Senaatintori on vuoden vaihtuessa oudon tyhjä – Vuodesta 1938 palvellut juhlapaikka ei nyt riitä

Senaatintorilla tavattiin jo 1800-luvulla, mutta myös Kansalaistorin historia on lupaava.

Senaatintori
Teksti
Susan Heikkinen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Itsenäinen Suomi ottaa sadannen vuotensa alkajaisiksi monella tavalla symbolisen loikan.

Loikan mitta on tarkalleen ottaen tuhat metriä. Helsingin Senaatintorilta ponnistetaan ja Kansalaistorille Eduskuntatalon eteen laskeudutaan.

Helsingin ja koko kansakunnan virallinen uudenvuodenjuhla on järjestetty Senaatintorilla niin kauan kuin useimmat suomalaiset pystyvät muistamaan, vuodesta 1938. On ollut osa kansallisen identiteetin ylläpitoa, että ajan käännekohta otetaan vastaan historiasta pakahtuvalla torilla.

Harva torilla kävijä on tiennyt tallovansa hautoja. Senaatintorin länsilaidalla, aivan katukiveyksen alla, lepää tuhansia helsinkiläisiä, joiden luurankoja toisinaan kaupunkiteknisten kaivuutöiden yhteydessä paljastuu. Siellä se yhä on, Senaatintorin tieltä puretun Ulrika Eleonoran kirkon hautausmaa, jonne kaupunkilaisia haudattiin noin 1640–1790.

1820-luvulla tarvittiin uusi mahtipontinen keskusta osoittamaan Venäjän valtaa ja eurooppalaiseen kulttuuripiiriin kuulumista. Sen sydämeksi Carl Ludvig Engel piirsi Senaatintorin.