Aavikon kynttilät

Raef Buo Edrees ja 116 muuta saudiopettajaa tulivat puoli vuotta sitten Suomeen. Nyt he palaavat kotiin kokeilemaan, voiko opetusta muuttaa patavanhoillisessa muslimimaassa.

Biologianopettaja Raef Buo Edrees käveli syyskuussa suolla biologian maastotunnilla Juupajoen Hyytiälässä. © Marjo Tynkkynen

Hän painaa yhtä aikaa kahdella sormella.

Sähköinen sormenjälki on kulkukortti. Kuittaus, että opettaja on saapunut koululle.

Raef Buo Edrees on pukeutunut thawbiin, kaapumaiseen asuun, ja ghutraan, päähineeseen.

Pihalla 650 poikaa järjestäytyy jonoihin.

Kohta kovaäänisestä kaikaa Koraanin suura, lopuksi ilmoituksia.

Opetus alkaa seitsemältä ja loppuu kahdelta, ennen piinaavinta paahdetta. Sunnuntaisin on koulua, sillä perjantai on muslimien pyhäpäivä.

Buo Edrees, 34-vuotias biologianopettaja, opettaa teineille myös fysiikkaa, kemiaa ja matematiikkaa.

Kaikki on suunniteltu opetusministeriössä Riadissa.

Biologiantunti toistuu samana koulusta toiseen. Tarkastajat, supervisorit, kiertävät ja valvovat, että käsikirjoituksesta ei poiketa.

Saudi-Arabiassa myös opettajat rankataan. Buo Edrees on saanut aina täydet pisteet, sata.

Oppimista arvioidaan lukuisin testein. Kokeet ovat usein yksinkertaisia, liuta monivalintatehtäviä.

Myös opettajat rankataan.

Buo Edrees on saanut aina täydet pisteet, sata.

Hän ei epäröinyt, kun kuningaskunta päätti kouluttaa parhaita opettajiaan viidessä maassa.

Hän halusi Pisan ihmemaahan.

 

SYYSKUU

Puhe on kiihkeää, kädet huitovat ilmaa. Tampereen Normaalikoulun, Norssin, pihalla seisoo viisi miestä.

He ovat yli 4 000 kilometrin päässä kotoaan.

Suomen peruskouluun tutustuu 117 saudiarabialaista opettajaa. Heidän missionsa on uudistaa 28-miljoonaisen muslimimaan opetusta.

Agent of change, muutosagentti, sopimuksessa lukee.

Yksi heistä on Raef Buo Edrees.

Hän tuli Suomeen jo toukokuun lopussa. Takana on raskas ramadan, paastokuukausi yöttömässä yössä. Ja satoja tunteja englannin opiskelua yliopistolla.

Nuorena opettajana Buo Edrees ajoi usein Bahrainiin, Saudi-Arabian naapurimaahan.

Siellä oli elokuvateattereita.

”Olen oppinut englantini elokuvista ja videopeleistä.”

Tänään alkaa odotettu vaihe, työskentely kouluissa. Norssissa saudeja on 20, naiset ja miehet eri ryhmissä. Auditoriossa selvitetään pelisäännöt. Opetustilanteessa kasvoja ei saa peittää.

Tarjolla on Muumi-lakritsia.

Lapsuudessaan Buo Edrees luuli suosittua animaatiosarjaa japanilaiseksi. Vasta Tampereen Muumi-museossa totuus paljastui.

Pikkupojan suosikki oli Muumipeikon paras ystävä, Nuuskamuikkunen.

”Se on arabiaksi hadi, hiljainen.”

 

Buo Edrees seurasi marraskuussa sulkapalloa Tampereen Norssissa. Saudi-Arabiassa vain pojilla on liikuntaa. Kuva Konsta Leppänen

Buo Edrees seurasi marraskuussa sulkapalloa Tampereen Norssissa. Saudi-Arabiassa vain pojilla on liikuntaa.

 

Buo Edrees syntyi Saudi-Arabian itärannikolla, mustan kullan alueella. Kuusilapsinen perhe ei kylpenyt öljyrahassa.

Isä oli rekkakuski, äiti kotiäiti.

