Kasvukäyrä kohti nollaa

Valtiovarainministeri Mika Lintilä varoittelee hallitusta tekemästä luvattuja uudistuksia vielä, koska talouden kasvu saattaa hiipua alle prosenttiin.

Politiikka 15.08.2019 07:30
teksti Heikki Vento Kuvat Marjo Tynkkynen
Valtiovarainministeri Mika Lintilä valtion talousarvioneuvottelujen tauolla Espoon Moisniemessä 13. elokuuta.
Valtiovarainministeri Mika Lintilä valtion talousarvioneuvottelujen tauolla Espoon Moisniemessä 13. elokuuta. © Marjo Tynkkynen

Ensimmäistä valtion talousarvioesitystään valmisteleva valtiovarainministeri Mika Lintilä (kesk) on erikoisuus suomalaisessa politiikassa. Hän on ensimmäinen keskustalainen valtiovarainministeri yli 30 vuoteen. Edellinen oli Esko Ollila, joka vastasi Kalevi Sorsan (sd) neljännen hallituksen vuoden 1987 vaalibudjetista.

Politiikan kakkosketjuun vuosiksi juuttunut Lintilä nousi ministeriksi vasta vaalikauden keräilyerissä joulukuussa 2016, kun elinkeinoministeri Olli Rehn (kesk) lähti Suomen Pankin pääjohtajaksi. Lintilä on toinen nykyisen hallituksen ministereistä, joka oli mukana Juha Sipilän (kesk) porvarihallituksessa.

Lintilä oli vahvasti mukana nostamassa Sipilää keskustan johtoon. Hänet on sijoitettu keskustassa puolueen oikeaan reunaan, josta löytyvät kokoomusyhteistyötä kannattavat. Elinkeinoministerinä Lintilä piti kuitenkin huolen siitä, että hänellä oli puhevälit myös ammattiyhdistysliikkeeseen.

Lintilän pestillä punavihreässä hallituksessa saattaa olla terapeuttinen vaikutus vaaleissa murskatappion kärsineisiin keskustalaisiin. Joitakin saattaa lohduttaa se, että vasemmiston ja vihreiden sättimän Sipilän hallituksen ministeri sai uudesta ministeristöstä merkittävän salkun.

”Minua harmittaa se, että Sipilää haukutaan. Hän toimi niin, että saimme talouskehityksen oikaistuksi. Talouden perusta ei olisi näin hyvä, jos edellinen hallitus ei olisi onnistunut. Emme olisi jakamassa 1,23 miljardia euroa”, Lintilä sanoo.

 

Tällä viikolla valtiovarainministeriö julkistaa oman esityksensä ensi vuoden talousarvioksi. Koko hallitus sopii eduskunnalle annettavasta esityksestä syyskuun puolivälissä.

Lintilä on se ikävä mies, joka silppuaa sektoriministereiden hyvät ehdotukset. Selitys on talouden epävarmat näkymät. Hän on haluton panemaan ensimmäiseen budjettiinsa hallitusohjelmassa luvattuja uudistuksia.

”Olen saanut ministeriöistä heidän budjettitoiveensa. Siellä on kova paine tehdä välittömästi isoja liikkeitä ja näyttää, että hallitus on vaihtunut. Punakynän tarvetta on, ja kehyksen mukaan mennään.”

Edellisessä hallituksessa Lintilä arvosteli valtiovarainministeriön talouden kasvuennusteita liian mataliksi, ja oli oikeassa. Nyt Lintilä jarruttelee uudistusintoa, koska hän epäilee johtamansa ministeriön arvioita turhan toiveikkaiksi.

Valtiovarainministeriö ennusti kesäkuussa, että tänä vuonna talouskasvu on 1,6 prosenttia ja ensi vuonna 1,2 prosenttia. Seuraava arvio julkaistaan budjettineuvotteluiden jälkeen.

”En ole kysellyt ennakkoon, mitä on tulossa. Oma käsitykseni on, että menemme sen alle. Mikäli riskit toteutuvat, en olisi hirvittävän yllättynyt, että talouden kasvuprosentti alkaisi ensi vuonna nollalla.”

