Ypöilijä

Viisi vuotta sitten hän ilmestyi perussuomalaisten puoluetoimistolle. Hänestä voi tulla Suomen seuraava pääministeri. Mistä hän tuli?

Voit kuunnella jutun myös ääniversiona. Lukijana toimii a.i.materin koneääni Ilona.

 

Ennen haastattelua perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra valitsee kahvinsa puoluetoimiston keittiön automaatista.

”Otatko äijäkahvia vai naisten kahvia”, puolueen ”työmies” Matti Putkonen kysyy toimittajalta. Miesten kahvi on mustaa, ja sitä tarjotaan termospullosta.

”Ethän pahoinpitele tätä meidän Riikkaa”, Putkonen vielä ohjeistaa.

Työpöytänsä ääressä Purra haluaa tietää, millainen juttu hänestä on tekeillä.

”Onko tarkoitus esittää minut mahdollisimman ilkeänä ja hirveänä ihmisenä vai onko tulossa rehellinen kuvaus?”

Perussuomalaisten suhde mediaan on aina ollut kireä.

Purra kertoo ymmärtäneensä jo noin kymmenvuotiaana, että mediassa on kyse politiikasta. Maisa-äiti työskenteli Tampereella Yleisradion TV2:n viihdetoimituksen sihteerinä.

Koko lapsuus kului Purran mukaan pöydissä, jossa yleläiset taivastelivat yhteiskuntaa ja oman työpaikkansa poliittisuutta.

”Mitä vanhemmaksi kasvoin, sitä paremmin aloin ymmärtää Yleisradion suhdetta muuhun yhteiskuntaan.”

Se on lapselta aika paljon ymmärretty.

”Olen ollut hyvin kuunteleva lapsi, imenyt kaiken sieltä, vaikken asioita vielä olisi ymmärtänytkään. Paljon oli myös keskusteluja, joita tuon ikäisen ei olisi pitänyt kuunnella.”

Vanhemmat olivat eronneet, ja Purra asui kahdestaan äitinsä kanssa Tampereen keskustan kupeessa. Vuonna 1990 äiti kuoli äkillisesti sairaskohtaukseen tyttären ollessa vasta 12-vuotias.

Sen jälkeen Purra muutti isänsä kanssa lähiöön, Härmälään. Enempää hän ei halua isästään puhua.

”Hän on elossa ja yksityinen ihminen.”

 

Koulussa Purra oli ujo ja arka, mutta koulunkäynti oli helppoa. Ei kuitenkaan mikään ”kympin tyttö”, siitä käsitteestä hän ei pidä. Että kyse olisi omia aivojaan käyttämättömästä nuoresta ja vielä sukupuolisesti määritettynä, Purra perustelee.

Jo lapsuudesta puhuessaan hän kuulostaa feministiltä. Se on äidin peruja. ”Olen saanut nimenomaan sellaisen kasvatuksen, että tyttönä ja naisena pärjään.”

”Olen tietenkin kokenut sellaisia asioita, joita tytöt ja naiset kokevat. Kaikki eivät ole positiivisia.”

Purra on jo aiemmin julkisuudessa kertonut seksuaalisesta ahdistelusta Tampereen Koskikeskus-ostoskeskuksen käytävillä. Hänen mukaansa se opetti varomaan ”tietyistä maista tulevien miesten katseita”.

”Jos katsotaan politiikkaa ja sitä, minkä takia en pidä tietyistä maista tulevaa laajamittaista siirtolaisuutta hyvänä asiana myöskään naisten ja tyttöjen kannalta, kyllä tämä on varmasti yksi juonne.”

Koulumenestys jatkui yläasteella ja lukiossa. Lukion yhteiset riennot Purra ohitti kokonaan. Hän ei osallistunut penkkareihin eikä vanhojen tansseihin.

”Olin tämmöinen ypöilijä.”

Se on nuorisokieltä parinkymmenen vuoden takaa. Ypöilijä on erakko, tyyppi joka puuhaa asiansa itsekseen, ypöyksin.

Myöhemmin se on kaduttanut Purraa. Että teki asioita usein vähän eri tavoin kuin muut.

Lukion jälkeen Purra piti välivuosia opiskelusta, teki töitä McDonald’s-ravintolassa, eteni vuoropäälliköksi ja mietti, mitä haluaisi tehdä.