Viisivuotiaana Raef ilmoitti haluavansa kouluun. Opettaja kuulusteli, pyysi lopuksi kirjoittamaan. Poika piirsi nimensä oikealta vasemmalle, kauniilla koukeroisella arabialla.

Olet tervetullut, opettaja ilmoitti.

Hänestä tuli välkky oppilas. Opeta meitä, isot pojat sanoivat. Olet parempi kuin opettaja. Vastapalvelukseksi he suojasivat Raefia nyrkkitappeluissa.

Luokkahuone oli keittiö, koulu tavallinen talo Dammamin miljoonakaupungissa. Ei karttoja tai piirtoheitintä, vain liitutaulu. Kun ilmastointilaite hajosi, oppilaat keräsivät rahat uuteen.

Nykyisin Buo Edrees opettaa modernissa koulussa. Rakennuksen on rahoittanut Saudi Aramco.

Maailman suurin öljy-yhtiö investoi tietoon, tulevaisuuden pääomaan.

Saudi-Arabia yrittää luoda vuosikymmenessä viisi miljoona uutta työpaikkaa – ja saada nuoret töihin. Talous ei pyöri ikuisesti öljyn ja vierastyöläisten varassa.

Prinssi Mohammad bin Salman on päättänyt nostaa koulutuksen kuningaskunnan kivijalaksi. Lisää kouluja, huippuyliopistoja ja laadukasta opetusta.

Vihdoin, Buo Edrees ajattelee.

Vihdoin prinssi, joka haluaa muutoksia.

 

Vesi kiehuu dallahissa, sirossa kuluneessa pannussa. Englanninopettaja Saleh Alshehri touhuaa Norssin asuntolasiivessä, saudiopettajien tukikohdassa.

”Tämä pannu on perintö äidiltäni.”

Veden sekaan Bishaa, arabialaista kahvia, ja mausteeksi kokonaisia kardemumman siemeniä.

Vaalean juoman on hauduttava. Sitten se tarjotaan pienistä kupeista.

Viikkorytmi on sama. Päivä teoriaa yliopistolla, neljä päivää observointia, havainnointia, koululla. Oppituntien jälkeen keskustelua mentorin, suomalaisen opettajan kanssa.

Ensimmäinen teema on ”oppilaskeskeinen oppiminen”.

Mentori Jari Aarnio selvittää. Suomessa opettaja ei ole enää puhuva pää, jota oppilaat kuuntelevat vaiti pulpeteissaan.

”Opettaja on kuin urheiluvalmentaja.”

”Hän organisoi ja auttaa. Oppilaat opiskelevat keskenään.”

Buo Edrees on tehnyt muistiinpanoja tunneilla. Oppilas voi valita, työskenteleekö yksin, kaksin vai neljän ryhmässä. Päättää käyttääkö kirjaa vai etsiikö tietoa netistä.

Vihkossa on kaaviokuvat joka luokasta. Montako oppilasta, missä istuvat.

”Meillä on iso ongelma”, Buo Edrees sanoo.

Täällä luokassa on 20 oppilasta, hänen koulussaan 40. Tai enemmän. Saudi-Arabia on kuin Suomi sotien jälkeen. Kansa on nuorta, koulut pullistelevat lapsia.

Lahjakkaille on omat luokkansa – ja opettajansa.

Buo Edrees opettaa huippuja. Hän toivoo, että lapsia ei eroteltaisi. Matematiikassa etevä voi opettaa heikkoa. Ja jokainen on lahjakas jossain, sitä olisi tuettava.

”Parhaat opettajat opettavat parhaita oppilaita.”

”Se on ministeriön tahto.”

 

Englanninopettajat Haniyyah Alhejaili (vas.) ja Nora Sayer kiinnostuivat Suomesta Pisa-menestyksen takia.

Englanninopettajat Haniyyah Alhejaili (vas.) ja Nora Sayer kiinnostuivat Suomesta Pisa-menestyksen takia.

 

Tunteeko kukaan tätä puuta?

Kahdeksannen luokan biologiantunti on tuotu luokasta luontoon, metsäntutkimusasemalle Juupajoen Hyytiälään.

Miesjoukko on vaiti.

”Se on koivu”, Aarnio sanoo.