 

Talouskasvu vaikuttaa ratkaisevasti työllisyyden kehitykseen. Hallituksen tavoitteena on 75 prosentin työllisyysaste ja 60 000 työpaikan lisäys, alle viiden prosentin työttömyys ja valtion velkaantumisen pysäyttäminen.

Lintilä jarruttelee menopäätöksiä välttääkseen tilanteen, jossa hallitus joutuu perumaan esityksiään. Jos talouspolitiikan päämäärät vaarantuvat, sovittujen menojen kohdennukset arvioidaan uudelleen vaalikauden puolivälissä.

”Ne otetaan luupin alle, koska saatamme vaarantaa talouden EU-kriteerit. Varmaan jokainen ministeri pohtii tilannetta, jossa uudistukset vedetään takaisin kaksi vuotta ennen eduskuntavaaleja. Miltä se näyttäisi?”

Lintilä ei paljasta omaa leikkauslistaansa. Noin puolet potista on suunniteltu kohdistettavaksi osaamiseen ja sosiaaliturvan uudistamiseen.

”Sitä ei kannata vielä pohtia. Luotetaan siihen, että päästään tavoitteeseen. Jos ei, etusijalla ovat työllisyyteen ja kasvuun vaikuttavat asiat.”

Pysyvien menolisäysten päälle hallituksella on kolmen miljardin euron tulevaisuusohjelma. Siihen ei ole liitetty varaumaa, mutta Lintilän mukaan nekään rahat eivät ole täysin turvassa.

”Jos tilanne muuttuu dramaattisesti, silloin on halukkuutta arvioida myös niitä. Lähtökohtaisesti niihin ei kuitenkaan puututa.”

”Hallituksessa on neljä viime kauden oppositiopuoluetta. Siellä on valtava paine ja hallituskiima.”

Pääministeri Antti Rinteen (sd) hallituksen ensimmäinen talousarvio ajoittuu työmarkkinoiden saumakohtaan.

Palkkaneuvottelut ovat käynnistyneet, ja niiden tulokset vaikuttavat huomattavasti julkiseen talouteen. Valtio ja kunnat ovat merkittäviä työnantajia, ja palkankorotukset lisäävät menoja ja paineita kiristää verotusta.

Keskitetty tuloratkaisu tunkeutuu jokaisen pääministerin ja valtiovarainministerin päiväuniin. Lintilä ei tarjoa hallitusta työmarkkinapöytään, mutta hän kehuu kilpailukykysopimusta. Sekin oli keskitetty sopimus, vaikka työnantajat vastustavat laajoja ratkaisuja.

”Se menee nyt liittokierroksena, mutta olin tyytyväinen kikyyn. Ei saa puhua Suomen mallista, mutta se oli Suomen malli, jossa sopimukset tehtiin vienti edellä. Samanlainen tilanne on nyt.”

Hallituksella on aina mahdollisuus tukea sopimuksia, koska talousarvio viimeistellään eduskunnassa vasta joulukuussa. Työkalupakissa ovat verotus ja erilaiset sosiaaliturvamaksut, jotka kikyn perintönä kaventavat ensi vuonna palkansaajien ostovoimaa.

 

Porkkanan lisäksi hallituksen keinovalikoimassa on keppi.

Vaalikauden puolivälin kehysriiheen on tekeillä selvitys, voisiko säätiöille ja esimerkiksi ammattiyhdistysliikkeelle määrätä viiden prosentin lähdeveron. Lintilä antaa ymmärtää, että hanke ei etene laiksi.

Hallitusohjelmassa ei ole tupo-tarjousta. Tuloverotukseen on luvassa vain inflaatiotarkistukset. Lisäksi pieni- ja keskituloiset, eläkeläiset ja yritykset saavat 200 miljoonan euron hyvityksen välillisten verojen kiristyksestä.

Lintilä ei kuitenkaan sulje pois mahdollisuutta, että hallitus voisi edistää neuvotteluja.

”Keskeiset verot on kirjattu hallitusohjelmaan. Tärkeämpää on luottamus, ennustettavuus ja ennakointi. Koko ajan pitää ottaa tilanne huomioon. Jos sellainen tilanne tulisi, se vaatisi uudet toimenpiteet, joita ei ole kirjattu hallitusohjelmaan.”

