kirjeitä 08.12.2017 06:00
yrjö larmola tapani suominen

Peruskoulua tehtiin yhdessä

Kuvaus peruskoulun tulosta ja oikeiston suhtautumisesta (SK 48/2017) oli yksipuolinen. Kiistaa olisi kuvattu oikein lainaamalla myös vastapuolen kiihkeimpiä ylilyöntejä.

Me porvarit emme suinkaan vastustaneet koulua, joka tarjoaisi koko ikäluokalle saman oppitarjonnan ja kaikille kouluille saman julkisen tuen. Erkki Ahon koulut olivat numeroituja astioita, jotka syksyisin valutettiin tasa-aineista koulutustarjontaa täyteen. Oppia Aho esikuntineen kävi hakemassa Neuvostoliitosta ja Itä-Saksasta.

Koulukohtainen identiteetti oli meille porvareille tärkeä, Se säilyi vain koulukohtaisella profiloitumisella, oman johtokunnan tuella. Peruskoulun alkuvaiheisiin liittynyt kouluneuvostokokeilu osoittautui täysin sudeksi. Helsinki on Suomen kulttuuripääkaupunki. Täällä on saatavissa tuntiopettajia jokaiseen koulun erityistarjontaan, jos yksilöllisyys sallitaan.

Onneksi kunnankoulun sparraajina on kymmenkunta yksityistä koulua, meidän porvarien ponnistuksin säilynyttä. Koululautakunnan puheenjohtajana toimin myös Englantilaisen, Ranskalaisen, Venäläisen ja Juutalaisen koulun omaleimaisuuden puolesta ja olin perustamassa kunnallisia Sibelius-lukiota, Kallion ilmaisutaitolukiota ja (Torkkelin) kuvataidelukiota silloin, kun kouluhallitus vastusti erikoislukioajatusta.

Peruskoulu on menestys, kyllä. Nyt kuitenkin puhutaan taas poikien jälkeen jäämisestä, ja osa ikäluokasta jää vaille jatkokoulutusta, vaikka kunnilla on velvollisuus tarjota koulutuspaikka. Kyse ei ole taloudesta vaan siitä, ettei ole osattu synnyttää motivaatiota. 

Yrjö Larmola

Helsingin koululautakunnan pj. 1977–1990 (kok).

 

Seksuaalinen häirintä oli UM:ssä arkipäivää

Vuosi sitten lähettilään vaihtoon johtanut Suomen Tukholman suurlähetystön häirintätapaus esitettiin valitettavana yksittäistapauksena. Edustustojen suljetussa maailmassa tällainen oli aikoinaan arkipäivää. Itsevaltaisten, joskus suhteellisuudentajunsa menettäneiden ylhäisyyksien johtamissa lähetystöissä varsinkin nuoret naiset olivat suojattomia.

Olen kuvannut tätä kulttuuria Virastomestarin talvi -romaanissa. Tukholman lähetystöön sijoittuva kirja oli kirjoitettu jo ennen kuin häirintä Tukholmassa tuli julkisuuteen. Romaanissa viitataan myös pariin muuhun tapaukseen, joilla on ajankohtaisuutta nyt meneillään olevassa #metoo-kampanjassa.

Ennen virkamiesuraani jouduin toimittajana näkemään seksuaalista häirintää hyvinkin korkealla tasolla. Pohjoismaiden neuvoston kokouksessa Reykjavikissa 1995 suomainen ministeri tarttui – useiden toimittajien läsnä ollessa – naispuolisen journalistin rintoihin. Alkoholilla oli osuutta asiaan. Kirjoitin tapauksesta kolumnin, nimeltä mainiten. Reaktio oli olankohautus. Kyseinen ministeri kävi sentään pyytämässä naistoimittajalta anteeksi.

Oman lehteni toimittaja oli kerran paikalla iltatilaisuudessa, kun silloinen ulkoministeri juovuksissa ahdisteli kaikkia paikalla olleita naisia. Kysyin kollegaltani, miksi tämä ei tuonut asiaa julkisuuteen. Vastaus kertoi kaiken: ”Eihän sitä viitsinyt kun itsekin olin mukana samoissa sikailuissa.” 

Tapani Suominen

Suomen Tukholman-lähetystön kulttuurineuvos 1997–2003.

Sisältö