Mahan kautta

Rikkaruohomyrkky glyfosaatti saattaa uhata arvaamattomilla tavoilla ihmistä, koska se häiritsee mehiläisen mahan mikrobien toimintaa.

Kotimaa 05.07.2019 06:00
Teksti Juha Kauppinen Grafiikka Hannu Kyyriäinen

Kesän sininen taivas, keltainen rypsimeri. Mehiläinen ahertaa kukassa. Se roikkuu eri asennoissa, kiipeää välillä kukan päälle, ja vaikka sitä katsoisi läheltä, se on meille verkkosilmänsä takana suuri tuntematon.

Vasta viime vuosina on alettu paremmin ymmärtää, mitä kaikkea mehiläisen sisällä tapahtuu, esimerkiksi sen mahassa.

Kun mehiläinen syö siitepölyä, sen mahassa työnsä aloittavat mikrobit. Niiden ansiosta mehiläinen pystyy syömään siitepölyä.

On vähättelyä sanoa, että mahan mikrobit ovat elintärkeitä mehiläiselle. Ne ovat osa mehiläistä.

Kun jokin uhkaa näitä mikrobeja, se uhkaa itse mehiläisiä. Ja jopa ihmistä.

 

”Ei, glyfosaatti ei ole uhka mehiläisille”, kirjoitti rikkaruohomyrkky-glyfosaatin mainetta puolustava biologi englanninkielisessä blogissaan vuonna 2018.

”Glyfosaatti häiritsee proteiinisynteesiä kasveissa (- -) mutta ei eläimissä”, kirjoitti maanviljelyasioita seuraava toimittaja talouslehti Forbesissa vuonna 2016.

Samankaltaisia väitteitä esitetään paljon, ja niillä on vankka, tieteellinen pohja. Glyfosaatti on suunniteltu tappamaan kasveja, ei eläimiä.

Glyfosaatti ei tehoa eläimiin, koska eläimiltä puuttuu elimistönsä toiminnoista eräs molekyylitason luonnonilmiö, sikimaattireitti.

Eliöiden elimistöissä on jatkuvasti käynnissä prosesseja, joissa aineet yhdistyvät ja hajoavat. Koko elämän olemus ovat nämä mikroskoopilla havaittavat prosessit.

Sikimaattireitissä on seitsemän vaihetta, ja kasvit tarvitsevat sen lopputuotetta, josta syntyy edelleen niille välttämättömiä aminohappoja.

Glyfosaatti katkaisee sikimaattireitin. Kun sikimaattireitti katkeaa, kasvi kuolee.

Eläinten elimistö käsittelee aineita muilla tavoilla. Siksi glyfosaatti ei vaikuta eläimiin. Tai sen ei pitäisi vaikuttaa.

Glyfosaattijäämiä on jäljitetty elintarvikkeista, kuten viinistä ja oluesta sekä lasten muroista.

Vuonna 2018 arvostettu yhdysvaltalainen tiedelehti PNAS julkaisi uraauurtavan tutkimusraportin. Se paljasti, että glyfosaatti vaikuttaa mehiläisten mahan toimintaan mahan bakteerien kautta.

Texasin yliopiston tutkijat keräsivät laboratorioon satoja työläisiä mehiläispesästä. Mehiläisille syötettiin sokerilientä, johon oli liuotettu glyfosaattia. Määrät olivat osapuilleen samanlaisia kuin luonnossa siellä, missä glyfosaattia on käytetty.

Joillekin mehiläisille syötettiin pelkkää sokerilientä.

Osa mehiläisistä tutkittiin pian glyfosaattikäsittelyn jälkeen. Vatsat avattiin ja mikrobistoa mikroskopoitiin. Osa päästettiin elävinä takaisin pesään jatkamaan yhdyskunnan ylläpitämistä. Niiden selkään tökättiin erivärisillä tusseilla merkki sen mukaan, oliko mehiläinen saanut pelkkää sokerilientä vai glyfosaatilla terästettyä lientä.

Vapautettuja mehiläisiä pyydystettiin kolmen päivän päästä uudelleen ja niidenkin mahoja tutkittiin.

Sekä yhden että kolmen päivän glyfosaatille altistumisen jälkeen mehiläisten mahojen mikrobisto oli muuttunut selvästi verrattuna mehiläisiin, jotka eivät olleet saaneet glyfosaattia.

Glyfosaatti köyhdytti mehiläisten mahan bakteeristoa. Esimerkiksi Snodgrassella alvi -bakteeria tuhoutui mahan pinnalta glyfosaatin virratessa mehiläisen elimistöön.

