Puuttuva allekirjoitus maksoi kunnalle 300 000 euroa – Kunnat kompuroivat, kun sopimukset monimutkaistuvat

Tapaus Huhtiniemi on palauttanut lappeenrantalaisten mieleen takavuosien sotkut, joissa päättäjät ovat toimineet huolimattomasti.

kuntapolitiikka
Teksti
Sanna Ihalainen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Lappeenrannan Huhtiniemen rantaan ei kohoakaan kylpylää, monitoimikeskusta, hulppeita loma-asuntoja eikä 17-kerroksista ökyhotellia.

Mahtipontinen hotellihanke oli vireillä kymmenen vuotta, mutta nyt se on kariutunut lopullisesti. Lappeenrannan kaupunki joutuu palauttamaan 100 000 euron käynnistämismaksun rakennuttajayhtiö Buildialle.

Oman sanktiomaksunsa kaupunki menetti puuttuvan allekirjoituksen takia. 300 000 euron sanktion saaminen olisi edellyttänyt sitä, että sopimuksessa olisi ollut rakennuttajayhtiön allekirjoitus.

Lappeenrantalaiset syyttävät kaupungin päättäjiä huolimattomuudesta ja puutteellisesta valmistelusta.

Kaupunginsihteeri Juha Willberg sai pahimmat moitteet niskaansa, vaikka oli kertonut avoimesti allekirjoituksen puuttumisesta kaupunginvaltuuston kokouksessa.

Lappeenranta teetti ”case Huhtiniemestä” ulkopuolisen selvityksen, jonka teki asianajotoimisto Merilampi.

Kaupunginjohtaja: Julkinen keskustelu ollut vääristä asioista.

Hotellihankkeen kariutuminen ei johdu yksin puuttuvasta allekirjoituksesta vaan Lappeenrannan muuttuneesta taloustilanteesta.

Kaupunginjohtaja Kimmo Jarvan mielestä julkinen keskustelu on keskittynyt vääriin asioihin, ja sanktiomaksun merkitys on paisunut liian suureksi.

”Pääasia on se, että kaupunki tavoitteli 70 miljoonan investointia ja 100 työpaikkaa. Niitä ei valitettavasti tullut.”

Jarva myöntää, että 300 000 euron menettäminen harmittaa.

”Kokonaisuuden kannalta se ei kuitenkaan ole iso asia.”

Hanke käynnistyi, kun ruplan kurssi oli hyvä ja venäläisturistien virta toi euroja Lappeenrantaan. Vuonna 2008 sijoitusyhtiö Conte Invest solmi kaupungin kanssa yhteistoimintasopimuksen. Pari vuotta myöhemmin rahoittajaksi tuli espoolainen Ultivista. Yhdessä sijoitusyhtiöt perustivat hotelliyhtiö Buildian, jonka vastuulle hanke siirtyi.

Rakentaminen ei kuitenkaan päässyt alkamaan, sillä Huhtiniemen asukkaat valittivat hankkeesta korkeimpaan hallinto-oikeuteen asti. Valituksen vuoksi hanke venyi ja asemakaava tuli lainvoimaiseksi vasta vuonna 2014.

Kun valituskierre loppui, venäläisten matkailijoiden määrä oli jo romahtanut.

 

Buildia pyysi jatkoaikaa, ja valtuusto myönsi sitä vuoden 2016 loppuun. Pari päivää ennen määräajan loppua Conte Invest ilmoitti, että hanke ei käynnisty ajoissa.

Kävi ilmi, että täytäntöönpanosopimuksessa ei ole Buildian allekirjoitusta. Juha Willberg oli pyytänyt allekirjoitusta kirjeellä kahdesti, turhaan.

”Allekirjoituksen puuttuminen ei ollut Willbergin moka, koska hän on todistettavasti pyytänyt sitä. Tuntuu pahalta, että hän sai syyt niskoilleen, koska on hoitanut asiaa”, Jarva sanoo.

Juha Willberg ei halunnut kommentoida tapausta Suomen Kuvalehdelle.

Selonteossaan Willberg kuitenkin kertoo, että jatkoaikaa koskevassa käsittelyssä valtuustolle oli tullut selväksi, että täytäntöönpanosopimusta ei ole allekirjoitettu. Hän kertoi esittelyssään, että sopimus on allekirjoitettava ennen kuin hanke voi alkaa.

Miksi kaupunginvaltuutetut sitten ovat kummastelleet allekirjoituksen puuttumista?

Jarvan mukaan se tuli yllätyksenä joillekin valtuutetuille, mutta toiset muistivat heti kuulleensa asiasta.

”Kun aikaa kuluu ja käsitellään satoja asioita, kaikkea ei voi muistaa. Kaivoimme esiin videon todisteeksi siitä kokouksesta.”

 

Huhtiniemi on palauttanut kaupunkilaisten mieleen muut takavuosien sotkut, joissa päättäjät ovat toimineet huolimattomasti.

Niin kutsutussa asfalttikartellijutussa Lappeenranta jäi ilman korvausrahoja, koska kaupunki ei muistanut uusia korvausvaatimuksia.

Tyysterniemen tonttikauppa peruuntui, koska kaupunki ei saanut asemakaavaa valmiiksi ajoissa.

Mustolan terminaalihallit kaupattiin kertomatta vuokralaisten irtisanoutumisesta, minkä vuoksi kaupunki joutui maksamaan ostajalle korvauksia.

Mättääkö jokin Lappeenrannan päätöksenteossa?

Jarvan mielestä on luonnollista, että joskus tulee takkiin. Kielteiset asiat saavat eniten julkisuutta.

”Mutta aina pitää ottaa opiksi. Allekirjoitusta ei saatu, vaikka yritettiin. Pitää miettiä, miten asiat pystytään tulevaisuudessa hoitamaan oikein.”

Professori: Sopimukset pitää ottaa tosissaan.

Lappeenranta ei ole ainut kunta, joka on mokaillut sopimusten kanssa.

Sopimusoikeudelliset kiistat ovat kunnissa arkipäivää. Tulkintariidat ovat yleistyneet, sillä sopimukset muuttuvat koko ajan monimutkaisemmiksi.

Turun yliopiston siviilioikeuden professorin Mika Viljasen mukaan yksiselitteisen sopimuksen tekeminen on helpommin sanottu kuin tehty.

”Mitä enemmän sopimuksessa määritellään asioita, sen suuremmaksi tulkintariitojen riski kasvaa.”

Ongelmaan ei ole helppoa ratkaisua. Kunnat eivät välttämättä ehdi käyttää kaikkia sopimuksia lakimiehillä, eivätkä lakimiehet ehdi lukea jokaista sopimusta tarpeeksi yksityiskohtaisesti.

Viljasen mukaan kunnat voivat kuitenkin kehittää sopimuskäytäntöjen lisäksi omaa asennettaan.

”Sopimukset pitää ottaa tosissaan. Niitä ei voi säilyttää kassakaapissa riitatilanteiden varalta, vaan kaiken toiminnan pitää tapahtua sopimusehtojen mukaisesti.”

Palvelujen ostaminen edellyttää kunnilta entistä parempaa sopimusosaamista. Jos kunta ostaa esimerkiksi kaivinkoneen, on helppo arvioida, onko se sellainen kuin kauppasopimuksessa on sovittu.

Palvelusopimukset ovat hankalampia: jos kunta ostaa esimerkiksi siivouspalvelun, sopimuksen pitää määritellä palvelun taso erilaisilla mittareilla.

”Pitääkö lattia pestä joka päivä? Riittääkö siisteyden tarkastus? Kaiken tämän pitää lukea sopimuksessa.”