Se siitä karppauksesta: buumi ohi – myynti romahti

Pekka Anttila
Kotimaa 20.11.2012 15:56
Karppausbuumin hiipumisesta huolimatta voin kysyntä on pysynyt vilkkaana. Tämän arvellaan johtuvan pyrkimyksestä luonnonmukaisempaan ruokavalioon. Kuva Martti Kainulainen / Lehtikuva.

Se mikä menee ylös, tulee suurella todennäköisyydellä myös alas. Näin kävi karppaukselle eli hiilihydraattien rajoittamiseen perustuvalle ruokavaliolle. Tuotteiden myynti on pudonnut rajusti ja niistä on tullut lähinnä marginaalivalmisteita. Päivittäistavarakaupan mukaan buumi tyssähti viime vuoden jälkeen ja kiivain huuma meni ohi.

Ruokakeskossa on havaittu sama ilmiö: karppauksen suosio on laskenut. Kauppojen hyllyillä ei ole viime aikoina nähty karppaukseen liittyviä vähähiilihydraattisia uutuustuotteita. S-ryhmästä kerrotaan, että myynti on puolittunut. Perinteisen leivän kauppa on jälleen lähtenyt kasvuun.

Tuottajapuolelta asian vahvistaa Perheleipurit Oy:n toimitusjohtaja Pasi Kuosmanen. Yhtiön menestystuotteisiin on kuulunut Karppinen-nimellä valmistetut vähähiilihydraattiset leipomotuotteet. Perheleipurit reagoi ensimmäisten joukossa buumiin ja valmisti markkinoille uusia tuotteita nopeasti kasvaneeseen kuluttajatarpeeseen.

”Ihmiset halusivat syödä leipää, jossa on vähemmän hiilihydraatteja ja me toimme tuotteen, jossa ne kohtasivat. Leivästä tuli iso myyntihitti hyvin nopeasti”, Kuosmanen kertoo.

”Mutta jos verrataan viime vuoteen, niin myynti on kääntynyt selvään laskuun. Mitä pidemmälle tämä vuosi on edennyt sitä enemmän myynti putoaa. Kysyntä on siirtynyt takaisin perinteisempiin leipomotuotteisiin. Näyttäisi kuitenkin siltä, että jonkinlainen markkina tulee jäämään. En usko, että karppaustuotteet kokonaan häviävät”, Kuosmanen kertoo.

Hänen mukaansa leipomot eivät tehneet hätiköityjä päätöksiä buumin aikana. Leipomot toivat vanhojen tuotteiden rinnalle uusia valmisteita, joissa oli vähemmän hiilihydraatteja. Mutta uusiin investointeihin ei ryhdytty.

”Kasvanut kysyntä ei vaikuttanut tuotantorakenteeseen tai laitekantaan. Pääsääntöisesti samoilla koneilla ja laitteilla mennään koko toimialalla”, Kuosmanen kertoo.

Hän kuitenkin myöntää, että karppausinto yllätti nopeudellaan ja voimakkuudellaan.

”Kyse on varmasti yksi lähihistorian voimakkaimmista elintarvikkeisiin liittyvistä trendeistä. Se sai tavattomasti huomiota mediassa ja vaikutti merkittävästi ihmisten kulutuspäätöksiin”, Kuosmanen sanoo.

”Ehkä tämä episodi kertoo siitä, että erilaiset asiat nousevat nykyisin nopeammin pintaan. Tähän vaikuttaa osittain mediankin muutos. Erilaiset sähköiset ja sosiaaliset mediat saattavat vahvistaa tämäntyyppisten trendien nopeaa läpimenoa.”

Herkkujen menekki ei laskenut

Karppaamisen peruslupaus osui suomalaisiin hyvin: kun syöt näin, niin laihdut. Ajatus oli helppo ostaa: oli luvallista syödä asioita jotka olivat olleet vuositolkulla huonossa maineessa.

Karppaamisessa pyritään vähentämään muun muassa perunan, riisin, viljojen ja sokerin määrää ruokavaliossa. Vastaavasti sallittua on lihan, kalan, voin, kananmunien ja tumman suklaan nauttiminen.

Nyt jäljelle on jäänyt järkevä karppaus; ruisleivän kysyntä on lisääntynyt. Voin ja kananmunien myynti on säilynyt vilkkaana, mutta tämän arvellaan johtuvan pyrkimyksestä luonnonmukaisempaan ruokavalioon.

