”Se oli työurani tiukin paikka”, sanoi Carunan jättävä Ari Koponen kesällä siirtohintakohusta

SK:n arkistoista: Carunan toimitusjohtaja kiinnostui energiateollisuudesta, kun opiskelukaverit halusivat pankkiireiksi.
Kotimaa 17.10.2016 19:34
Jukka Saastamoinen
Ari Koponen on työskennellyt sähkölaitosympyröissä käytännössä aina. © Sampo Korhonen

Suomen suurin sähköverkkoyhtiö Caruna joutui alkuvuonna 2016 poikkeuksellisen suuren huomion kohteeksi, kun se ilmoitti nostavansa sähkön siirtohintoja. Korotus koettiin kohtuuttoman suureksi, etenkin kun siirtoyhtiöllä on alueellaan monopoli sähkön siirrossa.

Maanantaina 17.10.2016 yhtiön toimitusjohtaja Ari Koponen ilmoitti jättävänsä tuulisen paikkansa. Suomen Kuvalehti haastatteli Koposta kesällä, ja julkaisemme alkujaan SK:n numerossa 29/2016 ilmestyneen jutun nyt uusintana.


Neuvotteluhuoneen jakkaralle istahtaa ihmeen rauhallinen Ari Koponen. Vaikka Koponen johtaa maan suurinta sähköverkkoyhtiötä Carunaa, häntä ei tunnu häiritsevän yhtään se, että edellispäivänä valtakunnan yli on pyyhkäissyt yksi tämän kesän rajuimmista myrskyrintamista.

”Nukuin viime yön normaalisti. Olimme tehneet etukäteen kaiken mikä tehtävissä oli, ja organisaatiomme tiesi, miten sen kuului toimia. Eivät asiat olisi parantuneet sillä, että minä olisin valvonut”, Koponen sanoo.

Carunan sähköverkko on noin 80 000 kilometrin mittainen. Siitä 70 prosenttia, 56 000 kilometriä, kulkee tolppien varassa ilmassa. Vaikka myös maahan kaivetuilla kaapeleilla on omat routavaurioista ja kaivuuvahingoista johtuvat riesansa, näkyvillä olevat johdot ovat herkempiä säälle ja aiheuttavat suurimman osan sähkökatkoista.

Carunalla on noin 650 000 asiakasta. Näistä 18 000 kärsi kesän ensimmäisessä isossa myrskyssä jonkinasteisen toimitushäiriön. Sellaista suhdelukua ei voida pitää Koposen mukaan millään muotoa hyväksyttävänä ”siitäkään huolimatta, että monella muulla sähköverkkoyhtiöllä oli huomattavasti suurempia haasteita kuin meillä”.

 

Kesämyrsky oli kuitenkin pikku pihaus siihen myllerrykseen, joka iski Carunaan tämän vuoden tammikuussa.

Kun Caruna ilmoitti, että se nostaa sähkönsiirtohintojaan Espoossa 25 ja muilla toimialueillaan 27 prosenttia maaliskuun alusta alkaen, yhtiö ja sen siihen asti tuntematon toimitusjohtaja joutuivat elämänsä mankeliin. Asiaa jauhettiin kaikissa mahdollisissa tuuteissa viikkotolkulla, ja äänessä oli satojen kansalaisten lisäksi maan ylintä politiikan ja talouden eliittiä pääministeriä ja kilpailuoikeuden eksperttiä myöten.

Koponen myöntää, että noina viikkoina hän ei nukkunut kaikkia öitään normaalisti.

”En minä sentään kokonaisiä öitä valvonut, mutta kun toisessa vaakakupissa painoivat median ja asiakkaiden vaatimukset ja toisessa lainsäädäntö, niin olihan siinä pohdittavaa. Kaikella sillä keskustelulla oli kuitenkin paikkansa, ja se osoittautui lopulta erittäin hyödylliseksi.”

