Sadan euron laina, 297 euroa perintäkuluja – näin pikavippaaja joutuu maksuvaikeuksiin

Lapin yliopisto
Teksti
Pekka Anttila
Julkaistu yli kolme vuotta sitten
Pikavipit halutaan kieltää lailla. Ylivelkaantuneiden pelätään syrjäytyvän tai ajautuvan harmaan talouden piiriin. Pikavippimainos metroasemalla Helsingissä 1. joulukuuta 2011. Kuvan yritys ei liity juttuun. Kuva Antti Aimo-Koivisto / Lehtikuva.


Pienlainojen eli pikavippien kieltäminen lain turvin on saanut taakseen eduskunnan enemmistön puoluerajoista riippumatta. Pikavippejä vastaan taistellaan peräti kahdella eri lakialoitteella. Sampsa Katajan (kok) aloitteen vippien täyskiellosta on allekirjoittanut 126 kansanedustajaa. Lenita Toivakan (kok) aloitetta vippiehtojen kiristämisestä tukee 134 edustajaa.

Alkuviikosta Kouvolan kaupungin tekninen lautakunta kielsi pikavippien mainostamisen kaupungin mainospylväissä.

Keskustelussa on arvosteltu voimakkaasti vippien kohtuuttomia ehtoja, niiden suuria vuosikorkoja sekä monenkirjavia käsittelymaksuja.

Varsinaiset ongelmat alkavat, jos pikavipin jättää maksamatta eräpäivään mennessä. Saatavat siirtyvät silloin perintätoimistolle, joka lähettää velalliselle maksumuistutuksen ja pian sen jälkeen maksukehotuksen. Alkuperäinen velkapääoma kasvaa nopeasti moninkertaiseksi.

Perintäkulut ovat samat riippumatta alkuperäisen saatavan laadusta ja määrästä. Jos kaikki pikavippiyritykset laskuttavat lain sallimia enimmäismääriä, toimialan kilpailu ei tältä osin koidu velallisen hyväksi.

Osa pikavippejä tarjoavista firmoista myy saatavansa perintätoimistoille heti siinä vaiheessa, kun ne ovat myöntäneet luoton asiakkaalle.

Jos velan perintä ei onnistu, asia siirtyy ulosoton kautta käräjäoikeuteen. Saatava voi myös jäädä jälkiperintään odottamaan velallisen maksukyvyn parantumista.

Lapin yliopiston emeritusprofessorin Jyrki Virolaisen mukaan kaikkein suurimmat maksut ja kulut kertyvätkin velallisen maksettavaksi tulevista oikeudenkäyntikuluista ja ulosottomaksuista. Sadan euron suuruisen vipin hinta saattaa nousta 400 euroon (kts. taulukko alla).

“Oikeudenkäyntikulujen taksat ovat aivan liian korkeita. Vika on oikeusministeriössä, joka vahvistaa ulosottomaksut ja riidattomissa velkomusasioissa oikeudenkäyntikulut. Niissä on todella paljon ilmaa”, Virolainen painottaa.

“Asiointi perintätoimistojen ja käräjäoikeuksien välillä on tapahtunut sähköisesti ja rutiininomaisesti jo vuosien ajan. Nykyisin perintätoimistoissa suurin osa asioinnista hoidetaan lähes napinpainalluksella. Tästä huolimatta käräjäoikeuden kulutaksoja on tarkistettu aina vain ylöspäin, oikeusministeriön suosiollisella avustuksella.”

Eduskunnalle tehdyissä lakialoitteissa ei ole otettu kantaa perintäasioiden korkeisiin kulutaksoihin käräjäoikeudessa.

Perintäkulujen enimmäismääriä ei myöskään ole tarkistettu vuoden 2005 jälkeen. Oikeusministeriön asettama maksuviivästystyöryhmä ehdottikin joulukuussa, että kulujen enimmäismäärissä on jatkossa otettava nykyistä paremmin huomioon periaate, jonka mukaan perintäkulujen määrän tulisi olla kohtuullinen suhteessa saatavan suuruuteen.

Esityksen yhtenä tavoitteena on estää se, että kulujen maksuvelvollisuus entisestään pahentaa velallisen maksuvaikeuksia.

Jyrki Virolaisen mukaan perintäasioita myös kierrätetään turhaan käräjäoikeuksien kautta.

