Vallan saleissa

Karri Kokko
Politiikka 16.3.2007 10:14

Näyttelijä Seppo Pääkkönen kävi eduskunnassa katsomassa, millaista on poliittinen teatteri.”Parhaat poliitikot osaavat pelata kaikilla tunteilla.”

Kyllä vallastakin voi tulla naamio, ontto kuva”, Kansallisteatterin näyttelijä Seppo Pääkkönen pysähtyy miettimään Eduskuntatalon eteisaulassa.

”Surullisimpia ovat ne poliitikot, jotka ovat jäänet naamionsa vangiksi. Täällä vaara on suuri. Täällä liikutaan koko ajan ylärakenteissa ja tästä kaikesta on helppo huumaantua. Kun valta ja sen mukanaan tuoma julkisuus otetaan sitten pois, seuraa tyhjyys. Sama pätee näyttelijään, joka myy itsensä julkisuudelle”, Pääkkönen jatkaa.

On tiistai, eduskunnan viimeisiä täysistuntopäiviä ennen vaaleja. Pääkkönen on tullut eduskuntaan katsomaan, miltä todellinen valta näyttää.

”Näyttelijänä minua tietysti kiinnostaa se, miten valta näkyy ihmisten välisissä suhteissa ja käyttäytymisessä. Se on sitä meidän materiaaliamme.”

Eduskunnan tiedotuspäällikkö Marjo Timonen johdattaa vieraansa kahvilaan. Pääkkönen tutkailee lounaspöytää. Se ei eroa Kansallisteatterin henkilökunnan kuppilasta. Hän valitsee kebablammasta.

Pääministeri Matti Vanhasta (kesk) haastatellaan lennosta kahvilan pöytien välissä. ”Hän on oppinut roolinsa, ottanut paikan, mikä pääministerin kuuluukin ottaa”, Pääkkönen arvelee.

Sitten toimittajat katoavat hetkeksi pääministerin entisen naisystävän Susan Kurosen kirjan kansien julkistamistilaisuuteen.

Pääkkönen pyörittää huvittuneena päätään: ”Ei kiinnosta tipan tippaa. Media kaivaa nykyisin kaiken.”

Pääkkönen esittää tänä keväänä kahta roolia Kansallisteatterissa. Hän on Nick DearinValta-näytelmän finanssiministeri Nicolas Fouquet, joka haluaa pakkomielteisesti pääministeriksi.
Sofi Oksasen näytelmässä Puhdistus hän esittää pornobisnekseen siirtynyttä entistä KGB-upseeria.

”Miehellä on aina pyssy käyttövalmiina taskussa. Vallasta siinäkin on kyse, ei annetusta vaan itse otetusta.”

Teatteriyleisö muistaa Pääkkösen Willy Brandtina, Saksan liittokanslerina, Michael Fraynin näytelmässä Demokratia viime vuonna.

”Koko draamakirjallisuus on täynnä valtaa. Shakespearen näytelmistä puolet käsittelee valtaa, kaikki hänen suuret kuningasnäytelmänsä ovat yhtä valtajuonittelua.”

Eduskunnan kuppila alkaa täyttyä ja tunnelma sähköistyä puolta tuntia ennen täysistunnon alkua. Puhemies Paavo Lipponen (sd) ja kansanedustajat Kauko Juhantalo (kesk) ja Mikko Alatalo (kesk) kahvittelevat viereisessä pöydässä. Bjarne Kalliksen (kd) pöydässä istutaan ääneti. Janina Andersson (vihr) antaa lehtihaastattelua ikkunapöydässä.

”Täällä käydään läpi viime hetken strategiat, pientä vittuilua ja psyykkausta”, tuttu eduskuntatoimittaja valistaa Pääkköstä.

”Vilkkaampaa meidän kuppilassa on”, tämä heittää.

Pääkkönen palaa rooliinsa Willy Brandtina. ”Ainakin puolet kansanedustajista kävi katsomassa näytelmän. Moni heistä on tuntenutkin Brandtin.”

Koska Pääkkönen ei muistuta vähääkään Brandtia, roolin rakentamisen piti lähteä muusta kuin ulkoisessa habituksessa. Hän luki sitä varten Brandtin elämäkerratkin.

”Halusin tietää, miten hän itse näki oman tiensä. Miksi hän halusi valtaan? Mikä häntä siinä kiihotti?”

Syy löytyi lapsuudesta.

”Hänellä oli siellä kohta, joka oli jäänyt ikään kuin vajaaksi. Hän oli isätön poika ja haki sille kompensaatiota – elämänsä loppuun asti. Neljällä eri nimellä – alunperin Herbert Ernst Karl Frahmina.”

