Hävittäjä Euroopasta?

Saksa teki valinnan, joka voi vaikuttaa myös Suomeen.

Kotimaa 11.02.2019 20:50
Jyri Raivio
Eurofighter Typhoon -hävittäjän mainosvideo Musiikkitalon videoseinällä Helsingissä torstaina 31. tammikuuta 2019.
Eurofighter Typhoon -hävittäjän mainosvideo Musiikkitalon videoseinällä Helsingissä torstaina 31. tammikuuta 2019. © MESUT TURAN / Lehtikuva

Torstai, tammikuun viimeinen päivä, oli hyvä päivä neljän maan yhteiselle Eurofighter-hävittäjäkonehankkeelle.

Hanke, tai oikeammin sen toimeksiannosta Britannian suurlähetystön sotilasasiamies, luovutti alustavan tarjouksen Suomen hävittäjäkonekilvassa puolustusvoimien logistiikkalaitokselle Tampereella. Tapausta juhlistettiin Helsingin Musiikkitalossa, jonka ulkoseinän isolle mainostaululle heijastettiin ohikulkijoiden hämmästykseksi isoja ja näyttäviä kuvia Eurofighterista.

Kun kutsuvieraat kilistelivät laseja Musiikkitalossa, Berliinissä kerrottiin päätöksestä, joka piti Eurofighter Typhoonin varteenotettavana kandidaattina kaikissa avoinna olevissa hävittäjien hankintakilpailuissa. Yksi tärkeimmistä on käynnissä Suomessa.

Saksan puolustusministeriön edustajat kertoivat uutistoimisto Reutersille, että kolmen ehdokkaan kisa maan seuraavasta isosta sotakonekaupasta on supistunut kahden kilvaksi. Useiden Euroopan maiden valitsema amerikkalainen Lockheed Martin F-35 on pudotettu pois. Valinta tehdään Eurofighterin ja yhdysvaltalaisen Boeingin Super Hornetin välillä.

Tässä kilpailussa on vain yksi suosikki. Typhoon on poliittisesti ylivoimainen ehdokas. Sen valinta merkitsisi tuhansia eurooppalaisia työpaikkoja ja lisää uskottavuutta puheille eurooppalaisesta puolustusyhteistyöstä – ja päinvastoin.

Tyly muistutus valinnan poliittisuudesta saatiin jo toissa syksynä. Saksan ilmavoimien komentaja erehtyi julkisuudessa pitämään F-35:ta parhaana vaihtoehtona. Hän sai pikavauhtia potkut.

Näistä lähtökohdista Super Hornetin pitäisi olla loppupeleissä täysin ylivoimainen kone, jos se mielisi voittaa. Se tuskin on niin ylivoimainen kone. Super Hornetin rooli tässä kisassa on luoda edes jonkinlainen illuusio todellisesta tarjouskilpailusta.

 

Suoria yhtäläisyysmerkkejä Suomen HX-hankkeeseen ei Saksan tilanteesta pidä vetää. Saksa hakee konetta kovin toisenlaisiin tehtäviin kuin perinteistä monitoimihävittäjää valitseva Suomi.

Saksalaiskoneet hankitaan korvaamaan vanhoja Tornado-rynnäkkökoneita. Valinnassa painavin peruste on kyky kantaa amerikkalaisia ydinaseita Saksan Nato-roolin mukaisesti. Tähän tosin Typhoon ei vielä kykene.

Lisäksi Saksa aikoo korvata vanhimmat Eurofighter-koneensa uusilla. Todennäköisin valinta on tästäkin syystä Eurofighter.

Suomessa Hornetin seuraajaa valitsevan HX-hankkeen 70 asiantuntijaa aloittavat tänä keväänä intensiivisen neuvottelurupeaman kaikkien viiden tarjoajan kanssa. Neuvottelut koskevat järjestelmän määrittelyä, huoltovarmuutta, elinkaarikustannuksia ja teollista yhteistyötä.