Ne kuluttajat, jotka halusivat kokeilla uudentyyppistä karppausdieettiä ovatkin palanneet normaaliin ruoan ääreen. Seuraavaksi kokeillaan jotain muuta. Ruokakeskosta kerrotaan, että uudeksi ruokatrendiksi on noussut terveellisyys, luomutuotteet ja paikallisuus.

Toiminnanjohtaja Kaisa Mensonen Leipätiedotuksesta kertoo, että pikkuleipien, herkkujen, karkkien ja vaikkapa ranskanperunoiden myynti ei missään vaiheessa edes tipahtanut. Karppaaminen kohdistui lähinnä leipätuotteisiin. Niidenkin osalta suomalaiset syövät edelleen enemmän vaaleaa leipää kuin esimerkiksi ruisleipää.

Helsingin yliopiston ravitsemustieteen professorin Mikael Fogelholmin mukaan karppaus on hiipunut osittain senkin vuoksi, että siitä on ollut kovin vähän uutta sanottavaa.

”Kaikkein fanaattisimmat ihmiset eivät välitä, onko asia esillä mediassa. Mutta sitten on isompi joukko ihmisiä, joka ei ole valtavan kiinnostunut itse asiasta, mutta haluaa elää trendin harjalla. Nyt virikkeitä ei tule, koska karppausta ei ole enää nostettu samalla tavalla esille”, Fogelholm sanoo.

Hän uskoo, että karppauksesta ei tullut pysyvää suurta trendiä, koska siinä alettiin karsia pois tiettyjä keskeisiä suomalaiseen ruokakulttuuriin kuuluvia asioita. Suomalaiset ovat perinteisesti pitäneet viljavalmisteista ja herkutelleet suklaalla ja pikkuleivillä.

”Suuri yleisö myös halusi tulkita karppausta ihan miten sitä itseään miellytti. Karppauksen verukkeella ruokavaliosta pystyttiin jättämään pois asioita, joilla ei muutenkaan ollut niin suurta merkitystä. Suuri osa suomalaisista ei esimerkiksi suhtaudu kovin intohimoisesti keitettyihin perunoihin. Mutta ihmiset jättivät pois myös asioita, jotka olisivat kuuluneet karppaukseen. Elämää ei haluttu tehdä liian epämiellyttäväksi”, Fogelholm sanoo.

Hänen mielestään keskustelu kääntyi ajoittain nurinkuriseksi. Pääviesti tuntui olevan, että vähennetään hiilihydraatteja ja syödään eläinrasvaa kuinka paljon tahansa.

”Suomessa oli käynnistymässä hyvä julkinen keskustelu, jossa olisi ollut mahdollista opettaa uusia näkökulmia ruokavaliosta. Nyt näyttää siltä, että tämä mahdollisuus menetettiin. Mutta jos kohu on herättänyt ihmiset pohtimaan myös hiilihydraattilähteiden laatua, tästä on ollut todellista hyötyä.”

Hänen mielestään yksi suurista ongelmista olikin se, että kiivaan karppauskeskustelun yhteydessä unohdettiin kysymys nimenomaan hiilihydraattilähteiden laadusta.

”Väite että hiilihydraatit sinänsä ovat hyviä tai huonoja on typerä. Sen sijaan on olemassa hyviä hiilihydraattien lähteitä, kuten täysjyvävilja ja hedelmät. Ja sitten on huonoja hiilihydraattien lähteitä; esimerkiksi vaalea ja hyvin vähäkuituinen vilja sekä kaikki runsaasti lisättyä sokeria sisältävät tuotteet, erityisesti juomat. Lähteiden laatu ratkaisee, ei se kuinka paljon ruoassa kokonaisuudessaan on hiilihydraatteja”, kertoo Fogelholm, joka sai buumin aikana muun muassa herjaavia sähköposteja, erokehotuksia ja syytöksiä tietämättömyydestä.

Keskustelu

Kaikissa ilmiöissähän on ns kohkaamisvaihe, jolloin se on lööppikamaa. Tämä menee väistämättä ohi uusien tieltä, oli sitten kyse karppaamisesta tai Talvivaarasta. Mitään varsinaista loppuahan tuo ei tiedä.

