Papukaijan elämä
Presidentit ovat vaihtuneet Kekkosesta Niinistöön. Televisiokuvaan on tullut väri, markka haudattu. Sillä aikaa harmaapapukaija Roope on katsellut maailman menoa häkistään.
Roope ei ollut oma itsensä. Se möllötti häkin lattialla apaattisena.
Tavallisesti se kiipeili. Sillä on vahva nokka ja pitkät taipuisat varpaat. Niillä se tarrasi häkin kaltereihin ja kulki ylös alas, välillä pää alaspäin.
Tai sitten se istui häkissä orrella ja piti ääntä. Vislasi, maukui kuin kissa, vihelteli muumilaulua, Antti Tuiskua tai Jyskin mainoskappaletta.
Nyt se oli hiljainen.
Muutaman päivän hiljaisuuden jälkeen Kati Leino soitti eläinlääkärille. Porvoon lähellä on yksi, joka on erikoistunut papukaijoihin.
Lääkäri arveli, että Roopella oli saattanut olla aivoinfarkti. Varmemman diagnoosin saamiseksi olisi pitänyt kuljettaa lintu klinikalle ja ottaa magneettikuvia.
Lääkäri ei suositellut sitä. Sellainen rasittaisi lintua, ja Roope oli iäkäs. Paras vain tarkkailla ja toivoa, että se toipuu.
Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista
Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.
Joulukinkku: Se oli eläessään yhtä älykäs kuin 5-vuotias lapsi
Ovatko koirat onnellisia siitä, mitä ihmiset niille tekevät?
Koiran elämää: Nuori terrieri toipuu leikkauksesta, syö lääkkeitä ja käy fysioterapiassa
Seppo on sometähti, viestintätoimiston osakas, esikoiskirjailija ja koira: mikä enää erottaa lemmikin ihmisestä?
Hevosharrastus on jo niin nähty, nyt tulevat ratsulehmät