Seuraavaksi Pääkkösen oli löydettävä itsestään ”sisäinen vastaavuus” Brandtin kanssa. ”Muutoin olisin ollut vain kuva esittämästäni ihmisestä.”

Samoihin aikoihin roolin rakentamisen kanssa Pääkkönen valittiin oman ammattiyhdistyksensä puheenjohtajaksi. ”Se on ainoa kokemukseni vallasta. Se oli jotakin, mitä en ole ikinä halunnut. Koen itseni täysin toisenlaiseksi ihmiseksi.”

Vastaus oli siinä. ”Brandtilla oli sama. Hän oli idealisti, henkiseltä rakenteeltaan ei lainkaan sopiva liittokansleriksi. Ajattelin rooliani koko ajan sen epäsopivuuden kautta.”

Millainen Brandt oli?

”Masennukseen taipuvainen, käytti runsaasti alkoholia, todellinen naistenmies ja erittäin huono käytännön poliitikko, mistä syystä hän ajautuikin vaikeuksiin. Mutta hän sai aikaan myös huimia tuloksia: länsi otti Saksan takaisin yhteisöönsä. Myöhemmällä iällä hän teki vielä toisen uran valtiomiehenä Sosialistisen internationaalin puheenjohtajana.”

Ohi marssivat valtiovarainministeri Eero Heinäluoma (sd) ja puolustusministeri Seppo Kääriäinen (kesk).

Pääkkönen naurahtaa – enemmän sisään päin.

”Kiinnostavaa tässä on se, että poliitikon tavoin myös näyttelijä, jolla on huono itsetunto, voi omata hyvinkin suuren näyttämöllisen itsetunnon. Näyttämöllä oleminen on tilan ja tilanteen haltuun ottamista niin, että ei vie huomiota pois muista. Siitä tunnistaa hyvän näyttelijän. Se edellyttää näyttämöllistä itsetuntoa. ”

”Esimerkiksi minulle näytteleminen on väline puhua siitä, mitä minulla on täällä näin”, Pääkkönen lyö rintaansa. ”Mutta vaikka olen löytänyt oikean välineen sanoa sen, perus-ujouteni säilyy silti.”

Jälkiruoaksi Pääkkönen ottaa lasillisen teetä, mutta ei vastapaistettua ”vaalimunkkia”, joita edustajat suosivat. Hän valvoo painoaan. Hän hiihtää ja juoksee ja käy salilla aina kun ehtii, vähintään viisi kertaa viikossa. Hän nostaa myös painoja, mutta pitää ennätyksensä omana tietonaan.

Hän on kesäkuussa viisikymmentä, samanikäinen kuin ministeri Fouquet, hänen roolihahmonsa Valta-näytelmässä.

Pääkkösen silmissä pilkahtaa. Keski-ikäisiä pukumiehiä vilisevä ympäristö inspiroi häntä palaamaan Fouquetiin.

”Kun vaimoni oli käynyt kirjallisuuspiirinsä kanssa katsomassa näytelmän, mimmit lähettivät minulle hänen kauttaan terveisiä, että tuossa iässä oleva mies saa olla onnellinen saadessaan esittää Fouquetin kaltaista henkilöä.”

”Olen kuihtuvan libidoni orja, epäilemättä viheliäinen näky”, Pääkkönen lainaa Fouquetia. Teatterissa hänen roolihahmonsa tihkuu itseironiaa, mutta juuri se tekee siitä niin hurmaavan.

”Kun myöntää ongelmansa, niitä pääsee käsittelemään itseironian kautta”, Pääkkönen virnistää ja tiirailee taas ympärilleen. ”Itseironia taitaa olla aika vierasta tässä laitoksessa. Ei se ainakaan näkyvää ole.”

”Fouquet on valloittava persoona, mutta samaan aikaan täysi mulkku poliitikkona. Mutta koska hän on muita paljon taitavampi ja lumoavampi persoona, hänelle on pakko antaa anteeksi hänen väärinkäytöksensä. Ja hänhän vain toteuttaa aikansa talouspolitiikkaa.”

Eroottisuus ja sillä pelaaminen on Valta-näytelmän kantava teema. Mutta miten on, väreileekö myös eduskunnan ilmapiiri erotiikkaa, kuten on väitetty?

”Ei se ainakaan kasvoille lyö. Täällä pitäisi olla kauemmin, jotta huomaisi kaikki vibat.”

