Tulos – tai Halla-aho ulos

Perussuomalaisten puheenjohtaja on valmis eroamaan, jos puolue kärsii tappion huhtikuun eduskuntavaaleissa.

Politiikka 21.12.2018 06:00
teksti Heikki Vento Kuvat Marjo tynkkynen ja Jarmo Wright
Eduskuntavaalit ja puoluekokous ratkaisevat Jussi Halla-ahon jatkon perussuomalaisten johdossa.
Eduskuntavaalit ja puoluekokous ratkaisevat Jussi Halla-ahon jatkon perussuomalaisten johdossa. © Marjo Tynkkynen

Perussuomalaisten puoluetoimistossa Helsingin Isolla Roobertinkadulla ihmiset huikkailevat ohi kulkeville. Puolueperheen uudessa päämajassa työskentelee 20 ihmistä. Ovet ovat auki. Vain puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalon työhuonetta vastapäätä oleva ovi on suljettu.

”Siellä on Jussi”, joku kuiskaa.

Viestintävastaava Matti Putkonen koputtaa varovasti ja kokeilee kahvaa. Oven avaa sukkasillaan oleva puheenjohtaja Jussi Halla-aho.

”Mitä asiaa”, hieman hämmentyneen oloinen Halla-aho kysäisee.

Puheenjohtajalla on töitä. Haastattelu sovitaan tehtäväksi myöhemmin eduskunnassa.

 

Halla-aho muokkaa perussuomalaisia populisteista kansallismieliseksi liikkeeksi, jonka pitää pitkällä tähtäyksellä tehdä itsensä tarpeettomaksi. Se voi tapahtua vasta silloin, kun perussuomalaisten tavoitteilla on yleinen hyväksyntä.

Halla-ahon perussuomalaiset on muuttunut huimasti Timo Soinin luomuksesta. Soinin puolue oli populistinen liike, jonka katto oli korkealla ja seinät leveällä.

”Perussuomalaiset oli 2011 ja 2015 yleinen kanava protesteille. Kun puolue näyttäytyy protestikanavana, sitä äänestetään hyvin erilaisilla perusteilla, joista osa on keskenään ristiriitaisia”, Halla-aho sanoo.

Maaseudun puolueen perinteet on siivottu pois. Tilalle ovat tulleet avoin muukalaisvastaisuus ja laitaoikeistolaiset sävyt, jotka ovat kaukana Soinin ja hänen oppi-isänsä Veikko Vennamon vähäosaisia koskettaneista puheista.

”Meillä pitää olla sisäisesti koherentti (johdonmukainen) ohjelma. Painotamme ydinlinjauksiamme, jotka erottuvat muista puolueista. Ne ovat tietysti kansallismielinen ajattelu, maahanmuutto-, työllisyys- ja ilmastopolitiikka. Lähestymme niitä kansallinen näkökulma edellä.”

Halla-aho puhuu rauhallisesti puhtaita lauseita, jotka ovat keskenään johdonmukaisia.

Hänen puheistaan ei juuri löydy sisäisiä ristiriitaisuuksia. Haastajan kannattanee johdonmukaisuuden sijasta epäillä Halla-ahon arvoja.

Matti Putkonen puheenjohtaja Jussi Halla-ahon työhuoneen edustalla.

Matti Putkonen puheenjohtaja Jussi Halla-ahon työhuoneen edustalla. © Jarmo Wright

Soini nousi ulkoministeriksi arvostelemalla Euroopan unionia, jonka illallispöytiin hän pian 2015 vaalien jälkeen istahti.

Halla-aho taas on EU-kriittinen, mutta hänelle käy nykyinen laajentunut unioni, koska EU ei pysty yhteistyön syventämiseen.

”Emme vastusta EU:n vapaata liikkuvuutta, pois lukien työvoima. Schengen- alue edellyttää, että meillä on pitävät ulkorajat, jotta se ei ala palvella pelkästään laitonta muuttoliikettä EU:n sisällä. Olisi hyvä, jos EU-mailla olisi yhteinen näkemys turvapaikkapolitiikasta ja rajavalvonnasta, eikä valvonta olisi pelkästään yksittäisten jäsenmaiden harteilla.”

Halla-ahon linjaus tarkoittaa, että unionilla pitäisi olla yhteinen rajavalvonta. Sekin vain sillä ehdolla, että valvonta vähentää muuttoa EU-alueelle.

”Periaatteessa joo. Se edellyttää sitä, että meillä on järkevä poliittinen päätös, millaista yhteistä ulkoraja- ja turvapolitiikkaa haluamme. Siinä ollaan menossa pienin askelin oikeaan suuntaan, siksi että väärät suunnat on kokeiltu. Meidän kantamme riippuu siitä, palveleeko se yksittäistä jäsenmaata.”

 

Perussuomalaisetkin tunnustavat ilmastonmuutoksen. Puolue kuitenkin vastustaa Suomen pyrkimyksiä, koska ne saattavat Halla-ahon mielestä olla haitaksi ilmaston lämpenemisen hidastamisessa.

