Saara Huttunen on internetin sylkykuppi – hänen kuvansa päälle on virtsattu, ulostettu ja ejakuloitu

Verkkovihollisten mielestä kyse ei ole naisvihasta, vaan vihasta Huttusta kohtaan.
Kotimaa 20.2.2015 14:00
Tuomo Tamminen
© Vesa Tuukkanen

Kolme vuotta sitten Youtubeen ilmestyi video, jossa Saara Huttusen kuvan päälle virtsattiin. Ensin hän oli järkyttynyt – miksi kukaan haluaisi tehdä tällaista? Hän tiesi tekijän nimimerkiltä, mutta ei ollut ikinä edes keskustellut tämän kanssa.

Videon kuvasi Antti (nimi muutettu), ihan tavallinen lukiolainen Uudeltamaalta. Antti oli etenkin nuorempana trolli, joka ärsytti ihmisiä verkossa omaksi ilokseen. Erityisen mielellään hän häiriköi ihmisiä, jotka ottivat itsensä liian vakavasti. Jyväskylän yliopistossa filosofiaa opiskeleva Huttunen oli Antin mielestä tällainen, paasasi feminismiä anonyymilla keskustelusivustolla Ylilaudalla, vieläpä omalla nimellään.

Aluksi Huttunen oli viihtynyt Ylilaudalla. Hän piti siitä, miten siellä ilmaistiin tunteita kuvien avulla. Nimettömyys mahdollisti myös sen, että sivustolla pystyi puhumaan vapaasti melkein mistä tahansa.

”Hyvin pian pinnani alkoi kuitenkin palaa käyttäjien naisvihamielisyyteen. Aloin kirjoittaa siitä, ja sain pian bannin (porttikiellon)”, Huttunen kertoo.

 

Pian virtsaamisvideon jälkeen Huttunen kertoo ymmärtäneensä, että kyse ei ollut niinkään hänestä vaan siitä, että Antti saisi itselleen huomiota. Myös Antti oli Ylilaudalla ristiriitainen hahmo, jonka tempauksia sekä vihattiin että rakastettiin. Hänenkin oikea henkilöllisyytensä oli yleistä tietoa.

Huttunen päätti maksaa potut pottuina: hän selvitti Antin puhelinnumeron ja soitti tälle ”servauspuhelun”. Servaaminen tarkoittaa viimeisen sanan sanomista, sitä, että saa toisen hiljaiseksi.

Puhelu on puolin ja toisin kömpelöä ja aika kilttiä kuultavaa. Näin puhelu päättyy:

”Sut on servattu.”

”Okei.”

”Heippa.”

”Moikka.”

Youtubessa puhelua kommentoivat käyttäjät eivät olleet yhtä kilttejä:

”Eponyymi (Huttusen nimimerkki Ylilaudalla) on täydellinen esimerkki siitä miksi naisia ei saisi päästää internettiin.”

”ruma huora en panis”

”vitun huora takas keittiöön”

 

Tällaiset kommentit ovat olleet Huttusen arkipäivää viime vuodet. Hän ei enää vaikuta Ylilaudalla, mutta kirjoittaa esimerkiksi blogia Uuden Suomen sivuilla. Usein teemana on juuri netin naisvihamielisyys. Huttusen kriitikoiden mielestä netti ei tosin ole naisvihamielinen, eikä Huttusta vihata siksi, että hän on nainen:

Erittäin halpamaista itsensä markkinointia tulla nyt jälkeenpäin feministinä länkyttämää naisvihasta netissä. Saara Huttusen eli Eponyymin kohdalla kysymys ei ole sukupuolesta tai naisvihasta vaan hänen omasta typerästä käytöksestä kuvalaudoilla”, nimimerkki Nukkenaama kommentoi Huttusen haastattelua Jyväskylän ylioppilaslehdessä Jylkkärissä viime lokakuussa.

Jotkut kommentoijat syyttivät Huttusta itseään nettikiusaajaksi, aiemmin mainitun ”servauksen” takia. Moni taas kehotti tunnustamaan, mitä Ylilaudan ylläpidon kanssa oli tapahtunut viime kesänä. Se ei tosin ole mikään salaisuus.

