Uhkaajana puoluetoveri

Karri Kokko
Politiikka 22.2.2007 09:50

Tulevissa eduskuntavaaleissa äänestäjät hylkäävät 30-40 kansanedustajaa, jos historiaan on luottaminen.

Vanhan nyrkkisäännön mukaan vaaleissa vaihtuu kolmannes kansanedustajista. Puolet heistä luopuu vapaaehtoisesti, puolet putoaa menetettyään äänestäjien luottamuksen. Esimerkiksi kevään 2003 vaalit toivat eduskuntaan 62 uutta edustajaa.

Nyrkkisääntö pitää melko hyvin kutinsa pidemmälläkin sihdillä.

Professori Heikki Paloheimo on laskenut istuvien kansanedustajien putoamisia. Tiedot ilmestyvät keväällä eduskunnan 100-vuotishistorian eduskuntavaaliniteessä. Vuosina 1962-2003 ehdolle asettuneista edustajista keskimäärin 40 on pudonnut. Vapaaehtoisia luopujia virkanimityksen tai muun syyn takia on ollut keskimäärin 38.

Istuvista 200 kansanedustajasta asettuu ehdolle 160-180 ja neljännes heistä jää rannalle.
Putoamisille on kaksi perussyytä: puolueen kannatuksen lasku ja siitä seuraava eduskuntapaikkojen vähentyminen tai istuvan edustajan häviäminen oman puo­lueen kilpailijalle. Jälkimmäinen syy on hivenen tavallisempi.

”Tämä kuvaa suomalaisen vaalijärjestelmän luonnetta ja henkilökeskeisyyttä. Kovinta kilpailua käydään usein saman puolueen ehdokkaiden kesken”, Paloheimo sanoo.

Ei dramaattisia muutoksia

Puolueiden kannatusosuuksien muutokset aiheuttavat joskus enemmän tippumisia kuin sisäinen kamppailu. Näin kävi muun muassa vuosien 1991 ja 1995 vaaleissa. Ensin keskusta sai ”veret seisauttavan vaalivoiton”, sitten saman tempun teki Sdp.

Tulevissa vaaleissa puolueiden kannatusosuudet eivät Paloheimon arvion mukaan muutu dramaattisesti. Kansalaiset ovat yllättävän tyytyväisiä hallitukseen. Taustalla vaikuttaa pitkä nousukausi.

”Mikään vaaliteema ei ole nousemassa ylitse muiden. Mikään puolue ei tällöin pysty ratsastamaan sellaisen avulla voittoon.”

Kansanedustajat tippuvat todennäköisemmin häviämällä oman puolueen kilpailevalle ehdokkaalle.

Uuden vetovoimaisen ehdokkaan ilmaantuminen aiheuttaa aina säpinää.

Esimerkiksi kokoomuksen uusmaalainen kansanedustaja Juhani Sjöblom saattoi luopua leikistä, koska laskeskeli entisen puoluejohtajan Sauli Niinistön ja Yrittäjien puheenjohtajan Eero Lehden imuroivan hänen ääniään.

Demarien Uudenmaan listoille tullut Maria Guzenina-Richardson taas kamppailee osin samoista äänestäjistä kuin saman puolueen kansanedustajat Susanna Rahkonen ja Arja Alho.

Lapista eduskuntaan pyrkivä Paavo Väyrynen (kesk) kalastelee samoilla vesillä kuin kuntaministeri Hannes Manninen (kesk). Uudellamaalla entinen puoluejohtaja Claes Andersson (vas.) voi nousta vasemmistoliiton tuloksissa toiseksi Jaakko Laakson (vas) jälkeen, ja syrjäyttää näin eduskunnasta Kari Uotilan (vas).

Putoamisvaarassa kampanjoivat

Kansanedustajan paikka on tuulinen. Cronbergin lisäksi eduskunnasta löytyy tukku tunnettuja, eri syistä putoamisvaarassa olevia kansanedustajia. Sosiaalidemokraateista heihin lukeutuvat Liisa Jaakonsaari, Arto Bryggare, Ilkka Taipale, Leena Luhtanen, Risto Kuisma ja Satu Taiveaho.