Jossain vaiheessa hän suunnitteli ryhtyvänsä lääkäriksi, mutta ei ”arkuuttaan” hakenut lääketieteelliseen tiedekuntaan. Luonnontieteet kiinnostivat. Purra haki opiskelemaan biologiaa. Hän korostaa lukeneensa kokeisiin vain kaksi viikkoa.

”Onneksi en päässyt sisään. En varmaankaan olisi viihtynyt.”

Turun yliopiston valtiotieteelliseen tiedekuntaan hän pääsi sisään ensi yrittämällä vuonna 1999.

”Elämäni ei aina ole ollut hirvittävän mukavaa. Tuntui siltä, että minulla ei ollut kovasti yhteistä monienkaan ikäisteni ihmisten kanssa.”

Ne muutamat, jotka muistavat Purran opiskeluajalta, kertovat hänen olleen valtavan lahjakas.

”Kyllä minä luin ihan valtavasti, paitsi tenttikirjoja, niin paljon muutakin. Opiskelu oli liian helppoa, minulta olisi voinut vaatia paljon enemmän.”

Ehkä kiinnostavinta kuitenkin on, miten harva Purran lopulta muistaa. Kun monet muut poliitikoksi päätyvät ovat olleet opiskelijabileiden keskipisteitä, Purra ei ole jättänyt juuri mitään muistijälkeä opiskelijatovereihinsa. Purra ei käynyt yhteisissä juhlissa.

Kun hänet myöhemmin valittiin perussuomalaisten johtoon, akateemisissa piireissä nousi kuhina, kertoo eräs tutkija, Purran entinen opiskelutoveri. Ihmiset alkoivat viestitellä toisilleen. Ai onko tää se? Miksi en muista häntä?

Hataria muistikuvia selittää sekin, että Purran nimi vaihtui kesken opiskelun Niskakariksi. Hän oli muuttanut Turkuun poikaystävänsä perässä ja mennyt naimisiin.

Purra ei halua juuri puhua ensimmäisestä avioliitostaan, mutta yliopistolla hänet tunteneiden mukaan liitto vaikutti joskus ”vähän hankalalta”.

”Ehkä se parisuhde oli vähän sellainen, että se vaati niin paljon huomiota, ettei tullut mentyä yliopistokarnevaaleihin enempää”, Purra sanoo.

Hän harmittelee sitäkin, ettei viettänyt yliopistolla enempää aikaa toisten opiskelijoiden kanssa. Purra kertoo kokeneensa itsensä siinä iässä ”aika vanhaksi sieluksi”.

”Elämäni ei aina ole ollut hirvittävän mukavaa. Tuntui siltä, että minulla ei ollut kovasti yhteistä monienkaan oman ikäisteni ihmisten kanssa. Se erotti enemmän kuin mikään poliittinen juttu.”

 

Vaikka opiskelutoverit eivät kiinnittäneet huomiota Purraan, opettajien huomion hän sai. Purra sai töitä yliopistolta jo ennen valmistumistaan.

Vuonna 2002 hän laati korkeakouluharjoittelijana professori Harto Hakovirralle globaalien ympäristöongelmien ja hallinnon bibliografian eli kirjallisuusluettelon.

Seuraavana vuonna silloinen yliopistonlehtori Minna Jokela nosti hänet tutkimusryhmäänsä.

Ryhmässä oli mukana filosofeja ja valtiotieteilijöitä useista yliopistoista. Se tutki ulkopolitiikan ennakoimattomia ja odottamattomia vaikutuksia sekä ulkopolitiikan etiikkaa.

”Tutkimuksessa pohditaan, miten Suomen ulkopolitiikkaa olisi kehitettävä vastaamaan globalisaatiosta seuraaviin ulkopoliittisiin haasteisiin”, ryhmän työtä kuvataan yliopiston verkkosivuilla.

Jokela muistaa Purran ahkerana ja lahjakkaana opiskelijana.

”Hän oli aidosti tutkimusorientoitunut ja kova tekemään töitä.”

Mutta ei poliittinen hahmo, Jokela sanoo.

”Se oli politiikan tutkimusta, ei politiikan tekemistä. Opiskelijat ovat muutenkin usein vasta muodostamassa poliittista maailmankuvaansa. Joku saattoi olla silloin kova kokoomuslainen ja myöhemmin demari.”