Bakteerit muistuttavat kasveja siinä mielessä, että niiden elimistöstä löytyy sikimaattireitti, jonka glyfosaatti katkaisee.

Kokeen toisessa vaiheessa tutkijat altistivat mehiläisiä Serratia marcescens -taudinaiheuttajalle, joka on yleinen, ihmisellä esimerkiksi virtsatieinfektion aiheuttava bakteeri.

Ne mehiläiset, joille oli syötetty glyfosaatilla terästettyä sokerilientä, kuolivat Serratian vaikutuksesta nopeammin kuin sellaiset, jotka eivät olleet saaneet glyfosaattia.

Glyfosaatilla käsitellyt mehiläiset tappoi yhdistelmä: glyfosaatin heikentämä vastustuskyky ja sen jälkeen iskevä patogeeni.

Texasin mehiläisille kävi niin kuin ihmiselle, joka syö lääkekuurin. Antibiootti hävittää mahan omia hyviä bakteereja. Mehiläisillä seurauksena oli myös ennenaikainen kuolema.

Muualla maailmassa on tehty vastaavia kokeita ja tulokset ovat olleet samansuuntaisia. Seuraavaksi tutkimuksia aiotaan tehdä luonnossa, kertoo omaa laboratoriotaan Texasin yliopistossa johtava evoluutiobiologi Nancy Moran, yksi kokeen tutkijoista.

Glyfosaatti on ollut viime vuosina usein uutisissa, eikä se ole liittynyt mehiläisiin. Kiivas keskustelu on koskenut sitä, aiheuttaako glyfosaatti syöpää vai ei.

Glyfosaatti on maailman käytetyin rikkakasvimyrkky. Kaupasta sen löytää nimellä Roundup.

Roundup tuli markkinoille vuonna 1974, ja sen jälkeen maailmassa on suihkutettu pelloille ja puutarhoihin arviolta 8,6 miljardia kiloa glyfosaattia, kertoo Environmental Sciences Europe -tiedelehden julkaisema tutkimus vuodelta 2016.

Kaikesta koskaan käytetystä glyfosaatista kaksi kolmasosaa on suihkutettu ympäristöön kymmenen viime vuoden aikana.

Tätä ei ole pidetty ongelmana, koska glyfosaatin suora vaikutus eläimiin on korkeintaan hieman haitallinen. Mutta kuva on alkanut murtua.

Vuonna 2015 Maailman terveysjärjestö WHO:n syöväntutkimuslaitos IARC luokitteli glyfosaatin mahdollisesti syöpää aiheuttavaksi aineeksi. Syntyi kohu. IARC:ia myös kritisoitiin ja syytettiin tarkoitushakuisuudesta. IARC kiisti väitteet.

Yhdysvaltain ympäristönsuojeluvirasto EPA:n mukaan glyfosaatti ei aiheuta syöpää. Samoilla linjoilla on ollut Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto EFSA.

Silti WHO:n alaisen organisaation syöpälinjaus on aiheuttanut massiivisen mainehaitan glyfosaattia myyville jättiyhtiöille.

Glyfosaattia tuotti kymmenet vuodet amerikkalainen Monsanto. Viime vuonna saksalainen kemikaaliyhtiö Bayer AG osti Monsanton. Molempien yhtiöiden edustajat ovat tiedotteesta ja haastattelusta toiseen jyrkästi kiistäneet glyfosaatin syöpävaarallisuuden. Niiden mukaan on satoja tutkimuksia, joiden mukaan glyfosaatti ja Roundup eivät aiheuta syöpää.

Mutta Yhdysvalloissa useat syöpään sairastuneet ihmiset ovat haastaneet Roundupin valmistajan oikeuteen.

Asetelma on klassinen: kemikaalin kanssa paljon tekemisissä olleet ihmiset väittävät aineen aiheuttaneen heille syövän, mutta virastojen totuus on toinen.

Oikeuslaitokset ovat tehneet ensimmäiset päätöksensä, ja ehkä hieman yllättäen uhrit ovat voittaneet jo pari oikeusjuttua. Vuonna 2018 oikeus määräsi Monsanton maksamaan yli 80 miljoonaa dollaria kalifornialaismiehelle, joka oli ruiskuttaut Rounduppia päivittäin työssään. Mies oli sairastunut non-Hodgkinin lymfoomaan eli imusolmukesyöpään.

Tänä keväänä, toisessa tapauksessa, oikeus päätti, että Bayerin on maksettava peräti kaksi miljardia dollaria korvauksia kalifornialaiselle pariskunnalle samasta syystä. Samanlainen oikeustaistelu on käynnissä Minnesotassa.

CNN:n mukaan Bayerilla voi olla edessään jopa yli 4 000 tällaista oikeustaistelua.