Kun niistä on päästy yhteisymmärrykseen, jokaiseen konetyyppiin perustuvan järjestelmän suorituskyky evaluoidaan ennen hankintapäätöksen tekemistä.

Tässä viimeisessä vaiheessa arvioidaan myös jokaisen HX-ehdokkaan kehityspotentiaali. Se on ratkaisevan tärkeä arviointi.

Koneita on tarkoitus käyttää 30 vuotta. Ostajan on saatava mahdollisimman suuri varmuus siitä, että niitä myös pidetään ajan tasalla koko tuon ajan – ja että valmistaja yleensä pysyy pystyssä koko tuon ajan.

Saksan todennäköinen Eurofighter-ostos lisää merkittävällä tavalla luottamusta eurooppalaiskoneen tulevaisuuteen. Se ei kuitenkaan ole Suomen valinnassa ratkaiseva kilpailuetu, sillä myös kilpailijoiden näkymät ovat nykyisessä kasvavien puolustusbudjettien maailmassa verrattain valoisat.

 

Tärkeätä ei ole se, kuinka kauan koneen uskotaan olevan tuotannossa. Suomen nykyisen hävittäjätyypin Hornetin tuotanto loppui samana kesäisenä päivänä vuonna 2000, jona viimeinen kone luovutettiin Suomen ilmavoimille Jämsän Hallissa.

Tärkeätä on se, kuinka kauan valmistaja pystyy takaamaan tuotteelleen jatkuvan tuen ja päivitykset. Niitä on luvassa vain niin kauan kuin kyseinen kone on valmistajamaassaan operatiivisessa käytössä.

Tai ehkä tämäkään ei loppujen lopuksi ole kovin tärkeätä. Hornet on tästäkin hyvä esimerkki.

Suomalaiskoneiden päivitykset on hoitanut Yhdysvaltain laivasto. Se lopetti Hornet-operaatiot helmikuun alussa. Koneet lentävät Suomessa vielä toistakymmentä vuotta, mutta niihin ei enää saa suorituskykyä parantavia päivityksiä.

Tämä on ollut Suomessa tiedossa koko ajan. Silti Hornetia kehutaan erinomaiseksi hankinnaksi.

Toinen omin voimin nykyaikaisen hävittäjäkoneen kehittänyt Euroopan maa on Ruotsi.

Musiikkitalossa kerrottiin, että käytössä on nyt yli 500 Typhoonia ja konemäärä kasvaa joka tapauksessa yli 600 koneeseen. Suomen ilmavoimat käyttää HX-koneitaan 30 vuotta eli vuoteen 2060. Myös valmistajamaat Britannia, Saksa ja Espanja lentänevät ja päivittänevät koneitaan vielä silloin.

Sama pätee ranskalaiseen Rafaleen. Siitäkin hierotaan muuallakin kuin Suomessa isojakin kauppoja, eikä Ranskalla ole vuosikymmeniin muuta ensi linjan kalustoa. Tämä takaa konetyypin käytön ja samalla kehityspotentiaalin koko HX:n elinkaaren ajaksi.

Ranska on toinen niistä kahdesta länsi-Euroopan maasta, jotka ovat pystyneet kehittämään ja ylläpitämään omin voimin nykyaikaisen hävittäjäkoneen. Ranska myös pysyy alan eturivissä. Ranska, Saksa ja Espanja ovat kehittelemässä kokonaan uutta konetyyppiä.

Kehitystyön johtavaksi maaksi on sovittu Ranska. Operatiiviseen käyttöön uusi kone ei kuitenkaan ehdi ennen kuin HX:stä aika jättää.