Vuonna 2004 Purra ja Jokela julkaisivat yhdessä artikkelin, joka käsittelee etiikkaa eurooppalaistuvan Suomen ulkopolitiikassa. Kylmän sodan aikana ulkopolitiikassa oli painotettu turvallisuuspolitiikkaa. Nyt tilaa olivat saamassa humanitaariset kysymykset.

Jokelan työryhmä käsitteli radikaalejakin kysymyksiä. Rauhanturvaoperaatioiden sukupuolivaikutuksia, kansainvälistä ympäristöyhteistyötä. Työryhmässä mietittiin jopa sitä, voisivatko ympäristökysymykset oikeuttaa aseelliseen väliintuloon.

Kansanmurhan, genosiidin, rinnalle kehitettiin ekosiidi-käsitettä. Sillä tarkoitettiin ”ympäristöön kohdistettuja hirmutekoja”. Olisiko oikeutettua hyökätä luonnonsuojelun nimissä valtioon, joka tuhoaa ympäristöä, työryhmässä pohdittiin.

 

Purra kertoo saaneensa ympäristöherätyksen varhain. Yliopistossakin hän opiskeli pääaineensa kansainvälisen politiikan ohella ympäristötiedettä. Viimeistään opintojensa loppuvaiheessa Purra oli jo sitä mieltä, etteivät idealismi ja kansainväliset sopimukset pelasta maailmaa.

”Olet selvästi tutustunut graduuni. Niin se on. Rio ei muuttanutkaan maailmaa.”

Rion julistus on YK:n vuonna 1992 Rio de Janeirossa sopima ”maailman peruskirja”. Sen pohjalle on rakennettu kansainvälisiä sopimuksia kestävästä kehityksestä, ilmastonmuutoksesta, luonnon monimuotoisuudesta ja aavikoitumisen torjunnasta.Brasilian-kokouksessa koolla oli maiden delegaatioita ja kansalaisjärjestöjä.

”Kerätään populaa ympärille ja kaikki kertovat olevansa huolestuneita. Siellä sitten puhuttiin muutamia päiviä ja mikään ei muuttunut.”

”Ja mikään asia ei koskaan muutu.”

Purra kertoo oppineensa, että niin politiikassa kuin tosimaailmassakin on kaksi polkua.

”Toinen on se, mitä sanotaan ja puhutaan. Toinen on se, mitä tehdään ja tapahtuu. Tällaisista olin kauhean kiinnostunut jo silloin. Miksi jotkut asiat eivät etene, vaikka niihin laitetaan hirveästi poliittista energiaa?”

Purra näyttää omaksuneen jo kansainvälisen politiikan opintojensa aikana ajattelun, jossa empatia ja idealismi siivotaan pois politiikasta. Ne väistyvät realismin tieltä.

”Empatia, rakkaus ja muut inhimilliset tunteet toteutuvat ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Kun siirrymme politiikkaan, puhumattakaan vielä valtiotasolle, se on osin mahdotonta.”

Purra ryöpytti pro gradu -työssään ympäristöjärjestöjä. Hän kritisoi ympäristöliikettä epädemokraattiseksi ja sen ajamia tekoja turhiksi ja tehottomiksi. Osia gradusta Purra voisi milloin tahansa lukea eduskunnan puhujanpöntössä. Tuskin kukaan huomaisi, että ajatukset ovat yli viidentoista vuoden takaa, ajalta ennen politiikkaa.

Maahanmuuttovastaisuuden, jota Purra itse nimittää maahanmuuttokritiikiksi, aika oli vasta myöhemmin. Hän kritisoi toimittajien yrityksiä yksilöidä jokin tietty hetki, jolloin hänestä tuli maahanmuuttokriittinen.

”Politiikkaa lähestytään erillisinä sektoreina ja pinnallisesti. Ei maahanmuutto ole muusta irrallinen kysymys. Kaikki poliittiset näkemykseni rakentuvat sen saman maailmankuvan avautumisen pohjalle.”

”Se tuli osaksi pragmaattista politiikkanäkyäni vasta ympäristökysymysten jälkeen.”

Poliittinen suunnittelija Riikka Purra esiintyi perussuomalaisten tiedotustilaisuudessa 7. heinäkuuta 2017 europarlamentaarikko Jussi Halla-ahon (kesk.) ja eduskuntaryhmän puheenjohtajan Sampo Terhon kanssa.

