25 vuotta sitten

SK:n arkistosta: Helsingin lähiöissä eletään selkä seinää vasten (1996). Mannerheim-kasku (1951).

SK:n ARKISTO
Teksti
Suomen Kuvalehti

Helsingin Vesalassa sattui puolitoista vuotta sitten ampumavälikohtaus, jossa poliisi ampui lelupyssyllä uhkailleen nuoren miehen. Kaksi viikkoa myöhemmin Helsingin Sanomat julkaisi lyhyen uutisen oululaisen tutkijaryhmän ns. täsmätietohankkeen tuloksista. Sen mukaan Helsingin pahin työttömyysaste oli Kontulan ja Vesalan lähiöiden rajapyykillä, melko tarkkaan saman neliökilometrin sisällä, jossa nuoren kuolemaan johtanut ampumavälikohtaus oli käyty.

Sosiologi Matti Kortteisen päässä tapahtuma yhdistyi kahdeksaan surmanluotiin. Kun 1960-luvun lopussa selkä seinää vasten oli neljä poliisia ampunut pienviljelijä Tauno Pasanen, nyt sitä ovat kaupunkien työttömät, urbaanit syrjäytyneet.

”Silloin kaikki ymmärsivät, mistä ahdingossa oli kysymys. Perinteinen pientalomuotoinen elämäntapa oli kriisissä. Syyllisen näkökulma sai ymmärrystä laajemminkin; syntyi elokuvataiteellinen merkkiteos”, Matti Kortteinen muistelee.

1990-luvun alkuvuodet olivat myllerrystä. Lähiöt alkoivat täyttyä työttömistä. Lähes olemattomana pysynyt työttömyys laajeni koko maassa suurtyöttömyydeksi nopeammin kuin kukaan ikinä uskalsi pelätäkään.