Toinen omin voimin nykyaikaisen hävittäjäkoneen kehittänyt Euroopan maa on – yllättävää kyllä – Ruotsi. Sen asema vakavasti otettavana sotilaskoneiden valmistajamaana vankistui merkittävällä tavalla viime vuoden lopulla, kun Yhdysvaltain ilmavoimat ilmoitti valinneensa uudeksi koulukoneekseen Saabin ja yhdysvaltalaisen Boeingin yhdessä kehittämän T-X:n.

Saab tekee siihen perärungot ja rakentaa tätä varten tehtaan Yhdysvaltoihin. T-X:ää tarjotaan varmasti aikanaan aktiivisesti Suomenkin ilmavoimille siinä vaiheessa, kun Hawkeille etsitään seuraajaa.

Suomeen tarjotun Gripen E:n suorituskyvystä ei vielä ole tositettua tietoa koelento-ohjelman ollessa pahasti kesken. Jollei ikäviä yllätyksiä tule vastaan koelento-ohjelmassa, kone on kuitenkin länsinaapurin ilmapuolustuksen selkäranka yhtä kauan kuin Suomen uudet hävittäjät ovat käytössä.

Näin ollen Saab joutuu myös huolehtimaan koneen pitämisestä ajan tasalla. T-X:n valmistus antaa yhtiölle tätä varten selvästi aiempaa leveämmät hartiat.

 

Kaikista HX-kilvan osanottajista yhdysvaltalainen F-35 on elinkaaren ylläpidon ja suorituskyvyn päivitysten suhteen varmasti varmin vaihtoehto. Koko Yhdysvaltain ilma-ase on seuraavina vuosikymmeninä nimittäin rakennettu F-35:n varaan.

Konetyypin kehitys on ollut todella hankala harjoitus. Aikataulut ovat venyneet, kustannukset nousseet ja uusia ongelmia pulpahtaa julki jatkuvalla syötöllä.  Viimeksi huomattiin, että lyhyeltä matkalta nousevan ja pystysuoraan laskeutuvan B-mallin alkusarjan koneiden rakenne kestää vain 2 100 lentotuntia, kun tavoite oli 8 000 tuntia.

Pentagon kiristelee hampaitaan mutta maksaa, koska muutakaan vaihtoehtoa ei ole. Yli 2 500 koneen amerikkalainen F-35-laivasto pidetään kunnossa ja ajan tasalla, maksoi mitä maksoi. Hyödyistä pääsevät nauttimaan myös vientiasiakkaat.

Näin viidestä HX-tarjokkaasta jää jäljelle enää Boeingin Super Hornet. Sen valmistaja on maailman suurin ilmailuteollisuusyhtymä, jonka sadan miljardin dollarin liikevaihdosta kaksi kolmasosaa tulee kuitenkin siviilituotannosta. Boeing on tosin viime aikoina vahvistanut asemaansa sotilaskoneiden tuotannossa, ei vähiten T-X-koulukonekaupan vuoksi.

Super Hornet alkaa kuitenkin olla uransa ehtoopuolella. Yhdysvaltain laivaston motivaatio pitää kone ajan tasalla hiipuu varmasti sen jälkeen, kun F-35:n C-malli alkaa – pahasti myöhässä – tulla laajassa mitassa tukialuskäyttöön.

Kaikissa tarjoajamaissa ajetaan nyt asemiin uuden sukupolven sotakoneiden kehittämiseksi. Yhteistyökuvioita kehitellään, alustavia hahmotelmia piirrellään ja Suomelle luvataan merkittävää roolia – kunhan vain Suomi ostaa juuri näiden tarjoajien hävittäjiä.

Seuraava konesukupolvi on kuitenkin Suomen tarpeeseen liian kaukana. Neljä viidestä HX-ehdokkaasta on ainakin suurimman osan suomalaiskoneiden 30 vuoden käyttöiästä valmistajamaidensa ensi linjan kalustoa, jota pyritään päivittämään koko ajan alan kehityksen eturintamaan. Tässä suhteessa Super Hornet lähtee tarjouskilvan loppukierroksille selvältä takamatkalta.

Sisältö