Kotipaikan henki

kolumni 20.06.2019 06:00
Silvia Hosseini

Kävin kuukausi sitten kehätien varren rautakaupassa muuttolaatikko-ostoksilla. Autottomana ihmisenä matkustin ensin junalla Puistolaan, sitten bussilla Ala-Tikkurilaan. Ne näyttivät kaikin puolin mitäänsanomattomilta paikoilta.

Ehdin jo vähän sääliä puistolalaisia ja alatikkurilaisia, kunnes oivalsin, että heistä varmasti moni tuntee kotiseutuunsa samanlaista kiintymystä kuin itse tunnen Itä-Helsinkiin.

Asiaan vihkiytymättömille on yleensä turha selittää itäisten kaupunginosien hienoutta: kulttuurista monimuotoisuutta, yllättäviä historiallisia kerrostumia, metsiä, hiekkateitä ja merta, ja rantakahvilaa, jossa voi juoda thai-olutta, syödä pannukakkua ja katsella pääskysen lentoa Billie Holidayn soidessa.

Antiikin roomalaiset uskoivat, että jokaisella paikalla on oma varjeleva henkensä, genius loci. Parhaiten ”paikan hengen” aistii juuri omilla seuduillaan.

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu

avatar - 'Silvia Hosseini
Silvia Hosseini

Kirjoittaja on esseisti, kriitikko ja äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja.

Sisältö