Poliittinen suunnittelija Riikka Purra esiintyi perussuomalaisten tiedotustilaisuudessa europarlamentaarikko Jussi Halla-ahon (kesk.) ja eduskuntaryhmän puheenjohtajan Sampo Terhon kanssa 7.4.2017. © Jarno Kuusinen/aop

Maisteriksi valmistumisen jälkeen Purran piti alkaa valmistella väitöskirjaa.

”Minut ikään kuin imettiin sinne mukaan. Ei olisi kannattanut suostua, ennen kuin olin miettinyt, mitä oikeasti haluan tutkia.”

Jatko-opinnot viivästyivät, koska elämään tuli ”paljon suurempia asioita”.

”Samalla reissulla, kun vein tutkijakoulun hakemuksen postiin, ostin apteekista raskaustestin. Se näytti positiivista.”

Pian ensimmäinen avioliitto kuitenkin päättyi eroon.

Purra tutustui Turussa tulevaan aviomieheensä, Mikko Välimaahan. Vuonna 2006 uusperhe muutti pääkaupunkiseudulle, ensin Vantaalle. Purra kiinnostui maahanmuuttoon liittyvistä kysymyksistä.

”Vantaalla tilanne näytti aika paljon pahemmalta kuin Turussa ja Tampereella.”

Purra alkoi aktivoitua yhteiskunnallisena keskustelijana. Nyt keskustelukumppanit eivät löytyneet yliopistolta vaan Helsingin maahanmuuttovastaisista piireistä.

Hän ryhtyi lukemaan perussuomalaisten tulevan puheenjohtajan Jussi Halla-ahon Scripta-blogia ja osallistui muutaman kerran Keskiviikkokerhon kokouksiin. Näissä epämuodollisissa keskustelutilaisuuksissa käy äärioikeistolaista Suomen Sisu -järjestöä lähellä olevaa väkeä. Useita Sisun entisiä ja nykyisiä jäseniä vaikuttaa nykyäänkin perussuomalaisten politiikassa eduskuntaryhmää myöten.

Kovin monta kertaa Purra ei usko Keskiviikkokerhossa käyneensä.

”Puoli tusinaa on varmaan lähempänä totuutta kuin kymmeniä kertoja. Ehkä viisi. Olin odottanut syvällisempää keskustelua maailman politiikasta, mutta siellä juotiinkin vain kaljaa.”

Purra tapasi kerhossa myös Halla-ahon, mutta sanoo, ettei muista kohtaamisesta paljoakaan.

Purra ei itsekään näytä tehneen suurta vaikutusta keskiviikkokerholaisiin. Kolme aktiivista kerholaista kertoo, ettei muista tuolloin tavanneensa Purraa.

”Olin hiljaa ja kuuntelin”, Purra sanoo.

 

Internetistä ensimmäinen jälki Purran poliittisesta toiminnasta löytyy vuodelta 2004. Tuolloin Suomessa kerättiin nimiä adressiin kansanäänestyksen järjestämiseksi EU:n perustuslaillisesta sopimuksesta. Ensimmäisten allekirjoittajien joukossa olivat muun muassa vasemmistoliiton johtoon edennyt Paavo Arhinmäki, kristillisdemokraattien nykyinen puoluesihteeri Asmo Maanselkä ja vihreä helsinkiläispoliitikko Leo Stranius.

Adressin 2819. allekirjoittaja: Riikka Niskakari, Turku.

Kun 50 000 nimeä oli saatu listaan, adressi toimitettiin eduskunnalle kesällä 2006.

Suurta merkitystä vaatimuksella ei ollut, sillä sopimusta EU:n perustuslaista ei koskaan ratifioitu Ranskan ja Alankomaiden hylättyä sen.

Purra kertoo, ettei hänellä ole muistikuvia adressin allekirjoittamisesta.

 

Halla-ahon tavoin Purra alkoi kirjoittaa blogikirjoituksia verkkoon. Hän on myöhemmin poistanut ensimmäisen bloginsa kokonaan. Purra sanoo, ettei muista syytä vanhojen tekstien hävittämiseen.

Kirjoituksiin viitataan kuitenkin keskustelupalstoilla. Kommenttien perusteella aiheet ovat liittyneet maahanmuuttoon, feminismiin – ja perussuomalaisten vaalimenestykseen. Oma puolue oli löytynyt.

Myös kotona Purra keskusteli mediasta ja politiikasta toimittajapuolisonsa kanssa. Purra tarjosi mielipidekirjoituksia lehtiin.

