Tulevaisuus mustana

Suomen hallitusta kannattelevalta puolueelta puuttuvat kannattajat, rahat ja jäsenet. Sinisellä tulevaisuudella on vain vuosi aikaa tehdä loikkarijoukosta puolue.

Sinisten puoluetoimisto on puoluesihteeri Matti Torvisen asunto.

Perussuomalaisista irronneiden sinisten puoluetoimistossa Helsingin Töölössä on ahdasta. Huonetta hallitsevat sänky ja pari pöytää. Tarjolla on makeisia ja puolue-esitteitä. Puoluesihteerin matkalaukkua säilytetään kylpyammeessa.

Puoluesihteeri Matti Torvinen, 61, on monitoimimies. Entinen toimittaja, lehden osaomistaja ja rakennusyrittäjä, joka opiskeli aikuisiällä juristiksi. Lappilainen Torvinen pääsi eduskuntaan varasijalta, kun politiikka kävi liian raskaaksi Hanna Mäntylälle. Sinisen tulevaisuuden perustavassa kokouksessa Torvinen nostettiin puoluesihteeriksi.

Puoluetoimisto, parinkymmenen neliön yksiö, on samalla Torvisen Helsingin-asunto. Muutos on valtava. Vielä kesäkuussa siniset johtivat perussuomalaisia, jotka kokoustivat huippunykyaikaisessa toimistossa Helsingin ydinkeskustassa. Torvinen ei haaveile paluusta Erottajalle.

”En mene sinne kilon kappaleinakaan. Meiltähän katoaisi kaikki uskottavuus, jos menisimme (Matti) Putkoselta haisevaan toimistoon. Meillä on haussa uusi tila”, Torvinen sanoo.

 

Uskottavuuden puute on alusta asti ollut sinisten jatkuva painajainen. Kannatusmittausten mukaan vain noin 1,5 prosenttia äänestäisi seuraavissa eduskuntavaaleissa uutta puoluetta. Torvisen mukaan sinisillä on kuitenkin mahdollisuus saada pysyvä asema Suomen politiikassa.

”Me olemme hoitaneet hommamme siltä osin huonosti, että emme ole brändänneet itseämme riittävästi. Emme erityisesti himoitse persuja, joiden jäsenrekisteri on täyttä fuskua. Mutta tervetuloa ne, jotka voivat tulla rasismivapaalle vyöhykkeelle.”

Kannatuksen lisäksi sinisillä on haussa politiikan linja. Tehtävä ei ole helppo, koska muutamassa kuukaudessa on kirjoitettava puolueelle kaikki ohjelmat ja keksittävä niille politiikan historiasta aatteellinen alkujuuri.

”Olemme pieni- ja keskituloisten puolue. Idea pieni- ja keskituloisten kapinasta juontaa vennamolaisuudesta. Perussuomalaiset on puhtaasti halla-aholainen kriittisesti maahanmuuttoon suhtautuva ääriliike”, Torvinen linjaa.

Näkyvyyden ja kannatuksen vahvistamiseksi siniset ovat käynnistäneet oman aloiteautomaattinsa. Puolue hakee julkisuutta ja suosiota virittelemällä hallituksessa riitoja, joita pääministeri Juha Sipilä (kesk) on vähätellyt myrskyiksi vesilasissa.

Sinisten kansanedustajat tehtailevat lähes päivittäin ehdotuksia. Niissä vaaditaan uudistuksia ansioturvaan, kansanäänestystä Malmin lentokentästä, soten toteuttamista, kosmetiikan mikromuovien käyttökieltoa, etuuksien indeksileikkausten purkamista, kevennyksiä autoveroon ja korotuksia lastentarhanopettajien palkkoihin.

Viidestä ministeristä huolimatta sinisten kannatusluvut ovat kaukana perussuomalaisten suosiosta. Tähänkin Torvisella on selitys.

”Ihmiset eivät tiedä, kuka on sininen ja kuka perussuomalainen. Vaalikentällä tämä ratkaistaan. Esimerkiksi valitsetko Timo Soinin vai Jussi Halla-ahon, tai valitsetko Tiina Elovaaran vai Laura Huhtasaaren. Kunnioitan kuitenkin gallupeja. Ne antavat jonkun viestin.”

 

Sinisillä on perussuomalaisia leveämpi kärki, koska kaikki puolueen ministerit halusivat pysyä mustien autojen kyydissä ja hyppäsivät sinisiin. Vaikka siniset saivat pesänjaossa enemmistön eduskuntaryhmästä eli 19 kansanedustajaa, jako ei mennyt aivan sinisten toivomalla tavalla. Suurten vaalipiirien edustajista vähemmistö lähti loikkareiden matkaan.

