Sähköiset järjestelmät eivät kitke tiedevilppiä – ”Itseasiassa ne eivät kerro plagioinnista mitään”

SK kysyi yliopistoilta niiden plagiaatintunnistusjärjestelmistä. Ne ovat vain opetuksen apuväline, kuului vastaus.
Kotimaa 26.1.2018 18:31

Opiskelijoita Helsingin yliopiston pääkirjastossa Kaisa-talossa Helsingissä keskiviikkona 24. tammikuuta 2018. © HEIKKI SAUKKOMAA / Lehtikuva

"Lisää palautus." Opinnäyte latautuu plagiaatintunnistusjärjestelmään. Ohjelma alkaa synkronoida tietoa. Prosentit kasvavat, jäljellä oleva aika vähenee.

Urakka on valmis muutamien minuuttien kuluttua. Järjestelmän laatimasta tarkistusraportista ilmenee, miten paljon työssä on vastaavuuksia tietokannan kanssa. Yhtäläisyysprosentteja kertyy yleensä väistämättä ainakin muutama, sillä lähdeluetteloissa on usein muissakin töissä käytettyä aineistoa.

Mutta osoittaako järjestelmä sen, onko työ plagiaatti vai ei?

Suomalaiset korkeakoulut ovat ottaneet viime vuosina käyttöön sähköisiä plagiaatintunnistusjärjestelmiä. Yleisimmät niistä ovat amerikkalainen Turnitin ja ruotsalainen Urkund.

Suomen Kuvalehti pyysi yhdeksältä suomalaiselta yliopistolta tietoa tunnistusjärjestelmien käytöstä. Tarkoituksena oli selvittää, miten sähköinen laitteisto on vaikuttanut vilppeihin.

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu