Heräävä rajamaa

Vienan runokyliä elvytettiin vuonna 1990.

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Kun nietos antaa myöden ja Hökkä-Petrin talon uksi saadaan auki, karkaa mielikuvitus kuin vainun saaneena.

Näin sen on täytynyt käydä. Talossa kortteeria pitänyt I.  K. Inha on istunut oven suun puolella pirtin pöydän päässä, joutunut ehkä vähän kurottamaan nähdäkseen pieniruutuisista ikkunoista Kuittijärven lahdelmassa Vihtoora Lesosen savupirtin ja sen vieressä uudisrakennuksen, suunnitellut näkymän kuvaavansa. Kuten tapahtuikin, kesällä sata vuotta sitten.

Talossa, joka Inhan valokuvassa on vielä hirsikehikkona, asuu nyt neljättä vuotta Santeri Lesonen, 34, vaimonsa Ninan, lastensa Zenjan, Maikin ja Sergein kanssa. Heiltä kohti niemenkärkeä ja ikiaikaista kalmismaata asuu veli Viktorin nelihenkinen perhe.

Tämä on Vienan runokylien elvytysprojektiin kuuluvan Venehjärven uusi alku. Neljä vuotta sitten alkanutta projektia toteuttavat Arhippa Perttusen säätiö ja Suomen puolella Kuhmon Kulttuurikornitsa -säätiö.

Vienankarjalainen kulttuuri pyritään säilyttämään 17 kylässä, joista kolme on Suomen puolella. Hanke on Unescon ohjelmassa, jos kohta se tarkoittaa lähinnä moraalista vakuutusta. Elvytys on myös federatiivisessa ohjelmassa, jos kohta se on toistaiseksi tarkoittanut vain lupausta 160 miljoonasta ruplasta.

Lesosen veljekset olivat ensimmäisten joukossa, kun maita ryhdyttiin jakamaan yksityisviljelijöille. Se oli Santerille ja Viktorille tuurikasta vaihetta. 50 000 ruplan starttirahalla sai hankituksi kaksi traktoria.

Risto Lindstedt