Valta vaihtuu, suunta säilyy

Jussi Halla-ahon väistyminen perussuomalaisten johdosta lanaa puolueelle tietä porvarihallitukseen. Kompastuskiveksi voi nousta EU-politiikka.

Kristiina Ilmarinen (vas.), Sakari Puisto, Riikka Purra ja Ossi Tiihonen puheenjohtajatentissä 5. elokuuta.
Kristiina Ilmarinen (vas.), Sakari Puisto, Riikka Purra ja Ossi Tiihonen puheenjohtajatentissä 5. elokuuta. © Mikko Stig/LK

Perussuomalaiset kokoontuu Seinäjoella lauantaina 14. elokuuta.

Kokous järjestetään koronapandemian keskellä. Myös Seinäjoelle on tulossa kokoontumisrajoituksia.

Puoluetoimiston ”työmiehen” Matti Putkosen mukaan kokous pystytään järjestämään tiukkoja terveysturvallisuussääntöjä noudattaen.

”Siellä on maskeja kaikille, pienet käsidesipullot jokaiselle ja käsidesinfiointipisteitä joka puolella. Mennään muutenkin niin, ettei ihan tappituntumalla olla joka paikassa.” 

Äänioikeutettuja osallistujia puoluekokoukseen on tulossa noin 2 000.

”Yhteensä arviolta 2 300 – 2 400 ihmistä, kun avecit ja muut lasketaan päälle”, Putkonen kertoo. 

 

Linjamuutoksia kokouksesta ei odoteta, vaikka puolueen koko johto saattaa vaihtua.

Eduskuntatutkimuksen keskuksen johtajan Markku Jokisipilän mukaan puolue on valitsemassa ensimmäistä ”normaaliajan” puheenjohtajaa.

”Ne, jotka ovat Jussi Halla-ahon vuoksi tulleet puolueen kannattajiksi, voivat jatkossakin olla turvallisin mielin. Uusi puheenjohtaja tulee täsmälleen samasta poliittisesta ja ekologisesta lokerosta.”

Ennakkosuosikki puheenjohtajaksi on nykyinen varapuheenjohtaja Riikka Purra. Moni pitää valintaa jo varmana.

Ehdolla ovat myös rokotekielteisyydellä profiloitunut lohjalainen kaupunginvaltuutettu Ossi Tiihonen sekä Kristiina Ilmarinen, joka jäi 29 äänellään ilman valtuustopaikkaa Salossa. Puheenjohtajuutta tavoitteleva Urpo Vähäranta sai Kirkkonummella vaaleissa viisi ääntä.

Purran ainoana todellisena vastaehdokkaana pidetään kansanedustaja Sakari Puistoa. Hän toimi työministeri Jari Lindströmin avustajana perussuomalaisten hallituskauden alkupuoliskolla. Puisto erotettiin tehtävästään sen jälkeen, kun hän jäi puolueen hajaannuksessa Halla-ahon joukkoihin. Puiston mahdollisuuksiin ei yleisesti uskota, mutta puolueessa ollaan kiitollisia hänen ehdokkuudestaan. Se tuo uskottavuutta vaaliin.

Puolueelle valitaan kolme varapuheenjohtajaa. Neljäntoista ehdokkaan joukko on varsin kirjava. Nykyisistä varapuheenjohtajista ehdolla ovat kansanedustajat Juho Eerola ja Arja Juvonen.

Eniten linjavaalin makua on puoluesihteerivaalissa. Puoluekentän mahdollisen tyytymättömyyden puolueen nykyjohtoa kohtaan arvioidaan purkautuvan juuri puoluesihteerin valinnassa.

Puoluesihteeri Simo Grönroosin haastajista näkyvin on kaupunginvaltuutettu ja puolueen ajatuspajan Suomen Perustan hallituksen puheenjohtaja Arto Luukkanen.

Muita ehdokkaita varapuheenjohtajiksi ja puoluesihteeriksi ovat muun muassa rokotevastainen paikallispoliitikko, koronapandemiaa huijaukseksi kutsuva lääkäri sekä maapallon pyöreyden kiistävä kristitty.

 

Ehdokasjoukon värikkyydestä huolimatta Jokisipilä pitää puolueen tilannetta ”seesteisenä”.

”Siellä on ehdolla toisaalta täysin tuntemattomia ihmisiä, joista osa on käsittääkseni jonkun sortin hörhöjä, ja toisaalta puolueen eduskuntaryhmän jäseniä, jotka kuitenkin pääosin edustavat samaa linjaa kuin nykyinen ja tuleva puoluejohto.”