Fogelholmi leimaa hienovaraisesti karppaajat fanaatikoiksi. Kysymys on kuitenkin ruokavaliosta. Atkinsin ruokavalio on lanseerattu jo 70-luvulla että ei voi kauheasti puhua äkkinäisestä buumista.

Suomessa on menty ”rasva on paha” linjalla nyt jo vuosikymmeniä, käytännössä suurinpiirtein yhtä pitkään kuin atkinsin ruokavaliokin on ollut ympyröissä. ”Karppaaminen” on löysimmillään vain sitä että syödään ns. normaalia ruokaa eikä vähänrasvaisia ”light”-tuotteita. Sitten jos haluaa pudottaa painoa niin lisätään rasvan määrää ja vähennetään hiilarit minimiin. Aivan kuten ”nurinkurisessa” keskustelussa on ollut puhetta. Ero nälkäkuureihin on kuitenkin aika merkittävä.

Ehkä karppaajille viimein hiipi jakeluun, että proteiinit ovat lihasten rakennusaineita, ja hiilihydraatit niiden välttämätöntä polttoainetta.

Outoja johtopäätelmiä ainakin meidän perheen kannalta. Vhh-ruokavaliota noudatamme aivan yhtä tiukasti kuin ennenkin (D2:n syytä noudattaa, jos haluaa välttyä monelta riesalta), mutta karppileipiä ei ensi maistamisen jälkeen juuri osteta. Ne nyt vaan eivät ole hyviä, ja niissä on hirmuiset määrät keinotekoisesti lisättyä gluteenia.

Karppimuffinit ovat kelvollinen tuote: niiden perusraakaineet ovat oikean ja kunnollisen tuntuisia eivätkä kemianteollisuuden keinotekoisia tuotteita. Niissä on munia, mantelijauhoa, rypsi-, palmu- ja kookosöljyjä, ne ovat toisin sanoen mantelikakkaroita. (Onhan niissä hirmuiset määrät E-vitamiineja eli E-koodeja eli lisäaineita, mutta niinhän kaikissa kaupan kahvileipäleivonnaisissa on. Sekä hieman makeutusainetta, ikävä kyllä – olisivat hyviä ilman sitäkin, juuston kanssa.)

Sitä paitsi liian pitkäksi aikaa pussiin jäänyt mantelimuffini homehtui muutamassa päivässä – ei siis ainakaan niin paljon lisäaineita että olisi iäisesti säilynyt muuttumatta!

HaMi kirjoitti:
”Ehkä karppaajille viimein hiipi jakeluun, että proteiinit ovat lihasten rakennusaineita, ja hiilihydraatit niiden välttämätöntä polttoainetta.”

Ironinen väite koska hiilihydraatit ovat kuitenkin se osa proteiini/hiilari/rasva kolmiosta jota ilman keho tulee toimeen tarvittaessa ihan hyvin.

HaMi kirjoitti:
”Ehkä karppaajille viimein hiipi jakeluun, että proteiinit ovat lihasten rakennusaineita, ja hiilihydraatit niiden välttämätöntä polttoainetta.”

HaMi:lle ei näköjään ole hiipinyt jakeluun se, mitä karppaajat syövät (kuten ei Fogelholmille eikä monelle muullekaan jotka karppausta morkkaavat). Sanottakoon se nyt niin selvästi, että kaikki sen tajuavat: Karppauksessa hiilihydraateista saatavaa energiaa ei korvata proteiineista saatavalla energialla. Korvaava energia otetaan rasvoista!

Karppauksessa proteiineja syödään täsmälleen yhtä paljon kuin ns. virallisesti suositellussa ruokavaliossakin, eli n. 1-1,5 grammaa/painokilo, liikunnan määrästä riippuen (aktiiviurheilijat ovat luku erikseen).

Siis vielä kerran. Ihminen ottaa käyttämänsä energian kolmesta makroravintolähteesta; hiilihydraateista, proteiineista ja rasvasta. Muita energianlähteitä ei ole. Jos pidetään energiansaanti ennallaan ja samalla vähennetään energian saantia jostakin em. makroravinnelähteestä, puuttuva energiamäärä otetaan jostakin toisesta makroravintolähteestä. Karpatessa hiilihydraatit (melkein kaikki) korvataan rasvoilla, ei proteiineilla. Rasvojen lisäämiseen ei liity minkäänlaista terveydellistä riskiä kun syödään riittävän vähän hiilihydraatteja.