”Idealismi ei rakenna hyvää maailmaa”, hän kirjoitti Helsingin Sanomien yleisönosastossa kesäkuussa 2008.

Kirjoituksessa verrataan kestävän kehityksen ajatuksia ”erääseen epäonnistuneeseen valtiojärjestelmään” eli Neuvostoliittoon. Toisessa kirjoituksessa Purra puolusti Halla-ahoa, jonka blogikirjoituksia lehdessä oli kritisoitu.

Helsingin Sanomien joulukuussa 2010 julkaisemassa kirjoituksessa Purra syytti ”maahanmuuttobisnestä” vääristelystä ja katsoi, että ”vallalla oleva ideologia” syyllisti suomalaisia pakolaisten palauttamisesta lähtömaihin.

Kirjoitus huomattiin Matias Turkkilan, Suomen Uutiset -puoluelehden nykyisen päätoimittajan, perustamalla maahanmuuttovastaisella Hommaforum-keskustelupalstalla. Pitkässä viestiketjussa ylistetään ”rohkeaa tutkijaa”.

”Ensin piti tarkistaa että oliko se oikeasti hesarissa…”

”Kerrankin joku muukin kuin Halla-aho uskaltaa kirjoittaa muutakin kuin lässynlässyä… ”

”Taitaa Riikka lukea Hommaa, koska maahanmuuttobisnes on täällä yleinen käsite.”

 

Syksyllä 2008 Purra palasi Turun yliopistoon. Muutamassa vuodessa hänelle kertyi kuusi määräaikaista työsopimusta, ensin tutkijakoulutettavan ja sitten tohtorikoulutettavan nimikkeellä.

Purra valmisteli väitöskirjaansa professori Harto Hakovirran ohjauksessa.

Samasta tutkijaseminaarista tohtoriksi valmistuivat esimerkiksi Kiina-tutkija, professori Juha Vuori sekä Hiski Haukkala, joka aloitti kesällä tasavallan presidentin kansliapäällikkönä.

Professori Hakovirran ajatuksiin kuului, että tutkimusta tehdään yksin. Tutkija vetäytyy kammioon, tekee tutkimuksensa ja esittelee sitä sitten muille. Näin myös Purra työskenteli.

Vuonna 2010 hänen kerrotaan esitelleen seminaarissa ”käytännössä valmista” väitöskirjaa. Sen otsikko kuului: Multiculturalism as the ideology of the ”Good State”: Finland, Globality, and the normative construction of righteous politics.

Tutkimus käsitteli siis monikulttuurisuutta ”hyvän valtion” ideologiana. Otsikossa voi kuulla sarkasmia ja tuttuja kaikuja ”hyvesignaloinnista” ja ”suvakeista” – käsitteistä, joita perussuomalaiset käyttävät poliittisessa keskustelussa.

Tutkijakollegat kuvaavat kesken jäänyttä väitöskirjaa sisällöltään hyväksi ja näkemyksiltään sellaiseksi, ”ettei sitä persupiireissäkään tarvitse hävetä”.

Purra ei koskaan väitellyt.

”Lähes päivittäin olen pahoillani siitä. Vaikka ne ajatukset on kirjoitettu kymmenen vuotta sitten, nyt ne olisivat huomattavasti ajankohtaisempia. Edelleen elättelen toiveita, että voisin sen väitöskirjan vielä tehdä.”

”Mun elämäni ei oikein koskaan ole mennyt niin kuin oli suunniteltu. On ollut kaikenlaisia liikkuvia osia, yllätyksiä ja tragedioita.”

Kaikki raskaudet eivät päättyneet elävän lapsen syntymään. Purra sanoo, ettei halua avata asiaa enempää julkisesti.

 

Vuoden 2010 lopussa Purra katosi yliopistolta. Osa seminaariin osallistuneista kuuli hänestä seuraavan kerran vasta, kun nimi alkoi näkyä politiikan uutisissa.

Jos joku perussuomalainen ”löysi” Riikka Purran, hän ei yleisestä käsityksestä poiketen ole Halla-aho vaan puolueen ajatuspajan Suomen Perustan toiminnanjohtaja Simo Grönroos. Hänet tunnetaan myös yhtenä Suomen Sisun perustajista.

