Rotuhygienia-ajattelua ei kitkenyt edes se, mitä tapahtui natsi-Saksassa
KOLUMNI: Yhä kuulee puheenvuoroja eurooppalaisen ihmisen sukupuutosta, kirjoittaa Tiina Raevaara.
Kun viimeistelin väitöskirjaani kymmenisen vuotta sitten, sain yliopistolta pienen stipendin. Myöntäjänä toimi Harry Federleyn rahasto.
En ollut tuolloin kuullutkaan Federleystä. Tunsin, ihan aiheellisesti, syyllisyyttä sivistymättömyydestäni, kun minulle kerrottiin, että Federleytä pidettiin suomalaisen perinnöllisyystieteen isänä. Erityisesti häntä olivat kiinnostaneet perhoset.
Seuraavan kerran törmäsin kunnolla Harry Federleyhin, kun luin Tapio Tammisen Tieto-Finlandian voittanutta kirjaa Kansankodin pimeämpi puoli. Nyt Federleyn kiinnostuksen kohteeksi kerrottiin jotain muuta kuin perhoset: Federley oli innostunut rotuhygieniasta.
Erityisen tärkeäksi hän koki suomenruotsalaisten tilanteen. Kaikkia kansoja ja siten myös suomenruotsalaisia uhkaava degeneraatio piti estää edistämällä ”geneettisesti terveen” väestönosan lisääntymistä.