”Perinteisen leivän kauppa on jälleen lähtenyt kasvuun.”

Tuo on siis tuote josta jutussa kohkataan. Eli ns ”vähähiilihydraattinen leipä”. Hohhoijaa, millainen järjen jättiläinen oikein pitääkään olla että kykenee yhdistämään vhh ruokavalion tuohon?

https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/se-siita-karppauksesta-buumi-ohi-myynti-romahti

Pekka Anttilan juttu oli suoraan sanottuna hirveä. On täydellisen tietämättömyyden osoitus väittää, että VHH-ruokavalion suosio olisi laskussa ja että karppaus-”buumi” olisi jotenkin kytköksissä leipomoiden karppaus-leipien myyntiin. Kukaan oikea karppaaja ei nykyään osta niitä epämääräisiä pitkälleprosessoituja muka vähähiilarisia leipomössöjä. Karppausten suosio näkyy selkeästi voin ja muiden täysrasvaisten maitotuotteiden myynnissä, joka on kasvanut. Karppausleipien myynnistä ei voi päätellä yhtään mitään, sillä karppaajat eivät niitä osta. He tekevät itse mantelileipää. Voin myös kertoa, että karppaus ei ole mikään ohi menevä buumi. Se on ruokavalio, joka on tullut jäädäkseen. Ihan Fogelholmillekin tiedoksi. Hänkin ilmeisesti luulee, että karppaus olisi jo menneen talven lumia. Tai ainakin toivoo. Ukkeli on pihalla hyvästä ruokavaliosta kuin lumiukko. Täysjyväleipä ja hedelmät eivät ole mitään hyviä hiilareiden lähteitä jos tietää edes alkeet ihmisen rasva-aineenvaihdunnasta. Mutta sitähän viralliset tahot pelkäävät, että ihmiset rajoittaisivat leivän ja väittämiensä hyvien hiilareiden syöntiä, koska se väite tuntuu olevan heidän pyhä evankeliuminsa. Karppauksella muka ei ole ollut annettavaa? Hah, VHH-ruokavalio on nimenomaan ollut terveellinen mullistus suurimmalle osalle sitä kokeilleista ja sen takia on huomattu kuinka hirveää huttua viralliset ravitsemus ohjeet ovat. Jos mikään niin ne tekevät ihmiset nykyään sairaiksi. Miten muuten olisi selitettävissä nykyinen lihavuus-epidemia kuin virallisilla hiilihydraattipitoisilla ravitsemussuosituksilla? Kun ne kopioitiin jenkkilästä (ruokapyramidi), niin ihmiset Suomessa ovat lihonneet ja sairastuneet 30-vuotta melkein samaan tahtiin kuin jenkkilässä. Yhä suurempi määrä ihmisiä tajuaa nykyään mikä on terveellistä kokeilemalla itse, eli VHH-ruokavalio ja silloin 40-vuotta ravitsemusneuvoissaan ajastaan jäljessä tarpovien professorien neuvot lentävät romukoppaan.

Liittykää Ruokakapinaan facebookissa: http://www.facebook.com/pages/Ruokakapina/412046012182436?ref=ts&fref=ts

Leipähän oli jutussa vain yksi esimerkki.

Karppauksen hiipuminen on sekä uskottavaa että odotettavissa. Ns. ”trendipellet” ovat siirtyneet karppauksesta jo seuraavaan, tai sitä seuraavaan trendiin. Ne, jotka ovat osanneet yhdistää ruumiillisen ja hengellisen nälän ja löytäneet uskonnon oman ravitsemuksensa palvonnasta, jatkavat uskossaan.

Tämä Pekka Anttilan kirjoittama juttu on journalistisesti täysin ala-arvoinen. Kirjoittaja ei ole edes yrittänytkään pyrkiä asiallisuuteen ja tasapuolisuuteen, vaan hän on juttua laatiessaan tyytynyt yksipuolisesti haastattelemaan vain niitä tahoja, jotka jo alun alkaenkin ovat suhtautuneet hyvin negatiivisesti karppaamiseen eli vähähiilihydraattisen ruokavalion noudattamiseen.