”Sen oksista voi tehdä saunavihdan.”

Mentori kulkee edellä, saudit perässä. Varokaa jalkojanne, älkää kaatuko! Älkää syökö marjoja, jotkut voivat olla myrkyllisiä!

Buo Edrees lampsii hännillä, havainnoi maastotuntia. Oppilaat keskittyvät. Ilmapiiri on rento, opettaja ei korota ääntään. Metsä opettaa; muurahaispesästä tunnistaa etelän, naavaparrat kertovat puhtaasta ilmasta.

”Tämä on oikeaa elämää!”

”Tähän koulun pitäisi keskittyä meilläkin.”

Iltapäivällä opetus siirtyy suolle. Nopeuskilpailussa oppilaat keräävät ja tunnistavat kasveja. Buo Edreesiä, raamikasta miestä, jännittää. Suo hyllyy, saapas on hörpätä vettä.

Absurdi haave naurattaa:

”Toivoisin että voisin nukkua suolla.”

Saudinaiset saavat luvan ajaa autolla. Uutista juhlitaan lasillisella alkoholitonta kuohuvaa.

Chrysler matelee automaattivaihteella, pysähtyy korkean, luonnonkauniin harjun päällä.

Autosta nousee huivipäinen nainen ja kaksi tyttöä.

Buo Edrees on ajanut perheensä Kangasalle. Vehoniemen automuseossa on erikoisia kulkupelejä. Viisivuotias Serine ryntää isän luo, osoittaa punaista polkuautoa.

”Haluan leikkiä tuolla!”

Kolme päivää sitten Saudi-Arabia oli Ylen pääuutisissa.

Naiset saavat luvan ajaa autoa, viimeisenä maana maailmassa. Ajokielto on rajoittanut naisten arkea. Kuskiksi on tarvittu suvun mies tai palkattu autonkuljettaja.

Buo Edreesiä ovat auttaneet kuljetuksissa vaimon veljet.

”Ajokielto olisi pitänyt kumota ajat sitten.”

Norssissa naisopettajat juhlivat uutista, kilistelivät lasillisella alkoholitonta kuohuvaa. Buo Edreesin vaimo ilmoitti, että ei enää ruusuja ja suklaata syntymäpäivälahjaksi.

Hän haluaa auton. Auton, jonka merkin valitsee itse.

 

Raef-poika kuuli isältään ja sediltään ihmeellisiä tarinoita.

Kauan sitten miehet ja naiset juttelivat vapaasti Dammamin kaduilla. Naiset eivät pukeutuneet niqabiin, asuun joka jättää paljaaksi vain silmät.

Vuosi 1979 oli käännekohta.

Mekan suureen moskeijaan oli hyökätty, ja šiiamuslimit ottaneet vallan Iranissa. Kuningashuone säikähti. Sunnien hallitsemassa maassa pelättiin šiiojen, vähemmistön, kapinointia.

Saudi-Arabia sulkeutui.

Jyrkän sunnisuuntauksen, wahhabismin, valta vahvistui. Naiset verhottiin kaapuihin, islamilaista lakia, šariaa, tulkittiin tiukasti.

Raef kävi koulua, jossa sukupuolet oli erotettu omiin rakennuksiinsa, kauas toisistaan.

Tiukka jako on murenemassa.

Tytöt ja pojat ovat yhdessä ensimmäisen ja toisen luokan. Raja on murrosiässä, Buo Edrees uskoo. On vielä mahdoton ajatus, että seksuaalisuuteen heräävät teinit opiskelisivat samassa koulussa.

Islam on enemmän kuin uskonto, moni saudiopettaja sanoo. Se on syvällä kulttuurissa, se läpäisee kaikki oppiaineet.

Islam hallitsee myös lukujärjestystä.

Uskonnollisia aineita on viisi. On päiviä, jolloin niitä opiskellaan lähes puolet tunneista. Aika on pois luonnontieteiltä ja englannilta. Heikot tulokset vaikeuttavat pääsyä jatko-opintoihin ulkomaille.

Buo Edrees toivoo, että jonain päivänä uskonto olisi yksi oppiaine muiden joukossa.

