusien Mersu-mallien etuvaloissa.

Vaihtelunhalua tyydyttämään Nokia keksi menestykseksi osoittautuneet värikuoret. ”Oma henkilökunta innostui niistä ensin, se oli hyvä merkki”, sanoo Palatsi ja kaivaa povitaskusta oman lehtimadonvihreän yksilönsä.

Kännyköiden variantteja valmistetaan Nokialla toistasataa mallia. Vauhdikkaimpia esimerkkejä ovat olleet Leningrad Cowboys- ja Formula 1 -puhelimet. Tulevaisuudessa häämöttää jo se vaihe, että on keksittävä kokonaan uusi tuote. Koska tulee älykännykkä, puhelimen ja tietokoneen risteytys?

”Arvioin ensimmäisten kilpailukykyisten laitteiden ilmestyvän markkinoille vuoden parin sisällä”, sanoo Mikko Palatsi.

Lue koko juttu: SK 48/1995 Hannele Jäämeri ja Pekka Anttila: ”Jokaiseen käteen”

SK 48/1970 (30.11.1970) Arto Paasilinna: ”Kohtuuden ystävien juomariskit”.

SK 48/1970 (30.11.1970) Arto Paasilinna: ”Kohtuuden ystävien juomariskit”.

Kohtuuden ystävien juomariskit

Koskenkorvapullollinen sisältää puhdasta alkoholia 155 grammaa. Hesperian ylilääkäri Toivo Pihkanen ei pidä tällaista viikonloppujuontia kovin vaarallisena, varsinkin jos juoja pysyy muut kuusi viikonpäivää täysin raittiina. Yhdenkin pullollisen nauttijan riskit ovat sitä suuremmat mitä huonommissa oloissa hän Koskenkorvansa juo: jos se tapahtuu ryyppyporukassa mäenrinteessä, ilman monipuolista ravintoa, vaara on suurempi kuin jos koskispullo tyhjenisi hiuksiin vaikkapa kotosalla; tällöin erityisesti sosiaaliset riskit ovat pienempiä kuin mäessä ryypätessä.

Lue koko juttu: SK 48/1970 Arto Paasilinna: ”Kohtuuden ystävien juomariskit”

Sisältö