Korvauspäätökset eivät ole vielä lainvoimaisia. Ne voivat kaatua korkeammissa oikeusasteissa, joihin Bayer on ilmoittanut valittavansa päätöksistä.

Mehiläiset kehittyivät ampiaisista liitukaudella, noin 100 miljoonaa vuotta sitten. Eron teki uusi ravinnonlähde: ampiaiset syövät lihaa ja esimerkiksi muita hyönteisiä, ovat siis petoja, mutta mehiläiset ovat kasvinsyöjiä.

Kaikki maailmassa nyt elävät 20 000 mehiläislajia ovat todennäköisesti polveutuneet ampiaisista erkaantuneista esimehiläisistä.

Mehiläiset syövät siitepölyä saadakseen proteiinia. Sen ne saavat ruoastaan irti mikrobien ansiosta. Niiden mahan bakteerit murtavat siitepölyhiukkasten uloimman, kovan kuorikerroksen, ja näin kasvisruoka sulaa.

On mahdollista, että koko mehiläisten synty ja erkaantuminen ampiaisista linkittyvät mikrobien ympärille. Sopivia bakteereita olisi kulkeutunut muinaisen ampiaisen mahan sisäpinnalle, ja niille olisi kehittynyt kyky sulattaa uudenlaista ruokaa, kasvien siitepölyä.

 

Rypsipellolla mehiläinen jatkaa ahertamista.

Kerättyään tarpeeksi siitepölyä ja mettä se häipyy tiehensä, ehkä toiseen osaan rypsipeltoa, toisiin kukkiin. Näin sinne voi päätyä siitepölyä. Kukkien pölyttämisessä mehiläiset ovat hyviä.

Pölyttämisen takia tarinaan tulee kukan ja mehiläisen ja mikrobien lisäksi uusi laji, ihminen.

Mehiläiset ja muut pölyttäjät ovat ihmiselle välttämättömiä.

Siksi 2000-luvulla huomattu mehiläisten ja muiden pölyttäjien väheneminen on aiheuttanut huolta. Pölyttävät hyönteiset, kuten mehiläiset ja kukkakärpäset, ovat välttämättömiä ruoantuotannolle, jos ihmiskunnan halutaan säilyvän nykyisessä laajuudessaan.

Kolme neljäsosaa maailman ruokakasveista on ainakin osin riippuvaisia hyönteispölytyksestä. Noiden kasvien sadon arvo on satoja miljardeja dollareita.

Pölyttäjien merkittävin uhka on elinympäristöjen tuhoutuminen. Käsitys haitta-aineista täsmentyy, samoin se, kuinka suuri glyfosaatin merkitys on mahan mikrobien kautta pölyttäjien kemikaalikuormaan.

 

Kyse voi olla toisellakin tavalla ihmisestä. Myös ihmisen suolen pinnalla on mikrobeja.

Onko riskinä, että glyfosaattia kulkeutuisi meidän elimistöömme niin suuria määriä, että sillä voisi olla vaikutusta seuralaisinamme eläviin mikrobeihin? Toistaiseksi näyttöä tällaisesta ei ole.

Sen sijaan glyfosaattijäämiä on jäljitetty elintarvikkeista, kuten viinistä ja oluesta. Vuonna 2018 ympäristöjärjestö EWG raportoi löytäneensä lasten muroista glyfosaattijäämiä. Monsanton toimitusjohtaja kutsui EWG:n väkeä ”aktivisteiksi”, joilla on ”oma agensansa”. Monsanto toisti, että glyfosaatti ei aiheuta syöpää.

Muiden nisäkkäiden mikrobeihin glyfosaatilla on todettu jonkinlaisia vaikutuksia.

Niin ikään vuonna 2018 julkaistun tutkimuksen mukaan glyfosaatti tuhoaa rotan vatsan hyödyllistä mikrobistoa.

Kun tutkimus julkaistiin, Monsanton edustaja syytti myös sen tehneitä tutkijoita ”aktivisteiksi”, joilla on ”agenda.” Monsanton edustaja korosti jälleen, että glyfosaatilla ja syövällä ei ole todettu yhteyttä.

Äskettäisessä tutkimuksessa glyfosaatti muutti hiirten vatsan mikrobiyhteisön rakennetta ja aiheutti masennukseen viittaavaa käyttäytymistä.

Suoliston mikrobiston muutosten on todettu vaikuttavan myös ihmisen mielialaan.

Glyfosaatilla on tällä hetkellä myyntilupa EU:ssa vuoteen 2022 asti. EU kielsi eräät haitallisia lisäaineita sisältävät glyfosaattituotteet vuonna 2016.

Sisältö