Hyödylliseksi?

 

Ari Koponen on Helsingin poikia. Hän syntyi ja varttui Malmilla, ja hän päätti jo kouluvuosinaan, että hän lähtisi lukemaan kauppatieteitä.

Kauppakorkeassa hän kiinnostui energiateollisuudesta. Hän oli hoksannut, että iät ja ajat hyvin tuotantokeskeisesti toiminut ala oli alkanut muuttua kaupallisempaan ja kaikin puolin dynaamisempaan suuntaan.

Koponen valmistui keskellä Suomen historian huiminta nousukautta 1980-luvun lopulla. Juppikulttuuri kukoisti, ja pankkiiriliikkeiden meklarit kävivät värväämässä korkeakouluopiskelijoita kesken luentojen töihin.

Koponen ei niistä kosinnoista välittänyt. Hän oli päättänyt erikoistua energiateollisuuteen, ja siksi hän meni tekemään graduaan Imatran Voimaan. Opinnäytteessään hän paneutui IVO:n tytär- ja osakkuusyhtiöiden seurantajärjestelmiin.

 

Nousukausi katkesi syksyllä 1990. Seuraavana vuonna kärvisteltiin jo murhaavan laman kourissa. Moni Koposen entisistä opiskelukavereista joutui jättämään työsuhdeautonsa avaimet pankkiiriliikkeen tiskille ja kävelemään kortistoon.

Koponen sitä vastoin jatkoi valtion vakavaraisessa energiantuotantoyhtiössä IVO:ssa. Hän oli aloittanut liiketoiminnan kehitysyksikössä ja edennyt pikku hiljaa controlleriksi ja sen päälle yritysanalyytikon tehtäviin.

Sitten tultiin 1990-luvun puoliväliin. Se muistetaan aikana, jolloin Suomi liittyi Euroopan unioniin ja avautui. Ilmiö näkyi erityisen selvästi sähköyhtiöissä. Ala, joka oli toiminut vuosikymmenestä toiseen muutaman ison ja monen pienen paikallisyhtiön varassa, muuttui hetkessä markkinavoimien temmellyskentäksi. Se johti yritysjärjestelyjen sumaan, jollaista ei ollut suomalaisessa sähköyhtiömaailmassa ennen nähty.

Yksi näyttävimmistä pelaajista oli vuonna 1912 perustettu Lounais-Suomen Sähkö. Se oli haalinut paikallisia sähkölaitoksia omistukseensa 1960-luvulta lähtien, ja kun päästiin 1990-luvun puoliväliin, se oli jo muuttanut toimintapaansa niin paljon, että sen nimi päätettiin vaihtaa Länsivoimaksi.

Kohta Länsivoimasta kiinnostui IVO. Se ryhtyi ostamaan yhtiöstä palan kerrallaan, ja vuosituhannen vaiheessa, Länsivoima sulautettiin uuteen emoonsa, IVO:n ja Nesteen pohjalta rakennettuun Fortumiin. Näin syntyi Fortum Sähkönsiirto -niminen yhtiö, jonka johtoon nimitettiin vuodesta 1989 Fortumia ja sen edeltäjäfirmoja palvellut Ari Koponen.

 

Vuonna 2014 Fortum ilmoitti, että se luopuu sähkönsiirtobisneksestään. Toimintaa jatkaisi uusi, Caruna Networks -niminen yhtiö, jonka omistaa Hollantiin rekisteröity Suomi Power B.V. Se on holdingyhtiö, jonka suurimpia osakkaita ovat 40 prosentin osuuksillaan ulkomaiset First State Investments ja Borealis Infrastructure. Loppua 20 prosenttia jakavat Keva ja työeläkevakuuttaja Elo.