Eduskunnan ulkoasianvaliokuntaa johtavan Jaakonsaaren suosiota saattaa heikentää hänen avoin Nato-myönteisyytensä ja omapäinen linjansa Sdp:n sisällä. Tämä näkyi jo heikohkona, viidentenä sijoituksena Oulun piirin ehdokasäänestyksessä. Kaksi naishaastajaa hengittää niskaan.

Satu Taiveahon kohdalla kysymyksiä herättää seurustelusuhde keskustan Antti Kaikkosen kanssa. Suhteen arvellaan hyödyttävän vaaleissa enemmän Kaikkosta, joka on saanut rinnalleen näyttävän naisen.

Keskustalaisista Kaikkonen ei luultavasti joudu taistelemaan paikastaan yhtä verisesti kuin entinen puoluesihteeri Eero Lankia, Aulis Ranta-Muotio ja Pertti Salovaara.

Kokoomuksen edustajista kovan paikan edessä ovat entinen SOK:n pääjohtaja Jere Lahti, olympiavoittaja Lasse Viren, entiset puoluesihteerit Maija Perho ja Heikki A. Ollila sekä loikkarit Seppo Lahtela ja Lyly Rajala.

Pienempien puolueiden edustajista vaaravyöhykkeellä ovat ainakin vihreiden Oras Tynkkynen, kristillisdemokraattien Toimi Kankaanniemi ja perussuomalaisten Raimo Vistbacka.

Vihreiden tilannetta vaikeuttaa ylipäätään monien tunnettujen kansanedusta­jien poisjääminen.

Ailahtelevat äänestäjät

Joidenkin edustajien suosio sulaa muita helpommin. Näin voi käydä etenkin vanhan julkisuuden turvin politiikassa porskuttaville.

Lasse Virenin kaltaista urheilusuuruutta on helppo äänestää, jos ei seuraa politiikkaa kovin tarkasti. Mutta liikkuvat äänestäjät hyppäävät herkästi uuden, vetovoimaisemman ehdokkaan tukijoiksi.

Kielteisen julkisuuden vaikutus vaihtelee. Se voi lisätä edustajan tunnettavuutta ja herättää äänestäjissä myötätuntoa, jopa samaistumisen kokemuksia, mutta myös syödä ehdokkaan uskottavuutta.

Esimerkiksi naisskandaalin takia kokoomuksen puoluesihteerin paikalta eronneen, Pirkanmaalla ehdolla olevan Harri Jaskarin menestystä on vaikea arvailla.

Vaaliliitotkin vaikuttavat putoamisiin ja nousemisiin. Näissä vaaleissa liitot ovat tärkeimpiä kokoomukselle, joilla on sellaiset Etelä- ja Pohjois-Savossa, Pohjois-Karjalassa ja Lapissa. Kumppanit ovat joukosta kristillisdemokraatit, perussuomalaiset ja Lapissa vihreät.

Demokratia toimii

Suomessa kansalaiset ilmaisevat Paloheimon mukaan tyytymättömyytensä politiikkaan vaihtamalla ehdokasta, eivät niinkään puoluetta. Listavaaleja käyvissä maissa, kuten Ruotsissa, äänestäjät ilmaisevat muutoshalun hylkäämällä vanhan puolueen.

Kansanedustajien vaihtuvuus on Paloheimon mielestä ”toimivan demokratian merkki”. Ilman sitä kansalaiset saattaisivat kokea välimatkan poliitikkoihin venähtäneen vielä suuremmaksi.
Putoaminen ottaa koville. ”Ei tullut postia eikä kutsuja”, muisteli Arja Alho putoamistaan eduskunnasta keväällä 1999.

Osa pudonneista yrittää Alhon lailla sitkeästi uudelleen. Aikaisemmin kansanedustajina toimineista Arkadianmäelle pyrkivät muun muassa Timo Ihamäki (kok), Tuija Pohjola (sd), Anu Vehviläinen (kesk), Katja Syvärinen (vas) ja Leea Hiltunen, joka on siirtynyt kristillisdemokraateista kokoomukseen sekä Hannele Luukkainen, entinen vihreä, nykyinen kokoomuslainen.

Teksti Jarkko Vesikansa
SK 4/2007

Takaisin