Yksipuolisuus on niin räikeää, että mieleen herää jo kysymys, että onkohan Anttila koskaan vilkaissutkaan sellaista julkaisua kuin ”Journalistin ohjeet”.

Koska Anttilalla jo lähtökohta on pahasti vinoutunut, menevät jutussa tehtävät johtopäätöksetkin tietysti täysin metsään. Edellä niitä näkyykin jo ruoditun, mutta kiteytän kolme räikeintä mokaa vielä lyhyesti:

1. Anttila on saanut tietoonsa, että muutamien leipomoyritysten taannoin kehittämien ”karppausleipien” myynti on romahtanut. Tästä hän on sitten vetänyt laajat johtopäätökset koko karppauksen suosion romahtamisesta. Tämä on kuitenkin erittäin vahvasti liioiteltu tulkinta, joka perustuu täysin virheelliselle lähtökohdalle. Eiväthän nuo ”karppausleivät” alun alkaenkaan ole olleet karppaajien erityisemmässä suosiossa. Ja sekin pieni kiinnostus, jota jotkut niitä kohtaan alkuvaiheessa osoittivat, hiipui aika nopeasti koska kyseiset tuotteet osoittautuivat laadultaan kehnonpuoleisiksi. Maku ei ole kovin häävi, ja leivän poikkeuksellisen höttöinen rakenne tekee voin levittämisen epäkäytännöllisen hankalaksi. Ja mikä pahinta: vaikka kyseisissä leivissä onkin pystytty hiilihydraattien osuutta vähentämään, niin jäljellä on yhä muita teolliselle massatuotantoelintarvikkeelle tyypillisiä ongelmia. Moni karppaaja jättää jo yksistään tämän takia nuo leivät kaupan hyllyyn.

2. Anttila toteaa, että voin ja kananmunien kysyntä on jatkunut vilkkaana. Asiansa osaava ja ennen kaikkea puolueeton toimittaja tekisi tästä sellaisen johtopäätöksen, että karppauksen suosio näyttää mitä ilmeisimmin jatkuvan – ovathan juuri voi ja kananmunat karppaajien tyypillisimmin suosimia elintarvikkeita, toisin kuin edellä mainitut ”karppausleivät”. Anttila kuitenkin ohittaa tämän ”kiusallisen todisteen” kokonaan ja pyrkii väkisin keksimään asialle aivan erilaisen selityksen. Tästä pääsemmekin seuraavaan kohtaan:

3. Anttila väittää, että voin ja kananmunien voimakas kysyntä kertoo ihmisten pyrkimyksestä luonnonmukaisempaan ruokavalioon eikä täten viittaa karppaamiseen. Varmemmaksi vakuudeksi vielä todetaan, että nyttemmin ”uudeksi ruokatrendiksi on noussut terveellisyys, luomutuotteet ja paikallisuus”. Tällainen väite kuvastaa toimittajan pahaa tietämättömyyttä, sillä eiväthän nuo asiat – siis karppaus ja pyrkimys terveelliseen ja luonnolliseen ruokaan – ole suinkaan mitään toinen toisensa pois sulkevia asioita, vaan hyvin pitkälle yksi ja sama asia!

Peruslähtökohtahan karppaamisessa on nimenomaan pyrkimys terveempään ja luonnollisempaan ruokaan, mikä käytännössä on tarkoittanut hiilihydraattien määrän huomattavaa vähentämistä. Ovathan ruuan mukana tulevat hiilihydraatit ihmisen elimistölle melko turhia ja vähänkin isommissa määrissä saatuina jopa suorastaan haitallisia, etenkin jos henkilöllä on taipumusta ylipainoon tai kakkostyypin diabetekseen – kuten monilla suomalaisilla on. Eikä suuressa mittakaavassa tapahtuvaa hiilihydraattien popsimista voi missään tapauksessa pitää luonnollisenakaan, sillä sehän on hyvin kaukana siitä ravinnosta, jota ihminen aikoinaan söi, ja minkä pohjalta evoluutio muovasi elimistömme sellaiseksi kuin se on.

Tätä taustaa vasten onkin ymmärrettävää, että karppaajat sekä terveellistä ja luonnollista lähiruokaa arvostavat ihmiset ovat pitkälti yksi ja sama joukko. Toki porukan keskuudessa ilmenee erilaisia painotuseroja, eli joillekin tärkein asia on ruuan vähähiilihydraattisuus, kun taas toiset painottavat enemmän sitä, että ruoka on tuotettu luonnonmukaisesti ja sisältää mahdollisimman vähän keinotekoisia lisäaineita. Iso kuvio on kuitenkin pitkälti sama, koska peruslähtökohtakin on sama.