Koponen oli luonteva valinta uuden Caruna-yhtiön ensimmäiseksi toimitusjohtajaksi. Mielellään hän sille postille menikin:

”Minulle tuli tilaisuus jatkaa muiden mukana siitä, mitä olimme rakentaneet jo pitkään. Kun aikaisemmin Sähkönsiirto oli muodostanut 20 prosenttia Fortumista, nyt olimme sataprosenttisesti Carunaa. Se oli meille henkisesti tärkeää: tämä oli nyt meidän juttumme.”

 

Pommi putosi maanantaina 18. tammikuuta 2016. Caruna, joka oli saanut nimensä Lounais-Suomen Sähkön muinaisesta kotikunnasta Karunasta, ilmoitti nostavansa sähkösiirtohintojaan alueesta riipuen 25–27 prosenttia. Kerrostaloasunnossa, joka kuluttaa 2 000 kilowattituntia vuodessa, 27 prosentin korotus merkitsisi 5,2 euron lisälaskua kuussa. 5 000 kilowattia kuluttavassa omakotitalossa vastaava kuukausimaksu nousisi 11,2 euroa.

Media räjähti. ”Carunan sähkönsiirron hintaan kova korotus”, julisti Turun Sanomat. ”Kuluttajat tyrmistyivät siirtohinnan ennätyskorotuksista”, säesti Yle. ”Carunan korotukset kauhistuttavat”, tulkitsi lukijoidensa tuntoja Länsi-Uusimaa.

Vaikka Carunan siirtomaksut olivat korotusten jälkeenkin vasta viidenneksi kalleimpia Suomessa ja vaikka niihin tehtiin myöhemmin määräaikainen alennus, kansalaisia uudet hinnat järkyttivät. Poliitikotkin ällistyivät. Pääministeri Juha Sipilä esimerkiksi muistutti, miten hän oli aikoinaan vastustanut Fortumin sähköverkkojen myyntiä: ”Yksityinen monopolitoimija on markkinoilla se kaikkein vaarallisin.”

Carunaa syytettiin paitsi monopoliaseman väärinkäytöstä ja voittojen kohtuuttomasta maksimoinnista myös moraalisesti arveluttavasta ajoituksesta. Kun Energiavirasto valvoo alan toimijoita ja niiden hinnoittelua neljän vuoden jaksoissa ja kun uusi valvontajakso alkoi tämän vuoden alussa, virasto voi puuttua yhtiöiden tekemisiin vasta vuonna 2020.

Kaiken huipuksi paljastui, että Caruna oli harjoittanut hämmästyttävän tehokasta verosuunnittelua. Esimerkiksi viime vuonna se teki 26 miljoonan euron liikevoiton, mutta yhteisöveroa se ei maksanut Suomeen euroakaan.

Carunan väki perusteli hinnankorotuksia sähköverkkoon tehtävillä, vuosittain noin 200 miljoonan euron arvoisilla investoinneilla.

Investoinnit taas tekee heidän mukaansa välttämättömiksi vuonna 2013 voimaan tullut sähkömarkkinalaki, joka vaatii sähköyhtiöitä vähentämään verkossa esiintyviä jakeluhäiriöitä. Vaikka suomalaiset, 1960- ja 1970-luvuilla sähkölämmitystarpeisiin rakennetut verkot ovat väljiä ja eurooppalaisittain hyvässä kunnossa, niitä pitää päivittää niin, että ne voivat ottaa vastaan ja välittää myös uusilla tavoilla tuotettua energiaa – ja nimenomaan häiriöttömästi, sillä yhteiskunta sietää sähkökatkoja päivä päivältä huonommin.

 

Ari Koponen myöntää, että tammikuussa käynnistynyt siirtohintaruljanssi ajoi hänet ahtaalle. Hän joutui perustelemaan näkemyksiään kymmenien tiedotusvälineiden haastatteluissa. Kansalaisiltakin tuli parikymmentä sähköpostia. Niissäkään Koposta ei sanottavasti kehuttu.