”Mutta ehdottomasti erotiikka on merkittävä osa vallankäyttöä. Se on myös manipuloinnin väline. Kyse on siitä, miten osaa myydä oman seksinsä – enkä tarkoita konkreettisesti. Se on kykyä vapauttaa itsensä olematta aggressiivinen tai imelä. Parhaat poliitikot osaavat käyttää kaikkia tunteita hyväkseen – tietoisesti.”

”Kuinka paljon esimerkiksi Lipposen ärähtelyssä on tietoista peliä”, Pääkkönen lisää.

Eduskunnan summeri soi itsepintaisen pitkään. ”Kun summeri soi useita kertoja, istunto alkaa. Kun ministeri puhuu, summeri soi kerran”, kahvilan kassa valistaa Pääkköstä. Kahvilasta pääsee istuntosalin lehterille sekä valtiosalin kautta että puhemiehen käytävän sivuitse

”Onko tässä vessa?” Pääkkönen kysyy puhemiehen käytävän päässä.

”Älä pliis mene sinne. Mene vaikka yläkertaan”, kannoilla seuraava eduskunnan tiedotuspäällikkö opastaa. Toimittajat sen enempää kuin muutkaan ulkopuoliset eivät ole saaneet liikkua käytävällä Irak-gaten jälkeen.

Pitkästä esityslistasta näkee, että eduskunta puhdistaa pöytäänsä vaalikauden päättyessä. Listan kärjessä on hallituksen ehdotus alkoholilain muuttamiseksi.

Pääkkönen vilkaisee kelloaan. ”Aika täsmällisiä nämä meidän päättäjät ovat. Kaksi minuuttia sitten ei ollut ketään ja nyt sali on täynnä.”

”Minä en tykkää viime hetken ryntäilystä”, hän jatkaa sitten. Lehteri täyttyy vieraista.

Pääkkönen istui edellisen kerran lehterillä ollessaan Helsingissä kouluretkellä Kuhmon keskikoulusta. Seuraavan kerran hän vieraili eduskunnassa luovuttamassa opetusministerille addressin taiteilijoiden apurahojen korottamiseksi. ”Olin naamana muiden joukossa. Siitäkin on toistakymmentä vuotta.”

Valto Koski (sd) esittelee sosiaali-ja terveysvaliokunnan puheenjohtajana lakiehdotuksen. Puheenjohtaja Sirkka-Liisa Anttila (kesk) koputtaa nuijalla pöytäänsä: ”Hälinä on niin suurta, että on mahdoton kuulla puhujan puhetta.”

Pääkkönen jää kuuntelemaan. ”Jämäkkää suomalaismiehen täältä pesee -puhetta kuuluvalla äänellä suoraan paperista.”

Puhuja ei edes yritä ottaa kontaktia yleisöön.”Karismaattisia sanankäyttäjiä on harvassa.”

Mitä karisma on? ”Se on ihmisen kykyä ikään kuin koskettaa toista ihmistä, tulla lähelle, vaikka fyysinen välimatka olisi pitkäkin. Siihen liittyy hyvä esiintymis- ja puhetaito.”

”Karismaattinen voi olla hyvin monella eri tavalla. Karismaattisia ihmisiä kävelee kaduilla vastaan. Se ei välttämättä liity siihen, miten näkyvässä asemassa ihminen on. Esimerkiksi meidän ammatissa heitä on paljon.”

Pääkkönen ei halua luetella nimiä, vaan kertoo käsityksensä siitä, minkälainen karismaattinen näyttelijä on.

”Se on näyttelijä, joka tekee itsensä näkyväksi menemällä rooliin oman itsensä kautta. Hän ajattelee ikään kuin sisäänpäin. Ei vain esitä kuvaa jostakin ihmisestä.”

Välillä se voi käydä rankaksikin.

”Näyttelijät usein haluavat esittää pahoja ihmisiä, mutta sellaisten roolien tekemisessä vuosikausia peräjälkeen, niin kuin minäkin olen tehnyt, on myös vaaransa. Pahan itsestä kaivaminen, omien demonien ulos manaaminen, muokkaa helposti myös itseä. Siksi siinä pitää olla varovainen.”

Sitten hänen katseensa liimautuu Paavo Lipposeen.

”Suomalaisen politiikan tykkinimiä, Lipposta, Vanhasta ja palaavaa Sauli Niinistöä (kok) yhdistää se, että kaikki kolme ovat tietyllä tavalla salaperäisiä. Heidän esiintymisestään jää tunne, että heillä on joku salaisuus, oma alue, jolle muilla ei ole pääsyä. Se, joka uskaltaa udella siitä, heitetään tylyllä tavalla kauemmas. Mutta juuri se, pieni etäisyys, tekee heistä kiinnostavia – kaikki haluavat tietää, mikä salaisuus on. Sama pätee näyttelemiseen. Liian auki ei saa olla.”