Uudeltamaalta sinisiin vaihtoivat Soini, puolustusministeri Jussi Niinistö ja eduskuntaryhmän nykyinen puheenjohtaja Simon Elo. Kolme edustajaa jäi kuitenkin perussuomalaisiin, ja Veera Ruoho valitsi kokoomukseen.

Helsingissä sinisten nykyinen johtaja Sampo Terho vaihtoi leiriä. Tom Packalén ja Mika Raatikainen ovat edelleen perussuomalaisia.

Varsinais-Suomen kolmesta edustajasta vain eduskunnan silloinen puhemies Maria Lohela huomasi olevansa sininen. Ritva Elomaa ja Ville Tavio ovat Halla-ahon joukoissa. Suurista vaalipiireistä ainoastaan Pirkanmaalla siniset voittivat isojaossa. Neljästä edustajasta yksi jäi perussuomalaisiin.

Keskisuomalaiset kansanedustajat Teuvo Hakkarainen ja Toimi Kankaanniemi pysyivät kantapuolueessa. Oulun vaalipiirissä vain sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattila päätti jatkaa hallitusrintamassa.

Sinisten vahvin alue osituksessa oli Savo-Karjalan vaalipiiri. Alueen kaikki kolme edustajaa, Kimmo Kivelä, Kari Kulmala ja Pentti Oinonen, loikkasivat uuteen ryhmään.

”Isä, älä jätä meitä. Jos Soini on mukana, sillä on 3–4 prosenttiyksikön merkitys.”

Siniset laskee toivonsa siihen, että nykyiset siniset kansanedustajat ovat suositumpia kuin perussuomalaisiin jääneet. Vuoden 2015 vaaleissa perussuomalaiset sai 524 504 ääntä. Siitä eduskuntaan päässeiden osuus oli 240 743 ääntä.

Kansanedustajien potista siniset keräsivät 145 241 ääntä. Perussuomalaisten osuus oli selvästi pienempi, 95 502 ääntä.

Jakaumaa vääristää sinisten eduksi se, että kaikki neljä eniten ääniä saanutta edustajaa ovat nyt ministereinä.

Silloinen puheenjohtaja ja nykyinen ulkoministeri Soini keräsi Uudellamaalla 29 527 ääntä. Soinin takana myöhemmin puolustusministeriksi nimitetty Niinistö sai hulppeat 11 767 ääntä.

Sinisten nykyistä puheenjohtajaa Terhoa äänesti 10 067 helsinkiläistä. Perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja ja tuleva työministeri Jari Lindström sai Kaakkois-Suomen vaalipiirissä 9 966 ääntä.

Vaikka perussuomalaisten jäsenet eivät kiinnosta Torvista, äänestäjät kelpaavat.

”Meillä on megaehdokkaita. Halla-aholla tulee olemaan kova pala myydä itsensä rehellisenä, tasapainoisena, kaikkia kunnioittavana ihmisenä.”

Ilman ministereitä sinisten tulevaisuus on musta sekä maakunta- että eduskuntavaaleissa. Jos Lindström, Niinistö, Soini ja Terho eivät lähde eduskuntavaaleihin, jakoon tulee 61 327 koditonta ääntä.

Sinisten tuskaa lisää se, että Soinin ja Niinistön yhteensä noin 40 000 ääntä tulivat samasta vaalipiiristä.

Torvinen tietää Soinin merkityksen ja uskottelee tämän olevan kiinnostunut yrittämään eduskuntaan kolmannessa puolueessa maaseudun puolueen ja perussuomalaisten jälkeen.

”Timo on aktivoitunut hirmuisesti, pankaapa merkille. Hän on puolueen henkinen pääoma. Minä pyydän, tule vielä neljäksi vuodeksi. Isä, älä jätä meitä. Jos Soini on mukana, sillä on 3–4 prosenttiyksikön merkitys”, Torvinen laskee.

Soinin lisäksi siniset havittelee vetoapua muista puolueista. Vaaliliitto voi olla käyttökelpoinen pelastusrengas. Kumppaniksi kelpaa lähes jokainen eduskuntapuolue.

”Vaaliliitot ovat meille tarpeellisia. Se on Sampo Terhon asia neuvotella, mutta kaikki muut kelpaavat paitsi perussuomalaiset. Myös Rkp, mikäs siinä.”

 

Matti Torvinen on toiminut puoluesihteerinä neljä kuukautta.

Matti Torvinen on toiminut puoluesihteerinä neljä kuukautta.

Kabineteissa tehty valtapuolue pantiin kesällä alulle Jyväskylässä perussuomalaisten puoluekokouksessa ja Ravintola Mustassa kynnyksessä.

Viidellä ministerillä ja 19 kansanedustajalla pääsee otsikoihin, mutta eturivin takana ammottaa tyhjyys.

