Touko Aallolle piiskaa omilta

Vihreiden puheenjohtajan johtamistapa ja julkiset kohut syövät hänen suosiotaan puolueessa.

Puolueaktiivit moittivat Touko Aaltoa hapuilusta. © ANNI REENPÄÄ / LK

Puheenjohtaja Touko Aallon suosio vaikuttaa himmenneen vihreiden sisällä.

Suomen Kuvalehti pyysi puolueaktiiveilta kommentteja vihreiden tilanteesta ja puheenjohtajan suoriutumisesta. Keskusteluja ja viestinvaihtoa käytiin yli kahdenkymmenen puolueen eri tasoilla toimivan henkilön kanssa. Osaan toimitus oli suoraan yhteydessä, jotkut vastasivat avoimeen kommenttipyyntöön sosiaalisessa mediassa.

Kommentteja edelsi median uutisointi Aallon juhlista ja kuvista, joissa Aalto läpsyttelee miehen takapuolta homoklubilla. Myös Aallon suopea reaktio vihreiden lainsäädäntösihteerin lentokoneprotestiin oli ollut esillä julkisuudessa.

Moni halusi kertoa kriittisistä näkemyksistään ilman, että heidän nimiään kerrotaan jutussa.

Vihreiden tilanne on siinä mielessä valoisa, että puolueelle on gallupien perusteella tulossa mittava voitto eduskuntavaaleissa. Kannatus oli Helsingin Sanomien tuoreimmassa mittauksessa 13,2 ja Ylellä 13,9 prosenttia. Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa puolue sai äänistä 8,5 prosenttia. Tiedossa on uusia kansanedustajapaikkoja, ja niiden odotus auttaa ehdokaslistojen kasaamisessa.

Tunnelma on silti vaisu. Luvut ovat pudonneet puheenjohtajakauden alun huipusta 3–4 prosenttiyksikköä. Monet puolueaktiivit kokevat, että puolue on menettänyt mahdollisuuden nousuun yhdeksi suurista puolueista, ohi keskustan.

”Niinistön aikana kerätty momentum on kadotettu, ja nyt vain toivotaan sormet ristissä, ettei silloin kerätty kannatus sula kokonaan ennen vaaleja”, kuuluu yksi arvio.

 

Aalto valittiin puheenjohtajaksi kesäkuussa 2017. Aalto joutui pian kohujulkisuuteen, kun hänen avioliittonsa päättyi pettämiseen ja uuteen suhteeseen puolueen nuorisojärjestön työntekijän kanssa.

Lähes kaikki näkemyksistään kertoneet vihreät uskovat, että puolueen ydinjoukko ymmärtää puheenjohtajan yksityiselämän asioita. Samoin arvioidaan, että vakiintuneiden äänestäjien arvomaailmaa puolialastomat juhlakuvat eivät hetkauta.

Paljon huolta on kuitenkin liikkuvista ja epävarmoista äänestäjistä, joita vihreillä on tutkitusti enemmän kuin muilla puolueilla. Aaltoon liittyvän julkisuuden koetaan muuttuneen yksipuoliseksi.

”Kun kaikki julkisuudessa olo on jotain muuta kuin asiapolitiikkaa, se rasittaa monia”, toteaa yksi.

”Toukon profiili on muuttunut tosi kovasti siitä kaikkien kanssa pullakahvilla käyvästä leppoisasta yhteistyömuistuttajasta, joka oli vähän semmoinen perustyyppi, naimisissa oleva mukava naapurin iso köriläs”, kuuluu toinen arvio.

Aalto oli aloittaessaan kokematon johtajana, ja samaan saumaan osui raju muutos yksityiselämässä. Vaisuus näytti iskeneen sinänsä tomeran alun jälkeen. Haastetta ei helpottanut sekään, että edeltäjä Ville Niinistö oli vahva johtaja, joka profiloitui aggressiivisella oppositiopolitiikalla.

Aallon erilainen tyyli näkyi muun muassa silloin, kun pääministeri Juha Sipilälle (kesk) soitti maalikaupoiltaan vastavalitulle kollegalleen. Miehet tviittasivat puhelusta lähes yhtäaikaisesti ja sovittelevaan sävyyn, mikä herätti spekulaatioita jopa hallitustunnusteluista.

Aalto sanoi tuolloin haluavansa viedä vihreiden viestiä uudelle tasolle.