”Se oli monella mittarilla mitattuna työurani tiukin paikka. Tosin yhtä tiukkaa oli vuonna 2011, kun sähköt olivat poikki Etelä-Suomessa yli viikon. Sellaista ei nyky-yhteiskunta kestä.”

Hintaepisodista Koponen sanoo, että jälkeenpäin hänkin voisi olla monella tavalla viisas.

”Varmaan olisi pitänyt kertoa enemmän niistä syistä, joiden takia hinnantarkistukseen on jouduttu. Olisi pitänyt miettiä viestinnän sävyä. Meidän ei ollut tarkoitus kiihdyttää tai loukata ketään, mutta ilmeisesti teimme niin.”

”Mielestäni kerroimme, että investoinnit vaikuttavat hintoihin. Mutta kerroimmeko oikeille tahoille ja riittävästi, ilmeisesti emme.”

Miten Koponen perustelee Carunan yltiötehokasta ja moraalittomaksi väitettyä verosuunnittelua?

”Caruna Networksin emo on alankomaalainen Suomi Power B.V. Se on verovelvollinen kotimaassaan, ja sen veronalaiseen tulokseen sovelletaan sikäläistä 25 prosentin yhtiöverokantaa.”

”Carunan veronmaksukyky ei perustu liikevoittoon, vaan liikevoitosta pitää vähentää ensin korkomenot. Ne olivat viime vuonna 170 miljoonaa euroa. Isoja korkomenoja selittää se, että sähkönsiirto on erittäin pääomavaltaista toimintaa. Verkkoon on sitoutunut huomattavasti rahaa, ja siitä maksetaan korkoa rahoittajille, jotka ovat tässä tapauksessa ulkomaisia. Carunan veronmaksukyky olisi sama, vaikka raha olisi lainattu suomalaisilta.”

Väite siitä, että Caruna maksaisi konsernin sisäisistä lainoista normaalia korkeampaa korkoa ja välttyisi sitä kautta Suomeen maksettavilta yhteisöveroilta, ei pidä Koposen mukaan paikkaansa. Vaikka Caruna ei maksaisi omistajilleen lainakorkoja senttiäkään, sen liikevoitto on Koposen mukaan niin pieni, että se ei ole velvollinen maksamaan yhteisöveroa Suomeen.

 

Suomesta puheen ollen: eikö ole mitään riskiä siinä, että vain 20 prosenttia Carunan sähköverkoista on kotimaisessa hallinnassa?

”Caruna on suomalaisten ihmisten johtama ja operoima yritys, jonka omaisuus on ja pysyy Suomessa: sitä ei voida kärrätä Kiinaan. Niin kauan kuin meillä laaditaan lakeja itsenäisesti ja niin kauan kuin niitä valvovat riippumattomat viranomaiset, on jokseenkin yhdentekevää, kuka infran omistaa – kunhan omistaja suhtautuu asiaan vakavasti ja sitoutuu kehittämään omistustaan.”

Entä mitä tarkoitti kommentti siitä, että alkutalvesta Carunan ympärillä käydyllä keskustelulla oli paikkansa ja että se osoittautui lopulta hyödylliseksi?

”Meitä ohjaa kaksi lakia. On ensinnäkin sähkömarkkinalaki, joka kertoo, millaista sähkönjakelua yhteiskunta meiltä odottaa ja millaista tuottoa kohdallamme voidaan pitää kohtuullisena. Toinen ohjaava taho on kuluttajalainsäädäntö. Se ei kuitenkin kerro, millainen hinnankorotus on kohtuullinen ja mikä kohtuuton.”

”Nyt hintoja koskeva kohtuullisuuspykälä on päätetty kirjata sähkömarkkinalakiin. Muutoksen katalysaattorina toimi Caruna-keskustelu: löysimme kuluttajaviranomaisen kanssa ratkaisumallin, jossa kummankin lain henki saatiin sovitetuksi yhteen. Eikö se tarkoita, että keskustelu oli hyödyllistä?”