Grönroos tiesi Purran jo entuudestaan, että ”tämmöinenkin maahanmuuttokriittinen tutkija on olemassa”. Kaksikko oli tutustunut Keskiviikkokerhossa ja tavannut myös uuden vuoden juhlissa Halla-ahon kotona. Vuosien ajan Grönroos pyysi Purraa kirjoittamaan Perustalle jotain.

”Tapasin jälleen Simon ja kun hän taas kerran kysyi, sitten jo sanoin, että okei joo, mä tulen. Sen jälkeen tulin ensimmäisen kerran puoluetoimistolle”, Purra kertoo.

Vuoden 2015 pakolaiskriisin aikoihin ajatuspaja teetti paljon raportteja maahanmuutosta. Yksi niistä tilattiin Purralta. Kesällä 2016 Matti Putkonen esitteli ”maahanmuuttotutkijan” medialle puoluetoimiston lehdistötilaisuudessa.

”Sitten puolueessakin huomattiin, että tässä on pätevä tutkija ja ymmärrettiin tarttua kiinni”, Grönroos sanoo.

Puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalo palkkasi Purran poliittiseksi suunnittelijaksi. Europarlamentaarikkona tuolloin työskennelleellä Halla-aholla ei ollut asian kanssa mitään tekemistä, Purra sanoo.

”Kun tapasin hänet puoluetoimistolla, hän vaikutti yllättyneeltä. ’Ai, sinäkin olet täällä?’ Ei hänellä sieltä Brysselistä käsin ollut mitään tekemistä tämän kanssa.”

Puoluejohto hyväksyi palkkaamisen, Purra korostaa. Hän viittaa tuolloiseen puheenjohtajaan Timo Soiniin ja varapuheenjohtaja Jussi Niinistöön.

”Ei minua tänne salaa tuotu.”

Jotkut myöhemmin puolueesta ulos joutuneet katsovat Purran tehneen myyräntyötä, jonka tavoitteena oli kaivaa maata Soinin jalkojen alta.

Purra kertoo oivaltaneensa pian, miten kaukana puoluetoimisto ja eduskuntaryhmä toisistaan olivat – ja Soinin vetämä ministeriryhmä molemmista.

Vaikka varsinaiset työtehtävät olivat puoluetoimistolla, Purra alkoi heti osallistua myös perussuomalaisten eduskuntaryhmän kokouksiin. Sitä, mitä Purra itse kutsuu yhteistyön parantamiseksi eduskuntaryhmän ja puoluetoimiston välillä, jotkut puolueesta myöhemmin ulos joutuneet pitävät myyräntyönä, jonka tavoitteena oli kaivaa maata Soinin jalkojen alta.

Kun Halla-aho kesän 2017 puoluekokouksessa nousi puheenjohtajaksi ja eduskuntaryhmä hajosi, Purra oli jo perussuomalaisten avainpelaajia.

Soini ei koskaan nähnyt Purrassa samaa potentiaalia kuin Grönroos, Putkonen ja Slunga-Poutsalo. Purran nimeä ei mainita kertaakaan Soinin elokuussa 2021 ilmestyneessä kirjassa Yhden miehen enemmistö.

Entisen kansanedustajan Simon Elon Poliittiset mustelmani -kirjassa Purrasta on yksi lause, jossa hänen kerrotaan olleen paikalla eräässä kokouksessa.

Edes toimittaja Lauri Nurmen teoksessa Perussuomalaisten hajoamisen historia ei Purraa mainita.

 

Voisiko taustalle sommitella kuvan Halla-ahosta – tarkkailemaan seuraajaansa? Vitsi ei näytä huvittavan kuvaajan kameran edessä poseeraavaa Purraa.

Kesällä 2021 perussuomalaisten puheenjohtajaksi valittu Purra esitetään julkisuudessa usein Halla-ahon opetuslapsena ja valittuna seuraajana. Poliittisissa kysymyksissä Purra itsekin korostaa olevansa edeltäjänsä linjalla.

Muuten häntä kyllästyttää ruotia suhdettaan Halla-ahoon.

”En ole ollut helposti ohjailtava missään. Ei minua ole ohjaillut sen enempää Halla-aho kuin kukaan muukaan.”

 

Juttua muokattu 11.10. kello 10.11: päivämäärä kuvan yhteydessä korjattu. Tiedotustilaisuuden kuva on otettu 7.4.2017, ei 4.7.2017.  

Sisältö