Asevelvollisuutta pohtinut komitea ei halua yhdenvertaisuutta

Tunkkaisiin sukupuolimuotteihin pohjaava asevelvollisuusraportti herättänee tulevissa sukupolvissa samanlaista kummastusta kuin yliopisto-opiskelun kieltäminen naisilta.

Profiilikuva
Puheenvuoro
Teksti
Suomen Kuvalehti
Suomen Kuvalehti

Sanotaan se heti alkuun: äskettäin julkaistu raportti asevelvollisuuden kehittämisestä on järkyttävää luettavaa. Raportin takana on Ilkka Kanervan (kok) luotsaama komitea, jonka yksi päätehtävä oli vahvistaa kansalaisten yhdenvertaisuutta.

Sukupuolisegregaatioon perustuva asevelvollisuus on Suomen selvin tasa-arvorikkomus, mutta komitea ei ehdota siihen korjausta. Kuinka voisikaan, kun se ei ongelmaa edes tunnista.

Raportissa mainitaan ”yhdenvertaisuus” ja ”tasa-arvo” melkein sata kertaa, mutta komitea ei saa kakistetuksi, että nuoren pakottaminen palvelukseen sukupuolen vuoksi ei ole yhdenvertaista.

Oikeastaan asevelvollisuutta pohtinut komitea toimii tehtävänantoaan vastaan. Sukupuoleen sidottu velvollisuus kohtelee miehiä kaltoin, mutta komitea on lähinnä kiinnostunut naisten asemasta.

Epätasa-arvo lisääntyy entisestään, jos – muotitermiä käyttääkseni – etuoikeutettujen asema kohenee ja syrjittyjen heikkenee. Komitea nimittäin määräisi aiempaa useamman miehen asepalvelukseen, joka katkaisee normaalin elämän: opiskelun, työt, harrastukset. Lisäksi armeijasta siviilipalvelukseen siirtyvien palvelusaikaa halutaan pidentää.

 

Kun komitea pitää kiinni sukupuoleen kytketystä pakkopalveluksesta, se olisi voinut edes esittää helpotusta varusmiesten taloudelliseen ahdinkoon, jotta eriarvoisuus kaventuisi suhteessa niihin, joita pakko ei koske. Tuokin oli turha toive.

Nykymallin absurdein kukkanen ovat totaalikieltäytyjien rangaistukset. Parhaillaankin Suomessa on nuoria vankilassa tai jalkapanta-arestissa sukupuolensa vuoksi. Tämä eurooppalaisittain poikkeuksellinen ihmisoikeusrikkomus huutaa heivaamista historian roskakoriin, mutta komitea haluaa säilyttää vankeustuomiot.

Yksi asevelvollisuuslain kummajainen on sekin, että palveluksen alkuun säädetty 45 päivän koeaika on sukupuolitettu. Naiset saavat sen aikana keskeyttää palveluksen seuraamuksitta, miehet eivät.

Jos mies ei sovellu armeijaan, hänelle kirjoitetaan usein psykiatrinen diagnoosi, joka vaikuttaa haitallisesti minäkuvaan ja identiteettiin. Ongelman voisi poistaa antamalla koeaika yhdenvertaisesti kaikille, mutta sitä ei raportti ehdota.

Komitea ei liioin halua lyhentää siviilipalvelusta. Käytännössä siviilipalvelus on samanlaista yhdyskuntapalvelua, jota käytetään vankilan vaihtoehtona. On tolkutonta, että törkeistä väkivaltarikoksista voi selvitä alle sadan tunnin palvelulla, mutta siitä, ettei sovi tai motivoidu asepalvelukseen, rapsahtaa pari tuhatta tuntia.

 

Lukion opettajana silmieni edessä on räikeä ristiriita. Nuoret ovat tarkkoja tasa-arvosta, ja koulussa korostamme, että naiset ja miehet ovat lain edessä yhdenvertaisia. Kesken opintojen valtiovalta sitten osoittaa, että näin ei ole. Viesti nuorille on hyytävä.

Tunkkaisiin sukupuolimuotteihin pohjaava raportti herättänee tulevien sukupolvien silmissä samanlaista kummastusta kuin nyt se, että naiset eivät aikoinaan saaneet opiskella yliopistossa. Muutaman kymmenen vuoden päästä pidetään yhtä käsittämättömänä, että vielä 2020-luvulla tytöille ja pojille oli eri laki ja eri velvollisuudet.

Moni toki tunnistaa asevelvollisuuslain seksismin jo nyt. On pohjattoman surullista, ettei heitä osunut Kanervan komiteaan – tai ainakaan heitä ei kuunneltu.

Arno Kotro

Kirjoittaja on filosofian ja psykologian opettaja ja opetusalan eettisen neuvottelukunnan puheenjohtaja.