Tämä arpa voittaa professuurin

Yliopistojen ”vakinaistamispoluissa” professuureja täytettäessä avataan kolme hakua, joista täytetään vain yksi paikka. Se mahdollistaa syrjimisen ja suosimisen, sanovat tutkijat.

Kotimaa 21.11.2019 16:12
Oskari Onninen
Turun yliopiston tunnuslause näkyy kauas yliopiston päärakennuksen seinältä.
Turun yliopiston tunnuslause näkyy kauas yliopiston päärakennuksen seinältä. © PEKKA SAKKI / LK

Kun kirjallisuudentutkija Sami Sjöberg putosi viime keväänä Turun yliopiston yleisen kirjallisuustieteen professorivalinnassa, hän halusi tietää miksi. Se oli helpommin sanottu kuin tehty.

Kahdestakymmenestä hakijasta valittiin ensin jatkoon suomen kieltä osaavat kahdeksan. Heistä neljä valittiin ulkopuoliseen arviointiin. Sjöberg ei kuulunut tähän joukkoon.

Hakuilmoituksessa odotettiin ”kovatasoista ja laaja-alaista tutkimustoimintaa” sekä ”menestymistä täydentävän tutkimusrahoituksen hankkimisessa”. Sjöbergillä oli tasonsa hakijoista eniten parhaita mahdollisia A1-tason kansainvälisiä julkaisuja ja huomattavan paljon ulkopuolista tutkimusrahoitusta.

Pelkästään tutkimusrahoitusta ja -artikkeleita vertailemalla esivalittujen kokoonpanon olisi pitänyt olla toinen. Muita painotuksia yliopisto ei avaa, vaikka sitä sitoo julkisuuslaki. Valmisteluryhmän sihteeri vastasi Sjöbergille, ettei kokouksesta ole pöytäkirjaa, vertailutaulukkoa tai perustelumuistiota.

”Herää kysymyksiä, mitä kaikkea onkaan keskusteltu. Missä määrin ovat vaikuttaneet tutkimusparadigmat ja se, paljon tuntee valmiiksi muuta henkilöstöä”, Sjöberg sanoo.

Valitsijoiden on verrattava, sopiiko lippalakki paremmin melonille vai omenalle.

Hankaluudet ovat lisääntyneet vuonna 2010 voimaan tulleen uuden yliopistolain jälkeen. Laki toi yliopistoihin vakinaistamispolkujärjestelmän. Englanniksi puhutaan tenure trackista, suomalaisella yliopistoslangilla usein ”tenuresta”.

Vakinaistamispolulle valittavista nuorista tutkijoista tulee ensin assistant professoreja eli apulaisprofessoreja. Siitä he nousevat associate professoreiksi – paikka, jota Sjöberg tavoitteli – ja lopulta täyteen professuuriin eli full professoreiksi.

Professoreja rekrytoidessa kerrotaan vain harvoin etukäteen, mille polun tasolle paikka ollaan täyttämässä. Silloin haku on ”monikärkinen”. Paikkaa hakevat täyttä professuuria tavoittelevat veteraanitieteilijät ja apulaisprofessoriksi pyrkivät nuoremmat tutkijat.

”Sen avulla voidaan manipuloida sitä, ketkä lähetetään esivalintaan, kun täysprofessuureja hakeneilta huomioidaan tiettyjä juttuja ja vakinaistamispolkuja hakeneilta tiettyjä”, Sjöberg sanoo.

Jos yliopisto haluaa apulaisprofessorin, viiden vuoden akateeminen ura menee 20 vuoden uran edelle. Valitsijoiden on verrattava, sopiiko lippalakki paremmin melonille vai omenalle.

Jos paikka halutaan pedata tietylle täysprofessuuria tavoittelevalle tutkijalle, häntä vastaan voidaan laittaa apulaisprofessuuria hakeneita, joita ei ole aikomuskaan palkata. Silti kaikki menee säännösten mukaan.