Perussuomalaisten menestys on Jokisipilän mukaan yllättänyt politiikan tarkkailijat kerta toisensa jälkeen. Puolueen ei uskottu voivan nousta pienpuolueesta merkittäväksi tekijäksi ja myös vuoden 2011 vaalivoittoa, ”jytkyä”, pidettiin yhteen kertaan jäävänä protestina.

Viimeistään hallitusvastuun vuonna 2015 piti palauttaa puolue yhdeksi pienpuolueeksi muiden joukossa. Eduskuntaryhmä hajosikin ja puolueen kannatus laski alle kymmeneen prosenttiin.

”Halla-ahon johdolla perussuomalaiset onnistui kuitenkin hankkimaan takaisin kaiken sen kannatuksen, jonka oli [eduskuntaryhmän hajoamisen yhteydessä] menettänyt. Eduskuntavaaleissa 2019 tuli peräkkäin jo kolmas yli puolen miljoonan äänisaalis.”

Jokisipilän mukaan puolue on vakiinnuttanut paikkansa suomalaisessa poliittisessa järjestelmässä.

”Nyt puhutaan, selviääkö puolue Halla-ahon poistumisesta. Jos povataan Halla-ahon kannattajien lähtöä, pitää kysyä, mihin he menisivät. Perussuomalaiset on pärjännyt sillä, että se on johdonmukaisesti ollut vaihtoehto muille suurille puolueille.”

Jokisipilän mukaan perussuomalaiset voi vastustaa kaikkea sitä, mitä ”poliittinen valtakoneisto pitää hyvänä ja hyödyllisenä”.

”Ohjelmalla on aitoa, huomattavaa kysyntää. Perussuomalaiset ei ole tähdenlento.”

 

Äärioikeistoon perehtyneen akatemiatutkijan Oula Silvennoisen mukaan Riikka Purra on ollut kovassa nosteessa heti tultuaan puolueeseen. Silvennoisen mukaan se kertoo myös ”puolueen materiaalin ohuudesta”.

”Perussuomalaisissa ei ole montaakaan, jota voisi ajatella puheenjohtajaksi. Kuningatartie on ollut suora, normaalissa puolueessa hän ei erottuisi samalla tavalla.”

”Purra on tullut puolueeseen Halla-ahon kirjoitusten innoittamana, on selvästi halla-aholainen ja Halla-ahon nostama.”

Silvennoinen sanoo, että perussuomalaiset ei ole koskaan ollut keskeisen asialistan määrittämä puolue, vaan jo Soinin aikana ”teltta, johon on koottu kaikkia oikeistoradikalismista viehättyneitä”. Halla-ahon johdolla ollaan siirrytty selvemmin oikeistoradikaalille linjalle.

”Soinin aikana tämä ei samalla tavalla hallinnut puolueen julkikuvaa.”

 

Soini totesi Uutissuomalaisen haastattelussa, että naisen valinta on puolueelle ”iso riski”. Tutkijat eivät jaa näkemystä.

”Halla-aholta siedettiin ateismia ja siviilipalvelustaustaa. Puheenjohtaja voi hyvinkin olla nainen, jos vain pitää kannattajille tärkeitä arvoja esillä”, Jokisipilä sanoo.

Silvennoinen näkee samoin.

”Ranskan Marine Le Peniä ja Tanskan Pia Kjærsgaardia voi pitää esimerkkeinä siitä, että nainen voi menestyä äärioikeistolaisen puolueen johdossa.”

”Isompi kysymys on, pidetäänkö Purraa riittävän innostavana. Häntä ei voi luonnehtia erityisen kansanomaiseksi, mutta ei sitä ollut Halla-ahokaan.”

Silvennoinen siis hakee puolueelle vertailukohtia eurooppalaisista oikeistopopulistipuolueista. Eduskuntatutkimuksen Jokisipilä ei näe perussuomalaisia samalla tavalla puhtaasti populistisena puolueena.

”Mietin, kiinnitetäänkö huomiota vääriin asioihin, kun perussuomalaisia mietitään populististen lupausten tekijänä eikä katsota syvemmälle, puolueohjelmaa ja linjaa, jotka ovat tuoneet puolueelle menestystä.”

Silvennoisen mukaan puoluetta on kutsuttu populistiseksi ”ihan aiheesta”.

”Puolueella on linja, mutta ei mitään sellaista, mihin on politiikassa totuttu eikä se konkretisoidu poliittisiksi teoiksi.”