Koraani on biologianopettajalle eettinen kirja, jolla erottaa oikea väärästä. Pyhä kirja kertoo myös, miten maailma on luotu. Miksi meillä on niin upea luonto? Miksi ihmisellä on niin vahva sydän?

Kaiken takana on Allah.

 

LOKAKUU

Arabiankielinen keskustelu yltyy huudoksi Norssin asuntolasiivessä.

”En pidä, että he puhuvat toistensa päälle.”

Buo Edrees purkaa seinän takana viikkoraporttiaan mentorin kanssa. Havainnoinnissa on keskitytty opettajan rooliin.

”Meillä opettaja on yhtä kuin oppikirja”, Buo Edrees sanoo.

”Onko niin”, Aarnio kysyy, ”että opettajat sitten vain venyttävät sääntöjä.”

”Toivon, että venyttäisimme enemmän sääntöjä. Nyt seuraamme pelkästään kirjaa.”

Merkintöjä raportista: Suomessa opettaja on ”hallitsija valtakunnassaan”. Hän toteuttaa omalla tyylillään ja tavallaan kansallista opetussuunnitelmaa.

Saudi-Arabiassa autonomiaa ei tunneta. Opettajat toistavat ja oppilaat kopioivat kirjojen tekstejä. Opetus keskittyy arvosanoihin, ei oppimiseen.

Johtopäätös: ”Oppilaan tällä vuosisadalla tarvitsemat taidot on suurelta osin laiminlyöty.”

”Sinun täytyy ajatella, mitä kirjoitat”, Aarnio sanoo. ”Että et joudu vaikeuksiin.”

Buo Edrees sanoo, että hänen maineensa tunnetaan opetusalalla. Raef on Raef.

”Vain Jumala voi tuomita minut.”

 

Englanninopettaja Saleh Alshehri valitsi lopputyön aiheeksi oppilaskeskeisen opetuksen.

Englanninopettaja Saleh Alshehri valitsi lopputyön aiheeksi oppilaskeskeisen opetuksen.

 

Hän halusi yliopistoon, suvun ensimmäisenä.

Buo Edreesin veljet olivat käyneet koulua pakolliset kuusi vuotta, pestautuneet sen jälkeen öljyteollisuuteen.

Jos asut kotona, menet töihin, isä ilmoitti Raefille.

Kun poika piti päänsä, isä sydämistyi. Kotitalon ovi sulkeutui kolmeksi vuodeksi.

Vuonna 2000 Buo Edrees aloitti Dammamin yliopistossa.

Perinteisesti opettajia oli palkattu paljon Egyptistä. Ammatin maine oli huono. Mutta saudisaatio, opetuksen kansallistaminen, oli aluillaan.

Naisista valmistui ahkeria, motivoituneita opettajia. Koulu avasi pääsyn yhteiskuntaan, pois kotoa.

Miehille opettaminen oli usein takaportti.

Opettajaksi pääsivät nekin, jotka eivät olleet saaneet oman alansa akateemista työtä.

Buo Edrees luki biologiaa ja kasvatustieteitä. Hän rahoitti opintojaan tiskin takana McDonald’sissa ja Kentucky Fried Chickenissä.

Ensimmäinen vakituinen työ järjestyi putkitehtaalta, kemikaali-insinöörinä.

Vuonna 2006 ministeriö määräsi opettajaksi Arariin, 1 200 kilometrin päähän Dammamista. Seurasi vielä kaksi uutta koulua maan syrjäkulmilla.

Viiden vuoden kuluttua hänet lähetettiin Dhahraniin, lähelle kotikaupunkia.

Buo Edrees ei seurannut vain oppikirjaa, vaan teetti ryhmätöitä ja vei laboratorioon. Kannusti poikia kysymään ja keskustelemaan. Opetti fysiikan lakeja Angry Birdsillä, pelaamalla.

Vuonna 2013, palattuaan Yhdysvalloista, Buo Edrees alkoi soveltaa opetusta, joka yhdisti useita aineita. Pian hän kiersi opettamassa menetelmää ympäri maata.

Vuosien mittaan isä oli leppynyt pojalleen. Mutta suvun keskuudessa hän oli yhä outo lintu.

Ei kutsuttu Raefiksi vaan Opettajaksi.