Vaikka Lintilä ei halua murtautua työmarkkinakabinetteihin, hänellä on eväitä neuvottelupöytään. Palkkaratkaisu vaikuttaa myös hallituksen onnistumiseen.

”Tuloratkaisu on erittäin merkittävä työllisyyden kannalta. Toivon malttia. Kansantuotteen kasvu ei ole ratkaiseva tekijä. Enemmän on kyse kohtaanto-ongelmasta ja siitä, miten saamme työttömyysaikaa lyhyemmäksi. Viikon lyhennys tarkoittaa 12 000 henkilötyövuotta.”

 

Hallitus saisi mieluisan joululahjan, jos järjestöt sopisivat ansiosidonnaisen työttömyysturvan uudistamisesta ja paikallisen sopimisen laajentamisesta.

Työttömyysturvan tarkistuksessa on kaksi päälinjaa: maksuajan leikkaus tai maksatuksen painottaminen työttömyysjakson alkuun.

”Työttömyysturvan porrastus ja painotus pitäisi tuoda keskusteluun. Siinä tulisi olla painotus, koska aktivoituminen tapahtuu vasta maksukauden lopussa.”

Taantumassa palkkojen sijasta joustaa työvoima, eli työttömyys lisääntyy. Lintilän mielestä myös palkkoja voisi alentaa työllisyyden ja tuotannon turvaamiseksi.

”Paikallista sopimista pitäisi laajentaa. Työehtosopimusten yleissitovuutta pitää kunnioittaa, mutta paikallinen sopiminen tulee olemaan jatkossa merkittävässä roolissa.”

Neuvotteluiden vaikeimpiin asioihin kuuluu kiky-sopimuksen 24 tunnin pidennys työaikaan. Teollisuusliitto on sanonut irti osan kiky-päiviä koskevista sopimuksistaan. Työnantajat puolestaan lähtevät siitä, että sovittu pidennys on pysyvä.

”Olen keskustellut molempien osapuolten kanssa, ja ilmapiirin kireys on aistittavissa.”

Erityisavustajat Jukka Ihanus (vas.) ja Markus Lahtinen sekä ministerit Mika Lintilä ja Sirpa Paatero Rajavartiolaitoksen entisessä tukikohdassa.

Erityisavustajat Jukka Ihanus (vas.) ja Markus Lahtinen sekä ministerit Mika Lintilä ja Sirpa Paatero Rajavartiolaitoksen entisessä tukikohdassa. © Marjo Tynkkynen

Politiikassa löydetään aina useita syyllisiä ja sankareita. Hallitusta ei Lintilän mielestä voi panna yksinään häpeäpaaluun, jos työllisyystavoite karkaa hallituksen käsistä.

Budjetti- ja tulopolitiikka eivät kannattele Suomea, jos kansainvälinen talous sukeltaa.

”Kova brexit tulee, mutta Kiinan ja Yhdysvaltojen kauppasota laantuu. Donald Trump säilyttää kasvonsa, ja kiinalaiset ryhtyvät ostamaan maataloustuotteita Yhdysvalloista. Kansainvälisen talouden epävakaus heijastuu Suomeen. Sieltä tulee suurin uhka ja paine.”

Lintilä ei halua pelastaa hallitusohjelmaa lisävelalla, koska hallituksen on tarkoitus päästä irti alijäämäisistä talousarvioista. Hän ei innostu edes väliaikaisesta lainasta, vaikka se ei uhkaisi perimmäistä tavoitetta. ”Vaikka korot ovat nyt miinuksella, velka on aina velkaa. Jonain päivänä tilanne muuttuu.”

”Puolueille on jäänyt vaalimoodi päälle.”

Talousarvioneuvottelut ovat Rinteen, Lintilän ja koko hallituksen testi.

Keskeistä on se, pystyvätkö Rinne ja Lintilä toimimaan hallituksen nyrkkinä, joka tarvittaessa murskaa sektoriministereiden haaveet.

Hallituksen johtokaksikon puheissa on ollut selviä sävyeroja. Rinne on kiirehtinyt uudistusten toteuttamista eikä ole juurikaan ollut huolissaan rahasta tai talouden kehityksestä. Lintilä on ehtinyt monta kertaa nostaa varoittavan sormensa.