Pääkkönen vilkaisee kelloaan. ”Vartin yli ja paikalla on enää puolet edustajista. Kävivät vain painamassa nappia, että ovat paikalla.”

Kosken jälkeen puhujanpöntössä ovat käyneet edustajat Sirpa Asko-Seljavaara (kok), Eero Akaan-Penttilä (kok), Osmo Soininvaara (vihr) ja Leena Rauhala (kd).

”Eivät nämä räiskyviä viihdeohjelmia ole, mutta hyvä, että täysistuntoja televisioidaan. Lisääkö se sitten avoimutta vai onko se vain hämäystä?”

Missä todellinen valta lopulta on? Kuka sitä käyttää?

”Kansanedustuslaitoksella on varmasti valtaa, mutta yksittäisellä kansanedustajalla sitä ei välttämättä ole. Heidän valtansa on enemmän statuksessa. Sen takia ne edustajat, jotka uskaltavat nousta ryhmän päätöksiä vastaan, ovat kiinnostavimpia.”

Valta-näytelmässä valta on vahvasti sidoksissa rahaan. Fouquetin onnistuu kasvattaa valtaansa, koska rutiköyhä hovi on riippuvainen hänen rahoistaan.

”Meillä Nokian entinen pääjohtaja, Shellin hallituksen puheenjohtaja Jorma Ollila totesi juuri lehtihaastattelussa, että talouselämä tietää, mitä pitää tehdä ympäristöasioissa, koska yritysten on turvattava voittonsa myös tulevaisuudessa. Poliittiset päättäjät tulevat jälkijunassa.”

”En ole mikään himo, mutta totta kai politiikka kiinnostaa minua. Seuraan uutisia ja tartun asioihin, jotka koskettavat minua. Olen äänestänyt kaikissa vaaleissa.”

Ympäristöasiat kiinnostavat Pääkköstä hänen harrastuksensa, perhokalastuksen kautta.
”Olen Kuhmosta kotoisin, ja lapsena juotiin vettä keskellä kirkonkylää olevasta Pajakkakoskesta. Nyt siitä saa pahoja vatsanpuruja. Reitin ylälatvoilla voi vielä sammuttaa janonsa.”

Istunnon alkamisesta on kulunut kolme varttia.

Päivi Räsäsen (kd), Erkki Pulliaisen (vihr), peruspalveluministeri Liisa Hyssälän (kesk) ja Erkki Virtasen (vas) puheet alkoholin mainonnasta kaikuvat tyhjässä salissa.

”Eikö alkoholiveron korotus olisi varoitustarroja selkeämpi keino vähentää juomista”, Pääkkönen ihmettelee.

Palataan kahvilaan valtiosalin kautta. Salin toisessa päässä Jyrki Katainen (kok) antaa televisiohaastattelua ja toisessa kameroiden edessä on ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd).

Kun Pääkkösten perheen kaikki viisi poikaa olivat muuttaneet Helsinkiin, pakkasivat myös heidän vanhempansa tavaransa muuttoautoon ja tulivat poikien perässä pääkaupunkiin.

”Äiti siivosi täällä eduskunnassa ja toimi samaan aikaan talonmiehenä Maunulassa. Äidille tämä oli vain yksi työpaikka muiden joukosta, mutta hänkin on ollut jo yli 20 vuotta eläkkeellä.”

Kuppilakin ammottaa tyhjyyttään. Kiireinen Eero Heinäluoma harppoo ottamaan kahvia, varapuhemies Ilkka Kanerva (kok) selaa papereita pöydän ääressä. Pääkkönen ottaa teetä.

Ketkähän kansanedustajista tipahtavat vaaleissa?

”Teatterissa kauhein paikka on se, että sitä nostaa palkkaa, mutta ei saakaan tehdä töitä palkkansa eteen. Että yhtäkkiä ei saakaan rooleja. Tämä ammatti ei ole tasapuolinen tai demokraattinen, eikä yleisökään siitä kauheasti kostuisi.”

”Sofi Oksasen näytelmässä on lause Valta vaihtuu, vanha häviää, sellaista se on. Se pätee Eestiin, jonne näytelmä sijoittuu. Mutta kun meillä valta vaihtuu, mikä häviää? Ei mikään. Mikään ei muutu.”

Teksti Riitta Kylänpää
SK 9/2007