Hajaannuksessa perussuomalaiset sai pitää koko valtion talousarviosta maksettavan puoluetuen, joka on yli 5,5 miljoonaa euroa vuodessa. Sinisten edustajat eivät saaneet senttiäkään, kun he jättivät entisen ryhmänsä.

Uusi puolue pysyy hengissä ainoastaan eduskunnan kansliamäärärahoilla. Se saa eduskunnan kassasta yhteensä noin 1,1 miljoonaa euroa vuodessa.

Summassa ovat mukana ryhmälle ja edustajien avustajien palkkaukseen tarkoitetut eurot. Se on vähän, jos sitä vertaa suuren puolueen muutaman viikon vaalikampanjaan, joka voi maksaa yli miljoona euroa.

Sinisten politiikan ydin on eduskuntaryhmän kanslia, jossa on 18 työntekijää. Torvisen puoluetoimistossa pakertavat Torvinen ja järjestösihteeri.

Torvinen tekee työtä palkatta. Järjestösihteeri on muodollisesti eduskuntaryhmässä kansanedustajan avustaja, jonka palkan maksaa eduskunta. Puoluetoimisto ostaa puolet hänen työpanoksestaan.

Puoluesihteeri raottaa varovaisesti sinisten tyhjää kassalipasta.

”Se on se budjetti aika hankala. Olemme laskeneet, että meidän pitää kerätä rahaa vuodessa 70 000–100 000 euroa. Sillä pystyisimme tekemään monia asioita.”

Tyhjä kassa on tarkoittanut sitä, että puolueen kärkipoliitikot ovat joutuneet kaivamaan kuvettaan. Sinisten logon suunnittelun maksoi ryhmäjohtaja Elo, joka pulitti hankkeeseen 3 000–5 000 euroa.

Perussuomalaisten hajaannuksessa puolueen rahakas taustasäätiö jäi harmaalle vyöhykkeelle. Säätiö on kytköksissä perussuomalaisiin, mutta sen vahvat miehet Soini ja säätiön puheenjohtaja Raimo Vistbacka ovat sinisiä.

Juristi Torvinen ei uskalla arvioida riidan lopputulosta. Säätiön tehtävänä on tukea perussuomalaista puoluetta, mutta perustamisasiakirjassa mainitaan maaseudun puolueen perinne ja sen vaaliminen.

”Minulle on sanottu, että älä Torvinen laske sen varaan. Se on oikeudellisesti mutkikas juttu. Persut ovat varautuneet käymään oikeutta. Luulen, että asianajotoimistot rikastuvat siinä.”

Pankkiasiat ovat puoluesihteerin vastuulla. Piia Hytönen (oik.) ja Heidi Kajan avustavat.

Pankkiasiat ovat puoluesihteerin vastuulla. Piia Hytönen (oik.) ja Heidi Kajan avustavat.

Puolen ihmisen palkattu henkilökunta ehtii mainiosti pyörittämään sinisten kenttää, koska jäseniä on vain muutama sata.

”Meidän jäsenmäärämme kasvaa 38 prosenttia kuukaudessa. Kun lähdetään nollasta, prosenttiluku on suuri. Nyt lähestymme seitsemääsataa jäsentä”, Torvinen kertoo.

Sinisten verkkosivujen luettelossa puolueosastoja on vain parikymmentä. Torvisen laskutikun mukaan niitä on kuitenkin kaksi kertaa enemmän. Piirijärjestöjä on kaksitoista eli yksi jokaisessa mantereen vaalipiirissä.

”Osastojen määrä elää. Uusia tulee koko ajan, yksi kahdessa viikossa”, Torvinen laskee.

Moni osastoista on tiukasti letkuissa puolue-eliittiin. Useiden paikallisosastojen johdossa toimii kansanedustajia. Jotkut ovat jopa niin innostuneita, että heidän nimensä löytyy useamman kuin yhden osaston puheenjohtajistosta.

Vaikka eduskuntaryhmä on sinisten puoluetoimisto, se ei pysty hoitamaan vaalityötä. Vaalien lähestyessä kansanedustajista tulee toistensa kilpailijoita, jotka tappelevat huvenneesta kannatuksesta ja omasta jakaranda-tuolistaan istuntosalissa.

Nykypolitiikassa puoluetoimistoja tarvitaan käytännössä yhteen tehtävään, vaalityöhön. Siihen Torvisen konttori on liian pieni. Jäseniä ja vaalityöntekijöitä olisi saatava nopeasti, koska maakuntavaalit voivat olla jo lokakuussa.

”Maakuntavaalit ovat ratkaiseva juttu”, Torvinen sanoo.

Maakuntavaaleissa yksikään kansanedustaja ei putoa.

Kohtalonhetki on vuoden kuluttua 14. huhtikuuta, kun Suomeen äänestetään uusi eduskunta.

Sisältö