Erot johtunevat osaksi näkemyseroista, mutta myös siitä, että Rinne nousi pääministeriksi oppositiosta ja Lintilän rooliin kuuluu varoitella liiallisesta rahankäytöstä.

Lintilä myötäilee väitettä, että hallituksessa on ollut tahdistusongelmia. Hallituspuolueet ovat kinastelleet kipakasti hakkuista, maahanmuutosta ja aktiivimallin purkamisesta. Usein vastakkain ovat olleet keskusta ja vihreät.

”Puolueille on jäänyt vaalimoodi päälle, se on jäänyt kansanedustajille ja vähän ministereillekin. Toinen tekijä on se, että hallituksessa on neljä viime kauden oppositiopuoluetta. Siellä on valtava paine ja hallituskiima.”

Hallituksen alkua on haitannut myös se, että keskustalla ei käytännössä ole puheenjohtajaa. Sipilä on kadonnut julkisuudesta, ja puolueen ministeriryhmää johtaa Lintilä.

”Kyllä se vaikuttaa, mutta kyse on siirtymäkaudesta ja lyhyestä ajasta. Aina löytyy porukkaa, joka on kriittistä. Mitään sellaista ei ole tapahtunut, joka vaarantaisi hallituksen työskentelyn.”

Hallitusohjelma

Hallituksen tarkoituksena on lisätä pysyviä vuosittaisia menoja
vuoteen 2023 mennessä

1,23

mrd euroa

Suurimmat menokohteet ovat sosiaaliturvan uudistus ja
sosiaali- ja terveyspalvelut, joihin on ohjelmassa varattu

500

miljoonaa euroa

Lisämenot otetaan uuteen harkintaan vaalikauden puolivälissä,
jos hallituksen tavoite

75 %

työllisyysasteesta on vaarassa.

Puheenjohtajan varassa

Kuudennen kauden kansanedustaja Mika Lintilä, 53, on roikkunut eduskunnassa vuodesta 1999, mutta vasta kevään vaaleissa hän meni reilusti läpi. Nyt hän on valtiovarainministeri, jonka ura on syyskuussa valittavan keskustan puheenjohtajan käsissä.

Puheenjohtajaehdokkaista elinkeinoministeri Katri Kulmuni on sanonut ottavansa Lintilän salkun. Jos valituksi tulee puolustusministeri Antti Kaikkonen, Lintilä saattaa jatkaa nykyisessä tehtävässään.

”Politiikassa ei kannata tehdä liian pitkälle meneviä suunnitelmia. Yksi puhelinsoitto ja tilanne on muuttunut”, Lintilä sanoo.

Lintilä pysynee valtiovarainministerinä ainakin tämän vuoden loppuun riippumatta keskustan puheenjohtajavaalin tuloksesta. Ministeriä ei kannata vaihtaa kesken valtion ensi vuoden talousarvion eduskuntakäsittelyn.

Kaikkosen ja Kulmunin kisa ei Lintilän mukaan ole vaikuttanut hallituksen toimintaan. Yleensä keskustan sisäiset riidat saavat valtavasti aikaa ja palstatilaa mediassa. Nyt ministerikaksikko on kisaillut suhteellisen rauhassa.

”Se johtuu kesästä, mutta nyt se on lähtenyt liikkeelle.”

Lintilä ei ota kantaa puheenjohtajaan, vaikka Kaikkosen valinta saattaisi vahvistaa hänen mahdollisuuksiaan jatkaa budjettiministerinä. Hän ei osaa arvioida, valitseeko keskusta 7. syyskuuta itselleen väliaikaisen johtajan, joka ei johda puoluetta seuraavissa eduskuntavaaleissa.

Keskustalla on kolme puoluekokousta ennen vuoden 2023 eduskuntavaaleja: ensi kuussa, kesäkuussa 2020 ja 10 kuukautta ennen vaaleja kesällä 2022. ”Vaikea sanoa. Jos kannatus on keväällä 2020 kahdeksan prosenttia, sitten on uusi vaali. En tiedä, mutta kuherruskuukaudelle ei ole aikaa.”

Lintilä on ollut kansanedustaja 20 vuotta ja ministerinä hieman yli kaksi vuotta. Hän aikoo vielä pyrkiä johonkin.

”Keskustan puheenjohtajaksi 2020 (naurua).”

Sisältö