Lyhyempiä suomalaisia ja ihania taajamanaisia

Pentti Linkola kirjoitti Suomen Kuvalehteen liki 30 kolumnia ja esseetä. Luonnonsuojelusta, mutta muustakin.

Pentti Linkola
Teksti
Suomen Kuvalehti
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Artikkeli Raivaajabarbaarit (SK 28/1966) esitteli SK:n lukijoille Pentti Linkolan. Jo alkujakso tiivisti kirjoittajan tyylin ja sanoman.

”Siihen, että Suomi alkaa olla ruma ja raiskattu maa, on syypäänä pieni, mutta tehokas ryhmä ihmisiä, joita luonnehtii kaksi tuntomerkkiä. Toisaalta heille on raivaaminen ja rakentaminen itsetarkoitus, toisaalta heidän tunne-elämänsä on sikäli vaillinainen, että heiltä puuttuu kokonaan luonnollinen kunnioitus kaikkea kaunista ja kaikkea vanhaa kohtaan, ilmeni se sitten luonnossa tai edellisten sukupolvien työssä.”

”He ovat vihamielisiä kaikkea kohtaan, missä ei ole jälkiä heidän omasta aherruksestaan. Kun he näkevät järven, he tahtovat kuivata sen pelloksi, kun he näkevät pellon, he haluavat istuttaa sen metsäksi, mutta missä metsää on luonnostaan, siihen on saatava tekojärvi, tehdas, asumalähiö, kalanviljelylammikko – mitä tahansa, kunhan saadaan muuttaa ja mullistaa.”

Huhtikuussa 88-vuotiaana kuollut Linkola oli luonnonsuojelija ja poleemikko. Hän kirjoitti Suomen Kuvalehteen ajan saatossa liki 30 kolumnia ja esseetä. Luonnonsuojelusta, mutta muustakin.