Miten nostaa opettajien arvostusta kansan silmissä? Tarvitaan aikaa. Vuosia, ehkä vuosikymmeniä.

Pystyttekö muokkaamaan opetusta ja oppimista?

Mentori Jari Aarnio esittää kysymyksen viidelle saudiopettajalle, muutosagentille.

Huoneeseen laskeutuu hiljaisuus. Tästä on puhuttu aiemminkin.

Muutosvastarinta kuuluu ihmisluontoon.

Miten vakuuttaa kollegat, rehtorit, tarkastajat, virkamiehet? Miten uudistaa menetelmiä mutta myös mieliä, ajattelua? Miten nostaa ammatin arvostusta kansan silmissä?

Tarvitaan aikaa. Vuosia, ehkä vuosikymmeniä.

Aarnio muotoilee kysymyksen uusiksi.

”Uskotteko, että pystytte muuttamaan jossain määrin? Edes vähän?”

Nyökkäyksiä. Mentori jatkaa. Voitteko soveltaa luovaa oppimista? Entä ottaa riskejä? Annetaanko vastuuta? Luotetaanko teihin?

”Sitä sinun pitäisi kysyä meidän ministeriöstä”, Buo Edrees sanoo.

”Mutta miltä teistä tuntuu? Luotetaanko teihin?”

Englanninopettaja Alshehri hymyilee.

”Me toivomme niin.”

Samana iltana, kello 22, Buo Eedrees lähettää sähköpostia: ”Olen ylpeä että olen opettaja.”

Hän on ”kuin tähti taivaalla, kompassi joka opastaa eksyneitä autiomaassa” ja ”kuin kynttilä, joka valaisee muita, kuin lamppu, joka tuhoaa tietämättömyyttä ja pimeyttä”.

”Minun välineeni on kynä, jonka nimeen Jumala vannoi Pyhässä kirjassaan, Koraanissa.”

 

Tarkastaja Mohammad Alsharif nautti lokakuussa savusaunan löylyistä Ylöjärven Veittijärvellä.

Tarkastaja Mohammad Alsharif nautti lokakuussa savusaunan löylyistä Ylöjärven Veittijärvellä.

 

Kivet sihisevät hämärässä.

Vesi valuu kauhasta kiukaan uumeniin. Löyly on pehmeää ja kosteaa, hikikarpalot kihoavat iholle.

On unohdettu toviksi teoriat. Ei analyysia behavioristisesta, kognitiivisesta tai konstruktiivisesta oppimiskäsityksestä, ei ilmiöpohjaisesta oppimisesta.

Saudimiehet istuvat kylki kyljessä savusaunassa, kuuntelevat kiukaan outoja ääniä.

Ulkona puut ovat ensilumen kuorruttamia.

Vesi Ylöjärven Veittijärvessä on kaksiasteista. Buo Eedrees ja Alshehri kastautuvat, joukon ainoina. Ja vielä toisen kerran.

Englanninopettaja istuutuu laiturin penkille.

”Ei ole lainkaan kylmä!”

 

MARRASKUU

Idea juolahti lauteilla.

Buo Edrees oli loikoillut vuokra-asunnon sähkösaunassa. Opintojen lopputyö ei jäisi vain sanoiksi paperille. Hän perustaisi hybridikoulun, risteyttäisi suomalaisen ja saudiarabialaisen opetuksen.

Kaikki alkaisi pienestä, hänen luokastaan.

”Tämä koulu on kuin siemen, joka kasvaa ja kehittyy moderniksi opetusjärjestelmäksi.”

Hän oli tutkinut Qatarin suomalaiskoulua: yksityinen, kallis, opetuskieli englanti, yhteinen tytöille ja pojille, pääosin suomalainen opetussuunnitelma.

Suomi–Saudi-koulu olisi ilmainen ja avoin kaikille. Oppilaat osallistuisivat luokkien suunnitteluun.

Saudi–Suomi-koulu olisi ilmainen ja julkinen, opetus arabiaksi, sukupuolet erillään.

”Opetussuunnitelma vaalisi islamilaista ja kansallista identiteettiä, eri uskontojen yhteiselossa.”

Koulun opetusfilosofia olisi Suomesta.

