”Seännenä” oli viedä Suomen vienalaisen runonlauluperinteen mennessään 1930-luvulla

Kotimaa 9.11.2012 09:00
”Toarien Timon Ohvon Iivanan Jussi”, kuten Jussi Huovinen vienalaisen sukupuunsa kertoo, pitää yllä yli kaksisataavuotista runoketjua. Kuva Ari Heinonen.

Pyörremyrsky oli viedä mennessään Suomen vienalaisen runolauluperinteen 1930-luvulla. Tutkijoiden nykyään parhaaksi kalevalaiseksi runolaulajaksi arvostama Jussi (Johannes) Huovinen joutui silloin trombin yllättämäksi kotikylässään Hietajärvellä.

Huovisen kertomus on kuin suoraan Kalevalan sankarien seikkailuista. Kuusivuotias Jussi käveli kotipihallaan äitinsä ja pikkuveljensä kanssa kaikessa rauhassa kohti naapuritaloa, kun…

”…Taivas alkoi mustua lännen puolelta. Alkoi nakella vesipisaroita. Ortjon akka huusi kaukaa, että tulkoo sisään, seännenä (trombi) nousoo. Puavo ol äidin sylissä. Mutta mie lähinkin juoksemaan kotia kohti. Sit mie näen jot heinälato tanssii ilmassa, hirret lentelöö”.

”Kotiin on sata metriä kun se tuulennenä tapaa minut. Minnekä sitä nyt vasta joutuu? Pyörteen laita vei jonkin matkaa ilmassa, yhtäkkiä heitti maahan. Kädellä kourin kiinni vesipajusta että pysyisin maassa. Kotitalon katto jo lensi, paiskautui pellolle”.

”Seännenä lähtee ruuvina kiertämään, melko korkeana, ottaa mennessään männyn venevalkaman vierestä, painuu järven yli ja heittää sen männyn saareen. Viisikymmentä metriä jos oisin vielä ennättänny, niin oisinna ollu sen silmässä. Niin missäpä silloin tänään lentelisin?” Huovinen miettii.

”Toarien Timon Ohvon Iivanan Jussi”, kuten Huovinen vienalaisen sukupuunsa kertoo, pitää yllä yli kaksisataavuotista runoketjua. Hänen isoisoisoäitinsä Toarie Huovinen oli tunnettu runolaulaja. Häntä on arveltu Elias Lönnrotin tärkeimmän Kalevala-lähteen Arhippa Perttusen sisareksi.

Myös Toarien runot muokkasivat Kalevalan sisältöä ja rakennetta. Hän lauloi tutkija Daniel Europaeukselle vuonna 1845 miten Lemminkäinen surmasi Pohjolan häissä Joukahaisen, Pohjolan isännän.

Runo sai Lönnrotin yhdistämään kaksi henkilöä, Väinämöistä salaa ampuneen ”kyyttösilmä lappalaisen” ja Joukahaisen, jonka Toarien laulama runo nyt todisti kaukaisen pohjoisen asukkaaksi. Uuteen Kalevalaan Lönnrot vaihtoi Väinämöisen ja Joukahaisen kilpalaulannan runoelman alkupuolelle. Näin Väinämöisen siihen asti oudolta tuntuneelle väijytykselle tuli perusteltu syy. Kostonhimoinen Joukahainen sopi tekijäksi paremmin kuin tuntematon lappalainen.

Toarien laulama Joukahaisen tarina on periytynyt viidennessä polvessa Jussi Huoviselle. Hän puolestaan on siirtänyt osaamistaan tyttärilleen ja lastenlapsilleen.

Suomen kolme vienalaiskylää ovat kaikki aivan Venäjän rajalla. Huovisen kotikylä Hietajärvi ja Kuivajärvi sijaitsevat Suomussalmella, autioitunut Rimpi Kuhmossa. Hietajärven ja Kuivajärven perusti kaksi venäläistä sotilaskarkuria. He pakenivat 1700-luvun lopulla Suomen puolelle välttyäkseen Venäjän rankalta 25 vuoden asepalvelulta.

Toinen karkureista suomalaisti nimensä Lari Huoviseksi. Juuri hän otti Huovisen esiäidin Toarien vaimokseen.

Suomen vienalaiskylillä oli tiiviit yhteydet rajan itäpuolelle Vienan Karjalaan. Ne katkesivat tyystin vuonna 1921. Silloin Suomen ja Neuvostoliiton raja sulkeutui. Sukulaiset eivät nähneet toisiaan vuosikymmeniin, tai enää koskaan.

Vielä 1930-luvulla yhteyttä yritettiin pitää huutamalla tai laulamalla itkuvirsiä Hietajärven yli vastarannalle Venäjän puolelle. Toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliitto kuitenkin tyhjensi rajavyöhykkeen kylät. Suomessa vienalaisia ryssiteltiin. Armeija poltti talvisodan alussa heidän kylänsä, jotteivät ne olisi jääneet Neuvostoliiton haltuun.

Sodan jälkeen vienalaiset palasivat kyliinsä. Paluumuuttajien ei kuitenkaan enää sallittu rakentaa perinteisiä vienalaistaloja.

Nyt on toisin. Vienan runokyliä elvyttävä Juminkeko-säätiö on rakennuttanut Huovisten perinteisen vienalaistalon uudelleen. Se seisoo samalla paikalla, jossa ennen polttamista seisoi. Takkatuli risahtelee pirtissä.

”Niin on kuin ennen, uunia ja valkeata myöten”, Huovinen kiittelee. ”Oikein hyvällä mielellä olen. Varsinkin sodan jälkeen oli tunne, että runolauluperinne voisi Suomessa katketa, mutta eivät ne laulut jää unhoon. Niitä on alettu arvostaa, ja nuoret antavat niille omat tulkintansa”.

Huovinen on elävä osoitus vienalaisten arvonpalautuksesta. Hän on kohonnut ryssäksi haukutusta paljasjalka-paimenpojasta yhdeksi merkittävimmistä elossa olevista suomalaisista – ainoaksi, jonka runolaulu ulottuu suoraan Kalevalan sisällön varhaisimmille lähteille.

”Suomessa ei ole toista yhtä arvokasta ihmistä”, sanoo Markku Nieminen, joka käynnisti Juminkeon vienalaisen runolaulun keruuhankkeen yli 30 vuotta sitten.

Lue lisää runonlaulannasta Suomen Kuvalehden numerosta 45/2012.