“Esimerkiksi Ruotsissa selviä ja riidattomia saatavia koskevat asiat toimitetaan suoraan ulosottoviranomaiselle, joka sitten kuulee velallista. Tämän jälkeen vahvistetaan maksamismääräys, joka on sellaisenaan ulosottokelpoinen ja pannaan toimeen ilman eri hakemusta”, Virolainen kertoo.

“Suomessa näitä yksinkertaisia ja selviä asioita varten on aivan turhaan käytössä pakollinen kaksivaiheinen prosessi, jossa ensin haetaan tuomio ja vasta sitten tehdään ulosotto.”

“Molempiin epäkohtiin pitäisi puuttua”, sanoo Virolainen, joka huomauttaa, että samat epäkohdat koskevat pikavippien perinnän lisäksi muidenkin selvien ja riidattomien saatavien oikeuskäsittelyä ja perintää.

Myös ulosottohallinnon päällikkö, valtakunnanvouti Juhani Toukola on arvostellut pikavippien ylisuuria perintäkuluja. Hän totesi MTV3:n uutisille jo lokakuussa, että pienten lainapääomien käsittelystä koituvia oikeudenkäyntikuluja käräjäoikeuksissa olisi aiheellista kohtuullistaa.

Neljä prosenttia oikeuteen

Arvostelijoiden mukaan pikavipit houkuttelevat velkaantumaan kevytmielisesti ja voivat ajaa nuoria velkaantumiskierteeseen. Ylivelkaantuneiden on pelätty jopa syrjäytyvän tai ajautuvan harmaan talouden piiriin.

Pikavippiyhtiöitä edustavan Suomen Pienlainayhdistyksen toiminnanjohtajan Kari Kuusiston mukaan pikalainojen huono maine perustuu osittain puutteellisiin tietoihin. Pienlainayhdistys teetti viimeksi syyskuussa 2011 Taloustutkimuksella kaksi pienlainoja koskevaa tutkimusta, joissa kysyttiin sekä asiakkailta että muilta vastaajilta, millaisessa tilanteessa he turvautuisivat pienlainaan.

“Käyttötarkoitusten kärjessä olivat arkiset menot, kuten ruoka sekä lasten-, kodin- ja terveydenhoito”, Kuusisto kertoo.

Hänen mukaansa vakaviin maksuvaikeuksiin joutuneita pikavippaajia ei ole niin paljon kuin on annettu ymmärtää. Pienlainayhdistys selvitti kuinka paljon pikavipeistä annettiin velkomustuomioita vuonna 2011.

“Pienlainoja myönnettiin noin miljoonaa kappaletta. Laskujemme mukaan näistä neljä prosenttia, 38.000 kappaletta, jäi maksamatta ja johti haastehakemukseen”, Kuusisto kertoo.

Tiedot saatiin noin 90 prosenttia alan kokonaismyynnistä edustavalta joukolta.

Kari Kuusisto kuitenkin myöntää, että alalle mahtuu kirjava joukko toimijoita. Esimerkiksi perintätavoissa on monenlaisia käytäntöjä.

“On sellaisia luotonmyöntäjiä, jotka eivät itse hoida laskutusta ja siihen liittyvää asiakaspalvelua. Osa luotonantajista taas myy saataviaan eteenpäin niin, että myös saatavien omistusoikeus siirtyy eteenpäin. Osa taas voi myydä saataviaan ja siirtää niitä perintään, mutta omistusoikeus säilyy”, Kuusisto selittää.

Suomen Pienlainayhdistys ry perustettiin vuonna 2007. Yhdistykseen kuuluu 13 jäsenyritystä, joiden yhteenlaskettu markkinaosuus vuoden 2010 liikevaihdolla mitattuna on yli 75 prosenttia.

Pienlainat alkoivat tekstiviestihakemuksista 2005. Tekstiviestihakemusten määrä on kutistunut 10-15 prosenttiin sen jälkeen, kun lainanhakijoilta on alettu edellyttää vahvaa sähköistä tunnistamista.

Pikavippi 100 euroa (esimerkkitapaus)

Korko kahdessa viikossa 19 euroa
Eräpäivän siirto 23 euroa
Kaksi maksumuistutusta 10 euroa
Perintätoimiston maksuvaatimus
21 euroa
Käräjäoikeuden oikeudenkäyntikulut 214 euroa
Ulosottomaksu 10 euroa
Yhteensä 397 euroa
Lähde: Jyrki Virolainen.