Opettaja voisi vaikuttaa työhönsä. Oppilas asettaisi tavoitteita, päättäisi opiskelutavoistaan ja osallistuisi tulostensa arviointiin. Olisi aikaa ja tilaa oppia: tunnit pidemmiksi ja ryhmät pienemmiksi, vähemmän kotitehtäviä.

Oppilaat osallistuisivat luokkien suunnitteluun. Uusin teknologia olisi aina käytössä.

Tässä koulussa rehtorilla, tarkastajilla ja opettajilla olisi yksi tavoite.

”Jokainen työskentelee oppilasta varten.”

 

Sähkösauna on ahdas, tavallinen koppi suomalaisessa kerrostalossa. Lauteilla lepää tuliainen, kuivattu vihta.

Buo Edress muistelee savusaunaretkeä. Sen jälkeen hän on kylpenyt eri tavalla.

”Olen ottanut vain kylmiä suihkuja.”

Hän ja Alshehri ovat kutsuneet kylään Pyynikille. Perheet asuvat vuokratalon samassa rapussa.

Illalliseksi on riisiä, sipulia, mausteita ja lohta. Kun ainekset ovat hautuneet, kattila kumotaan vadille. Siitä ruoan nimi maklooba, ylösalaisin.

Naiset ja tyttäret syövät toisessa, miehet toisessa asunnossa.

Aterian jälkeen syttyvät suitsukkeet. Imelä tuoksu karkottaa kalanhajun käsistä ja vaatteista.

Buo Edrees kertoo päivän uutisen.

Saudi-Arabiassa on pidätetty kymmeniä prinssejä, ministereitä ja virkamiehiä.

”Heitä epäillään korruptiosta.”

Operaation taustalla on Mohammad bin Salman. Sama kruununprinssi, joka tukee koulutuksen uudistusta, naisten ajo-oikeutta ja maan kehitystä maltilliseksi islamilaiseksi valtioksi.

Äärivanhoillinen muslimimaa alkaa avautua, yli 30 vuoden jälkeen.

Opettajille nuori prinssi on esikuva, toivo muutoksesta. Ja ilman vallanpitäjien hyväksyntää opetuksen modernisointi ei etene kouluissa.

Lännessä puhdistusaaltoa luonnehditaan tuoreeltaan ”pitkien puukkojen yöksi”.

Kuninkaan suosikkipoika on kuumakalle. Hän kahmii valtaa kuningaskunnassa ja uhittelee naapurimaille. On huoli, että levottomuudet lisääntyvät Saudi-Arabiassa ja koko Lähi-idässä.

Buo Edrees palaa eri maahan, josta lähti puoli vuotta sitten.

 

Alf mabrook!

Mentori Jari Aarnio arvioi lopputyöt, kiittää arabiaksi ”tuhansin onnitteluin”. Jokaiselle esitelmälle on varattu varttitunti. Aiheiden kirjo on laaja, useimmat projektit seikkaperäisesti laadittuja.

On saudiopettajien viimeinen päivä Tampereen Normaalikoulussa.

”Te olette pioneereja”, Aarnio sanoo.

”Käyttäkää nämä kortit.”

Iltapäivällä lopputyöt ovat esillä koulun aulassa. Musiikkia ja minglausta herkkupöytien äärellä.

Buo Edrees vilkaisee kännykästä päivän luvun: 2 079.

Tammikuussa 2018 hän luennoi kokemuksistaan Suomesta. Yli kaksituhatta opettajaa 16 arabimaasta osallistuu verkkokurssille. Opeista on suunnitteilla myös kirja.

Suomi–Saudi-kouluhanke on edennyt.

Buo Edrees on sopinut vierailusta ministeriöön. Mahdollisia rahoittajia, yrityksiä, on löytynyt. Kolme rehtoria on kertonut kiinnostuksestaan.

Koulu ei ole enää vain unelma.

On myös surullinen olo. Puolessa vuodessa on ehtinyt kiintyä Suomeen. Metsiin, järviin ja saunaan. Hiljaisuuteen ja harmaisiin säihin, sateisiin.

Koulun pihalla raivoaa valkoinen torstai, syksyn toinen lumimyräkkä. 

Sisältö