”Suomalainen savupiippu on ympäristöteko. Vastustamme sitä, että ilmastopolitiikasta tehdään identiteettipolitiikkaa, jossa poseeraaminen muuttuu tärkeämmäksi kuin itse tavoite.”

”Se ei johda ilmastonmuutoksen hidastumiseen vaan kiihtymiseen, koska se vie toimintoja Euroopasta Kiinaan ja ehkä Intiaan.”

Perussuomalaisten kannattajissa on yhtä paljon palkansaajia ja yrittäjiä. Heitä on enemmän kuin eläkeläisiä ja opiskelijoita.

”Olemme etsineet kolmannen tien ratkaisuja. Sosiaalidemokraatit ja kokoomus haluavat pitää yllä perinteistä vastakkainasettelua.”

Ilmastopolitiikan lisäksi kolmannen linjan ratkaisuja ovat yrittäjien liehittely ja demarivetoisen ammattiyhdistysliikkeen arvostelu.

Kokoomus, Sdp ja ruotsalainen kansanpuolue ovat ilmoittaneet, että ne eivät lähde samaan hallitukseen Halla-ahon kanssa.

Perussuomalaisten on arveltu hyötyvän siitä, että jotkut sulkevat lähtökohtaisesti puolueen hallituksen ulkopuolelle. Halla-aho kiertää saman ansan. Hän on haluton paljastamaan mieluisimpia hallituskumppaneita, mutta sanoo arvostavansa joitakin muiden puolueiden poliitikkoja.

Nimiä pitää nyhtää esiin. Li Andersson (vas)?

”Tavallaan joo. Ehkä Eero Heinäluoma (sd) on sellainen poliitikko, jota arvostan. Onko selkäranka jäykkä vai makaronia, se on olennainen asia.”

Puolueen vallanneita halla-aholaisia nimiteltiin falangisteiksi. Luonnehdinta kelpaa heille itselleenkin.

Dramaattisessa Jyväskylän puoluekokouksessa kesäkuussa 2017 Timo Soinin johtama 38 kansanedustajan puolue hajosi, kun Halla-aho esikuntineen valtasi puolueen ja miehitti johtopaikat maahanmuuttokriittisillä.

Tappion kärsineet Soini ja 17 muuta kansanedustajaa järjestäytyivät Uusi vaihtoehto -ryhmäksi ja myöhemmin siniseksi eduskuntaryhmäksi.

Ennen puoluekokousta Halla-aho ja kansanedustaja Juho Eerola junttasivat kentällä, kun soinilaiset ajoivat ministeriautoilla. Soini ja ministerit Sampo Terho ja Jussi Niinistö havahtuivat liian myöhään siihen, että puolue saattaa luisua maahanmuuttokriittisille, joiden avulla Soini oli ratsastanut kahdesti eduskuntavaaleihin ja lopulta hallitukseen.

Pääministeri Juha Sipilän (kesk) hallituksen vaikea alku satoi halla-aholaisten laariin. Kilpailukykysopimus, vuoden 2015 lopussa kriisiytynyt maahanmuutto ja Kreikan tukeminen nakersivat soinilaisten suosiota. Odotusten ja tekojen ristiriidoissa kyti kapina.

”Annettiin heti periksi kaikessa, koska henkilökohtaiset ja valtapoliittiset intressit alkoivat ohjata puoluetta. Kun tämä tehdään heti, ja kannatus romahtaa, ei ole uskottavuutta vaatia enää mitään, vaikka kannatus nousisikin”, Halla-aho sanoo.

Hän muistuttaa, että puolueen hajoaminen ei kääntänyt perussuomalaisten kannatusta jyrkkään laskuun. Se tapahtui jo syksyllä 2015.

”Kannatus puolittui ensimmäisen hallitusvuoden aikana. On kirjoitettu, että romahdus alkoi puolueen hajotessa. Ongelmat olivat hallitusvastuussa”, Halla-aho sanoo.

Kun Soini tajusi vaaran toukokuussa 2017, oli jo myöhäistä. Hän ei uskaltanut lähteä ehdokkaaksi puheenjohtajavaaliin, koska Halla-ahosta oli tullut ennakkosuosikki. Riski tappiosta oli liian suuri.

Perussuomalaisten pesänjako oli katkera. Loikkareiden ja puolueeseen jääneiden kansanedustajien, toimitsijoiden ja jäsenten välit kiristyivät avoimeksi vihanpidoksi.

Loikkareita pilkattiin Uusi vaihtoehto -nimen mukaan ”uuvateiksi” ja puolueen valtaajia taas falangisteiksi. Luonnehdinta on kelvannut myös halla-aholaisten omaan käyttöön. Falangisti-nimitys tulee Espanjan fasistisesta falangistipuolueesta, joka oli diktaattori Francisco Francon valtakaudella 1939–1975 ainoa sallittu puolue.