”On hyvä, että poliitikot voivat tehdä muutakin kuin vain riidellä keskenään, vaikka ollaankin eri mieltä”, Aalto totesi Ilta-Sanomille.

Osa aktiiveista kiittää Aallon yhteistyöhenkisyyttä, mutta tulevien vaalien alla kaivataan ärhäkkäämpää otetta ja hallituksen haastamista.

Maalikauppapuhelun jälkeen Aalto on tosin aika ajoin sähissyt Sipilänkin suuntaan. Syytöksiä on kuulunut liittyen muun muassa hallituksen toimiin pakkopalautuksissa, sote-uudistuksessa ja julkisen sektorin lomarahojen leikkauksessa.

 

Esiintymistaidot nousevat esiin Aallosta keskusteltaessa. Niissä nähdään parantamisen varaa. Aalto häviää muille keskeisille puoluejohtajille, sanoo yksi aktiivi.

”On onnekasta, että Antti Rinne (sd) on Aaltoakin huonompi.”

Eräs aktiivi kuvaa Aallon puhetapaa saarnamiesmäiseksi, ja yleisö myös kuuntelee sitä kuin saarnaa. ”Painavaa on asia, mutta ei siitä jää kauheasti mieleen.”

”Hän puhuu usein rimpsuna asioista, vyöryttää eri teemoja. Tällainen sarjatuuttaminen voi kertoa epävarmuudesta. Ei ole solidia pääviestiä tai näkökulmaa”, toteaa eräs vihreiden taustavaikuttaja.

Kansanedustaja ja pitkäaikainen vihreä poliitikko Satu Hassi näkee Aallossa paljon vahvuuksia, muun muassa sote-uudistukseen liittyvässä asiaosaamisessa. Kun vain viestiä saisi yksinkertaistettua. Tämän haasteen Aalto tietää itsekin ja on kertonut yrittävänsä panostaa siihen.

”Kiteyttämisen taitoa, vähemmän hömppäjulkisuutta”, Hassi neuvoo.

Vihreiden vaaliehdokkaana ollut pappi Kari Kanala sanoo, että politiikassa on nykyään kyse persoonavallasta: ihmiset ovat kyllästyneet harmaaseen tapaan johtaa. Hän huomauttaa, että Aalto on edelleen harjoitteluvaiheessa. Eduskuntavaalien kannalta aikaa ei tosin ole enää paljon.

”Tämä syksy ratkaisee, mihin suuntaan mennään”, Kanala sanoo.

Suomen Kuvalehden kyselykierrosta suopeammat arviot Aalto saa vihreiden piirijohtajilta tuoreessa Uutissuomalaisen selvityksessä. Piirijohtajien antaman kouluarvosanan keskiarvo oli 7,9 ja arvosanat vaihtelivat välillä 6–8,5.

 

Diskoläpsyttelykuvan ja pakkopalautuskeskustelun jälkimainingeissa huomiota herätti entisen puheenjohtajan Ville Niinistön Facebook-päivitys. 

”Siinä mielessä olen vanhanaikainen, että uskon asiapolitiikkaan. Olen politiikassa muuttamassa maailmaa, en vaihtamassa pilkun paikkaa tai tekemässä performanssia”, Niinistö kirjoitti.

Jotkut tulkitsivat tämän piikiksi seuraajan suuntaan, mutta monet pitävät tärkeänä sitä, että Aallon rinnalla julkisuudessa on muitakin näkyviä vihreitä.

Niinistön läheisenä yhteistyökumppanina pidetty kansanedustaja Emma Kari oli Aallon kisakumppanina puheenjohtajuudesta taisteltaessa. Myös hän on ollut aktiivinen ulostuloissaan viime aikoina. Ainakin virallisesti Kari–Niinistö-osasto tukee puheenjohtajaa ja Niinistö jopa sparraa Aaltoa kulisseissa.

Silti osa aktiiveista kokee, että puheenjohtajakisan jäljiltä on jäänyt puolueeseen ristivetoa. Sen tiivistäminen on haaste puoluejohdolle.

 

Jos Aallolla on taipumusta luennointiin, osa aktiiveista näkee samaa vaivaa puolueen ulostuloissa laajemminkin.