”Kesällä löysin alaikäisen pikkusiskoni kuvia Ylilaudalta. Otin yhteyttä ylläpitäjään, että kuvat otettaisiin pois. Se ei kuulemma onnistunut ilman pikkusiskoa tai äitiämme, mutta ylläpitäjä alkoi neuvoa minua, miten minun pitäisi käyttäytyä, että pikkusiskoni kuvia ei joutuisi sinne.”

Huttusen mielestä ylläpitäjä oli ylimielinen ja hän myös kertoi sen. Verkossa käytyä keskustelua voisi kutsua jankkaamiseksi, mutta varsin kilttiä se oli jälleen molemmin puolin.

”Ylläpitäjä postasi (julkaisi) koko keskustelun Ylilaudalla ja sensuroi siitä oman nimensä mutta ei minun”, Huttunen kertoo.

 

Ulkopuolisesta Huttusen ylilyönnit tuntuvat aika viattomilta. Hänen vihaajilleen ne toimivat kuitenkin osoituksena siitä, että Huttunen on ansainnut kaiken saamansa töryn. Virtsaamisvideon kuvannut Antti on sentään tunnustanut katuvansa tekoaan, vaikka ei hän Huttusen kirjoituksia vieläkään arvosta.

Video on kuitenkin poikinut useita jäljittelijöitä: sen jälkeen Huttunen on löytänyt netistä kuvia ja videoita, joissa hänen kuvansa päälle on ulostettu tai ejakuloitu.

Häntä on myös uhkailtu, harvemmin tosin suoraan.

”Kommenteissa kirjoitetaan, että ’toivon, että sut raiskataan.’ Ne tietävät, että kun uhkaukset ovat epäsuoria, poliisi ei voi tehdä mitään.”

Huttunen on vienyt muutamia pahimpia saamiaan viestejä poliisille. Poliisi on Huttusen mukaan kertonut, että rikos on tapahtunut, mutta sitä ei todennäköisesti aleta tutkia. Varmuutta tekijästä on vaikea saada, eivätkä netissä tapahtuneet kunnianloukkaukset välttämättä ole poliisin tärkeysasteikolla kovin korkealla.

 

Kaikesta huolimatta Huttunen ei aio vetäytyä internetistä. Se olisi hänen mielestään periksi antamista. Nettiviha on kuitenkin jo vaikuttanut hänen käyttäytymiseensä. Hän miettii tarkasti, mikä on niin tärkeä bloggauksen aihe, että sen takia kannattaa altistua loukkaustulvalle.

Toisaalta internet on niin olennainen osa hänen arkeaan, että siitä luopuminen tuntuisi kohtuuttomalta. Onneksi netistä on löytynyt myös kohtalotovereita ja muuten vaan fiksuja ihmisiä.

”Olen edelleen paljon netissä, erilaisissa piireissä vaan. Keskustelen Facebookissa monissa hyvissä yhteisöissä, joissa moderointi on tarkkaa. On ollut jännä löytää kulttuureita, mihin ei kuulu asiattomuus, ja missä asiat otetaan vakavasti.”

Kun tämä haastattelu ilmestyy, Huttunen odottaa nousevansa taas keskustelunaiheeksi Ylilaudalla. Hän uskoo tulevaisuuden olevan silti valoisa. Internet on hänen mielestään jo muuttunut tasa-arvoisemmaksi. Ylilaudan kaltaiset sivustot ovat vain sovinismin viimeinen linnake. Mutta silti viha satuttaa.

”Toivon, että tyypit miettisivät, miltä tuntuisi, jos sama tehtäisiin heille. Onko oikein hyökätä ihmistä vastaan henkilökohtaisesti, jos ei tykkää hänen mielipiteistään?”

 

Uusimmassa Suomen Kuvalehdessä (8/2015) on laaja verkkovihaa käsittelevä artikkeli. Lue juttu täältä.