Uskontoja tulee ja uudet uskonnot syrjäyttävät vanhat. Mutta ei ole lähellä olevan kotileipomon ruisleivän voittanutta. Leivän päälle itse tehtyä levitettä, maustettuna yrteillä tai valkosipulilla tai…Perunasta en niin hirveästi perusta.
En katso olevani mikään ”Antti Heikkilän opetuslapsi” eli en ole karppaaja. Mutta vihannekset, vaalea liha ja kohtuus + 4…6 ateria päivässä.
OK. Tämä on minun uskontoni!

Muuten mikä buumi on nyt Amerikassa vallalla? Oli mikä tahansa niin se on 2…3 v. viiveellä Suomessa.

Nauttikaa siitä mitä syötte!

Edelliselle kirjoittajalle huomautettakoon, että karppauksen kutsuminen ”uskonnoksi” on virheellistä ja harhaanjohtavaa. Uskonnollehan on tyypillistä, että uskotaan johonkin yli-inhimilliseen kaikkivoipaan mahtiin, ja käsitys tämän jumalallisen mahdin olemassaolosta ja voimasta perustuu nimenomaan uskoon eikä mihinkään tieteellisesti todistettuun tietoon.

Karppaus sen sijaan perustuu tieteelliseen tietoon, jota yleensä vielä ihmisten omat kokemusperäiset havainnot vahvistavat. (Esimerkiksi lääkäri tai aiheeseen hyvin perehtynyt maallikko on suositellut jatkuvista vatsavaivoista tai iho-oireista kärsivää henkilöä kokeilemaan vähähiilihydraattista ruokavaliota sen jälkeen, kun mikään muu hoito ei ole tuntunut auttavan – ja muutama viikko ruokavalion vaihtamisen jälkeen kyseiset oireet sitten ovatkin poistuneet tai ainakin lieventyneet huomattavasti.)

Siinä nimimerkki ”matkalla…” on aivan oikeassa, että itse kunkin kannattaa nauttia siitä mitä syö – mikäli se tosiaan tuntuu hänen kropalleen sopivalta. Kaikenlainen turha tiukkapipoisuus ylipäätäänkin on hyödytöntä. Tätä taustaa vasten onkin aika omituista se suoranainen raivo, mitä terveysviranomaiset ja heidän kellokkaansa ovat kohdistaneet vähähiilihydraattista ruokavaliota noudattaviin ihmisiin. Mitkään todisteet vähähiilihydraattisen ruokavalion eduista eivät tunnu heille kelpaavan, vaan reagointi on jäänyt tuollaiselle ”väärin sammutettu” -asteelle.

Noh, tässähän ei sinänsä ole mitään uutta. Tässä toistuu juuri sama kaava kuin tieteellisten vallankumousten yhteydessä yleensäkin. Eli kun uusi paradigma syrjäyttää vanhan paradigman, niin vanhan paradigman kannattajat eivät yleensä myönnä olleensa väärässä, vaan yrittävät jääräpäisesti harata vastaan, vaikka päteviä argumentteja heidän näkemystensä tueksi ei olekaan enää löydettävissä. Asiasta kiinnostuneiden kannattaa lukea Thomas S. Kuhnin klassikkoteos ”Tieteellisten vallankumousten rakenne” (1962, suomeksi 1994).

Lihaville ”karppaus” lienee edelleenkin suositeltavaa, mutta diabeetikolle se on liki elämän ja kuoleman kysymys.

Eikä se sitä tarkoita että ruvetaan heti voilla mässäilemään, niinkuin Pekka Puska näyttää otaksuvan. Hän saattaa olla oikeassa että voi tappaa…niinkuin tupakka ja viinakin.

Diabeetikko voi suhteellisesti ottaen melko hyvin kun välttelee hiilihydraatteja ja syö muuten monipuolisesti. (Myös lihaa kalaa kanaa…).

On muuten kerrottu että ihmisen aivot suurenivat samoihin aikoihin kun hän aloitti lihansyönnin…niin että kykenemme tässäkin nyt viisastelemaan.