”Viestintämme on tiedejulkaisutasoa, mutta siitä on vaikea löytää kansankielistä sanomaa, vaikka perussisältö sinänsä on oikein ja siinä on suuria asioita ja tavoitteita”, kiteyttää yksi.

Puolueen varapuheenjohtaja Veli Liikanen sanoo, että selkokielisyydessä on aina parantamisen varaa.

”Tähän asiaan olemme pyrkineet vaikuttamaan koko sen ajan, kun olen ollut puolueen johdossa.”

Selkeää viestiä kaivataan muun muassa ilmastonmuutoskeskusteluun, joka kesän helteiden myötä on noussut ihmisten mieliin ja otsikoihin.

”Se teema on iso elefantti, jossa helposti mennään lisätietojen ja konkretian pyytämiseen. Toisaalta kun puhun pyöräilyn edistämisestä Mikkelissä, minulle saatetaan sanoa, että miksi et puhu ilmastosta. Monet toimenpiteet ovat muutakin kuin ilmastopolitiikkaa.”

Ilmastonmuutos on vihreiden ydinaluetta, mutta puolueella tuntuu olevan vaikeuksia saada agendajohtajuutta haltuunsa. Syytä etsitään ulostulojen hajanaisuudesta – ja mediasta.

”Se ei kauheasti ole uutinen, että vihreät puhuvat ilmastonmuutoksesta”, sanoo Satu Hassi.

Monen muun kommentoijan tapaan Hassi viittaa Emma Karin kesäisiin ulostuloihin koskien muun muassa turpeen käyttöä. Kari Kanala toivoo puolueensa vielä terästäytyvän ilmastonmuutoksen suhteen.

”Ilmastonmuutos on iso asia hallitusneuvotteluissa, joissa vihreät on näillä näkymin mukana.”

 

Vihreiden sisällä tuntuu olevan runsaasti erilaisia näkemyksiä siitä, mihin asioihin puolueen pitäisi erityisesti keskittyä. Osa haluaisi siirtää enemmän painoa ilmastonmuutokselle, osa koulutukselle, työelämän muutokselle tai vaikkapa ihmisoikeusasioille.

Eurovaalitkin ovat tulossa, muistuttaa entinen kansanedustaja Rosa Meriläinen.

”Suren isompien teemojen jäämistä kotimaanpolitiikan jalkoihin. Ja yleisesti ottaen uudet avaukset on aina tarpeen, ei vain hallituksen kritisointi.”

Taustakeskusteluissa aktiivien kanssa nousee esille myös ajatus, että kaiken tekemisen pitäisi kietoutua tavalla tai toisella ilmastonmuutoksen torjuntaan. Varapuheenjohtaja Liikanen tyrmää toiveen.

”Se ei ole mahdollista eduskuntapuolueelle, joka on kääntämässä Suomen suuntaa. Meillä on vastuu ja velvollisuus ottaa kantaa muihinkin asioihin. Joka tapauksessa ilmastonmuutoksen pysäyttäminen on jatkossakin vihreiden keskeinen missio.

Liikasen mukaan vihreiden kärkiteemat vaaleihin ovat jo tiedossa: koulutusleikkausten paikkaaminen, isojen harppausten ottaminen ympäristöpolitiikassa, köyhyyden torjunta, työelämän ja sosiaaliturvauudistuksen edistäminen.

Jotta nousu yleispuolueeksi olisi mahdollinen, tarvitaan uusia äänestäjiä. Vihreiden sisällä yksi ikuisuuskiista on puolueen taktiikka yliopistokaupunkien ulkopuolisen Suomen suhteen. Kuinka hanakasti sieltä pitäisi haalia ääniä?

Helsinkiläispoliitikon vitsailu maalaisten insestistä ja vaimonhakkaamisesta on jättänyt jäljen. Tämä kiistely ei näytä ainakaan hiipuneen. 

”Agenda on mielestäni liian vasemmistolainen ja ei ota ollenkaan huomioon meitä liberaalimpia ja kokoomusta lähempänä olevia jäseniä ja äänestäjiä. Yritetään vain miellyttää ’köyhiä ja vähätuloisia’ sekä maaseutua”, toteaa yksi pääkaupunkiseudulla vaikuttava vihreä.

Yksi ikuisuuskiista on puolueen taktiikka yliopistokaupunkien ulkopuolisen Suomen suhteen.

Sisältö