”Usean kärjen haku ei ole niin läpinäkyvä kuin se, jossa kaikki hakijat kilpailevat keskenään. Usein voi herätä kysymys, onko hakijaa syrjitty esimerkiksi iän tai sukupuolen perusteella, mikäli ansioituneinta ei valita”, sanoo Professoriliiton toiminnanjohtaja Tarja Niemelä.

Hänen mukaansa liitto saa paljon yhteydenottoja juuri rekrytointeihin liittyen.

”Kaikissa yliopistoissa ei ole ymmärretty, että professorirekrytoinnit ovat yhtä julkisia kuin vaikka kunnanjohtajan paikan täyttäminen.”

”Pelaaminen” on yleistynyt.

Valintatoimikunnat laittavat hakijat paremmuusjärjestykseen, ja esitys viedään rehtorin hyväksyttäväksi joko suoraan tai dekaanin kautta.

Valta pysyy suljettujen ovien takana, minkä vuoksi ”pelaaminen” on mahdollistunut ja yleistynyt, kertoo Helsingin yliopiston tutkija, joka ei halua tulla siteeratuksi nimellään. Hän arvioi dekaanien vallan lisääntyneen.

”Tiedekuntaneuvostoista on tullut kumileimasimia.”

Tutkija on seurannut läheltä tapausta, jossa dekaani rekrytoi pieneen oppiaineeseen kaksi uutta täysprofessoria ennen määräaikaisen tehtävänsä loppumista. Uuden dekaanin tehtäväksi jäi todeta, että aineen alkuperäiselle, toisiin tehtäviin siirtyneelle professorille ei ollutkaan enää varaa palkata sijaista.

Suomen Kuvalehti on tutustunut myös toiseen Helsingin yliopiston professorihakuun. Valituksi tuli mies, vaikka kolmella naisella oli selvästi paremmat asiantuntijalausunnot. Valintaa perusteltiin ”sopivammalla profiililla”, mutta lisäksi valitulla oli yhteyksiä merkittävään kotimaiseen tieteen rahoittajaan.

 

Lopulta Sjöberg ja hänen kaksi tutkijakollegaansa vaativat Turun yliopiston rehtorilta uutta ja asianmukaisesti dokumentoitua esivalintaa. Kirjelmään vastasi yliopiston lakimies, joka totesi valinnan dokumenttien tulevan julkisiksi vasta hakuprosessin päätyttyä.

Turun yliopiston humanistisen tiedekunnan dekaani Jaakko Suominen vahvistaa tämän olevan yliopiston periaate.

”Meidän on selkeästi käytävä tätä keskustelua myös juridiikan ja julkisuuslainsäädännön näkökulmasta”, Suominen kirjoittaa sähköpostitse. Hänen mukaansa kehittämistoimia voitaisiin lisätä esimerkiksi yliopiston uuteen strategiaan, jota valmistellaan.

Lain mukaan asiakirjat, kuten pätevyyttä arvioivat asiantuntijalausunnot, ovat julkisia yliopistolle tulostaan lähtien, sanoo Professoriliiton Niemelä.

”Olemme tilanneet asiantuntijalausunnon näiden lausuntojen julkisuudesta. Halusimme sen yliopistojen kanssa käytävien keskustelujen tueksi. Sen jälkeen asiat ovat yleensä ratkenneet.”

Sjöberg kummastelee, mikä on syy viivyttelyyn dokumenttien kanssa. Hänestä harmaita alueita voisi vähentää tarkemmilla hakukriteereillä, jotta piiloagendoja ei jäisi.

Myös dekaani Suomisen mukaan on selvää, että monikärkisissä hauissa on ongelmia sekä hakijoiden että asiantuntijalausuntojen näkökulmasta.

”Meidän on hyvin pian arvioitava, mikä on tämän käytännön tulevaisuus”, hän kirjoittaa.

Sisältö