”Perussuomalaisten kannattajat eivät etsi normaalia politiikan sisältöä vaan symbolista esittämistä. Heille on paljon tärkeämpää, että puolue saa hallituksessa esitettyä, että on vaikeuttanut vähemmistöjen ja maahanmuuttajien tilannetta. Kyse on performanssista omalle kannattajakunnalle ja potentiaalisille kannattajille. Se ratkaisee puolueen menestyksen tulevaisuudessa”, Silvennoinen sanoo.

 

Jokisipilän mielestä arvio perussuomalaisista pelkkänä ei-puolueena on väärä: liikkeen suosio ja retoriikka ovat vaikuttaneet muihin puolueisiin.

”Tuoreimpana esimerkkinä on EU:n elpymispakettikeskustelu ja kokoomuksen eduskuntaryhmän hajoaminen äänestyksessä. Siitä johtaa suora polku Petteri Orpon puheisiin puolueiden yhteistyöstä ja tulevasta porvarihallituksesta.”

Jokisipilä uskoo, että uuden johdon myötä perussuomalaisista tulisi helpommin hyväksyttävä hallituskumppani.

”Suomen poliittisen historian mukainen ratkaisu olisi, että puolue normalisoituisi niin, että yhteistyö olisi mahdollista. Kansalaisena ja yksityishenkilönä ajattelen, että se olisi hyvä.”

Jokisipilän mukaan perussuomalaiset voisi olla samassa hallituksessa kokoomuksen, keskustan ja kristillisdemokraattien kanssa.

”Epäilen vahvasti, että se olisi muiden kanssa mahdollista. Ainoa tapa saada Suomeen porvarihallitus on ottaa perussuomalaiset mukaan. Tämä luo painetta blokkivalintaa kohti.”

 

Puolueen työntekijä Putkonenkin suhtautuu puolueen mahdolliseen tulevaisuuteen hallituksessa luottavaisesti, vaikka pitää viimekertaista hallitustaivalta virheenä.

”Kun puolue meni hallitukseen 2015, alkoi meidän peruskysymyksissä tapahtua liukenemista. Puolue ei enää ollut se, mihin olin liittynyt. Halla-ahon aikana palattiin juurille, uudistuneena.”

Timo Soinin aikaisille juurille?

”Ei ole olemassa sellaista kuin Timo Soinin perussuomalaisuus. Hän oli silloin puheenjohtajana, mutta ei hän ollut yksin luomassa puolueen linjaa.”

”Sitten 2015 tämä puoluejohto erkaantui ministeriryhmineen eliitiksi, joka ei enää kuunnellut mitään, vaan rakenteli ihan jotain omaa tarinaansa. Kaikki hallitusohjelmaan kirjatut keskeiset kohdat, mitä oli saatiin neuvoteltua, niistä jokaisesta luistettiin”, Putkonen sanoo. 

Miten varmistetaan, ettei samaa virhettä (hallituksessa) tehdä?

”Se on luottamuskysymys. Minä luotan puolueen tämän hetken toimijoihin ja niihin, jotka ovat nyt nousemassa puolueen johtoon. Nyt meidän porukka sitoutuu siihen, mitä yhdessä sovitaan ja silloin ei ole mitään hätää.”

 

Hallituspolitiikan kompastuskiveksi voi tulla EU-politiikka, Jokisipilä arvioi.

”Kentällä on myös tiukan linjan EU-vastaista ajattelua ja erovaatimuksia unionista ja rahaliitosta.”

Vihreiden ehdokkaana eduskuntavaaleissa 2019 ja kuntavaaleissa 2021 ollut Silvennoinen arvioi, että perussuomalaisten on helpompi päästä hallitukseen kuin pärjätä siellä.

”Heidän politiikkansa perustuu siihen, että kannattajille luodaan täysin paisuteltuja odotuksia. Puolueeseen on otettu sisään kaikki, joita mikä tahansa ketuttaa, ja puolueen koko viestintä on tähdätty lietsomaan lisää ketutusta. Pääviesti on, että poliittinen järjestelmä on mätä.”

 

Kun Halla-aho ilmoitti väistyvänsä, hän sanoi antaneensa seikkaperäisen selvityksen eronsa syistä ”yhdelle politiikasta työkseen kirjoittavalle, johon uskoo voivansa luottaa”.

”Kun totuutta ei voi kertoa, eikä halua valehdella, on vaiettava”, Halla-aho selitti ratkaisuaan.

Tekstin saa julkaista kymmenen vuoden kuluttua. Markku Jokisipilä valmistelee parhaillaan kirjaa perussuomalaisista.

Markku Jokisipilä, onko se tiedote sinulla?

”En lähde tällaisiin vastaamaan. Tämä ei ole myöntö eikä kielto.”

Sisältö