Perussuomalaiset sai pitää 38 kansanedustajan puoluetuen ja Helsingin Erottajan nykyaikaisen puoluetoimiston. Sinisille jäi Soinin ja Raimo Vistbackan johtama puolueen säätiö ja sen varat.

Puoluetoimiston uusi ja nykyaikainen viesti- ja propagandakeskus.

Puoluetoimiston uusi ja nykyaikainen viesti- ja propagandakeskus. © Jarmo Wright

Joulukuussa 2018 perussuomalaisten päämaja on siirtynyt Erottajalta ainakin väliaikaisesti sata metriä etelään hipsteri-Suomen ytimeen Punavuoreen. Vuokraisäntäkin on suomenruotsalainen.

”Pahimmat itkut on itketty ja päästy normaaliin päiväjärjestykseen”, Perussuomalainen-lehden päätoimittaja Matias Turkkila sanoo.

Erottajan vanhassa puoluetoimistossa perussuomalaiset ylpeilivät sillä, että koko toimisto oli remontoitu kotimaisin voimin. Siihen oli käytetty vain kotimaisia tarvikkeita.

Viimeinen silaus oli takapihalle asennettu generaattori, jotta aatetyö ei keskeytyisi, vaikka sähköt katkeaisivat Helsingin ydinkeskustassa.

Uudessa toimistossa Turkkila esittelee innokkaasti puolueen studiota, jonka laitteet hän itse kävi ostamassa. Turkkilan studiosta perussuomalaiset lähettävät verkkolehti Suomen Uutisten uutisia sekä puoluetilaisuuksia ja poliittisia kannanottoja.

 

Slunga-Poutsalo vetää ensin savukkeet Matti Putkosen kanssa ja sen jälkeen saapikkaat jalkaansa. Kaupungilla on tapaaminen.

Putkonen, Turkkila, hallintojohtaja Kai Järvikare ja järjestöjohtaja Ossi Sandvik ovat hyvällä tuulella.

Perussuomalaisilla menee kohtuullisen mukavasti. Parhaimmillaan kannatus on Yleisradion Taloustutkimukselta tilaamissa mittauksissa kivunnut kymmeneen prosenttiin.

Tuoreimman kyselyn tuloksissa puolue jäi 8,1 prosenttiin. Se on vuoden alhaisin lukema, mutta seitsemän prosenttiyksikköä enemmän kuin sinisten suosio.

Puoluehajaannuksen jälkeen perussuomalaiset on ollut vaaleissa kerran. Presidenttiehdokas Laura Huhtasaari onnistui tammikuun vaaleissa. Hän sai 6,9 prosenttia äänistä ja sijoittui kolmanneksi.

Miehet esittelevät toiveikkaita laskelmiaan. Niiden mukaan perussuomalaiset saisi seuraavaan eduskuntaan vähintään 17 kansanedustajaa eli nykyisen paikkamäärän.

Siihen tarvitaan noin yhdeksän prosenttia äänistä. Puolueessa on pullisteltu, että 20 paikkaa on mahdollista. Silloin äänipotin pitää kivuta 10 prosentin tuntumaan.

Perussuomalaisten laskutikun mukaan puolue saisi edustajan läpi lähes jokaisesta vaalipiiristä. Lappi on suurin kysymysmerkki, koska pienimmän vaalipiirin äänikynnys on yli 14 prosenttia.

 

Halla-aho on johtanut perussuomalaisia reilun vuoden ajan. Hän uskoo, että kriittinen maahanmuuttolinja saa kannatusta muissa puolueissa.

Jos näin käy, mihin perussuomalaisia sitten tarvittaisiin?

”Toivottavasti ei mihinkään. Tähän on turha vastata, koska kukaan ei usko, jos poliitikko sanoo, että hän haluaa tehdä itsensä tarpeettomaksi.”

Ennen puolueen lakkauttamista Halla- aholla on kaksi tavoitetta: paluu Euroopan parlamentista eduskuntaan ja vaalivoitto.

Jälkimmäinen voi jäädä haaveeksi.

Lisäksi hän on perussuomalaisten ehdokas pääministeriksi.

”Mitä ilmeisimmin, koska olen puolueen puheenjohtaja.”

Halla-ahon ja muun puoluejohdon kausi päättyy puoluekokoukseen, joka valitsee uuden puoluejohdon. Halla-aholle kelpaa työnäytteeksi vain vaalivoitto. Pelkkä oma eduskuntapaikka ei riitä vakuuttamaan kesällä kokoontuvaa puoluekokousta.

”Jos paikkalukumme ei nouse nykyisestä seitsemästätoista, en koe onnistuneeni.”

Jos vaalitappio tulee, Halla-aholla on selvä näkemys urastaan. Hän on valmis jättämään puheenjohtajan tehtävän yhteen puoluekokouskauteen.

”Toivottavasti puoluekokous tekee sitten johtopäätöksensä”, Halla-aho sanoo.

Sisältö