Ristiriidat varjostavat EU:n 50-vuotisjuhlia

Juho Salminen
Politiikka 25.6.2007 10:51

SK 12/2007: Saksa yrittää puhaltaa Euroopan unioniin uutta henkeä näyttävillä juhlilla Rooman sopimuksen kunniaksi.

Teksti Teppo Tiilikainen

Berliinissä vietetään viikonvaihteessa suurta eurooppalaista ”Taiteiden yötä”. EU:n perusta valettiin 50 vuotta sitten Rooman sopimuksella, jota muistetaan nyt monipuolisella kulttuuriohjelmalla. Museot ovat avoinna myöhään yöhön, ja musiikkiesitykset jatkuvat aamutunneille kymmenissä keskustan kapakoissa.

Juhlinta huipentuu sunnuntaina Brandenburgin portilla suureen ulkoilmakonserttiin. Juhlahumua täydentävät kymmenet infopisteet, joissa EU-maiden hallitukset, järjestöt ja yritykset esittelevät näkemyksiään Euroopasta. Liittokanslerinviraston aulaan on pystytetty näyttely EU:n vaiheista.

Juhlat näkyvät myös Helsingissä. Rautatieasemalle pystytetty näyttely muistuttaa EU:n saavutuksista. Näyttelyn julisteet kertovat kielten moninaisuudesta, opiskelijavaihdosta, matkustusmahdollisuuksista ja maahanmuutosta.

Puheenjohtajamaa Saksa yrittää puhaltaa uutta henkeä laajentumisväsymystä potevaan unioniin. EU ajelehtii vailla suuntaa. Eurooppa-aate on joutunut väistymään kansallisten etujen tieltä yhä useammin sen jälkeen kun Hollanti ja Ranska kaatoivat EU:n perustuslain kansanäänestyksissään.

Berliinin juhlien yhteydessä järjestetään EU-johtajien epävirallinen huipputapaaminen, jossa tarkastellaan Saksan puheenjohtajakauden tähänastista saldoa. Samalla on tarkoitus antaa julistus EU:n saavutuksista ja tulevaisuuden haasteista, mutta senkin sisällöstä on käyty kova kiista. Suomea edustaa kokouksessa pääministeri Matti Vanhanen (kesk).

Sosiaalisempi EU

Energia- ja ilmastokysymykset ovat hallinneet Saksan puheenjohtajakauden alkua. Liittokansleri Angela Merkel puristi parin viikon takaisessa Brysselin huippukokouksessa sopimuksen tiukoista päästörajoista, mutta käytännön toimet jäivät ratkaisematta.

Rooman sopimuksen 50-vuotisjuhlissa painopiste siirtyy Saksan kunnianhimoisimpaan haasteeseen, yritykseen herättää henkiin jo kertaalleen kuopattu perustuslakihanke.

27-jäseniseksi paisunut EU tarvitsee Merkelin mukaan nykyisen sopimusviidakon tilalle uuden selkeän perussopimuksen säilyttääkseen toimintakykynsä. Sopimusta ei aiota enää kutsua perustuslaiksi, koska sana perustuslaki herättää liikaa vastustusta.

Saksa käy parhaillaan jäsenmaiden kanssa neuvotteluja luodakseen ”tiekartan”, jonka avulla päästäisiin umpikujasta. Tarkoituksena on, että seuraava puheenjohtajamaa Portugali kutsuisi koolle uuden hallitusten välisen konferenssin. Lopulliset päätökset olisi tehtävä Ranskan puheenjohtajakaudella 2008, jotta sopimus saataisiin voimaan ennen vuoden 2009 europarlamentin vaaleja.

Ongelmana on se, että Ranskan ja Hollannin pitäisi pyörtää kansanäänestystensä tulokset tavalla tai toisella. Myös muut vastaan hangoittelijat – Iso-Britannia, Puola ja Tšekki – pitäisi saada mukaan.

Merkel on korostanut viimeaikaisissa puheissaan EU:n sosiaalista luonnetta. Hänen hallituskumppaninsa sosiaalidemokraatit ovat samoilla linjoilla. SPD:n mielestä myös perussopimuksen tekstiin pitää lisätä ”sosiaalisia ja luottamusta lisääviä elementtejä”.

”Uskon, että Rooman sopimuksen 50-vuotisjuhlassa painotetaan aikaisempaa voimakkaammin perustuslain sosiaalista ulottuvuutta. Vain tällä tavoin voimme voittaa ranskalaiset, tšekit, puolalaiset ja hollantilaiset ystävämme puolellemme”, SPD:n puheenjohtaja Kurt Beck sanoi Helsingissä maaliskuun alussa.

Konservatiivien uudistusliike

Merkel luonnehtii Berliinissä hyväksyttävää julistusta ”uuden Euroopan aluksi”. Muualla Euroopassa Rooman sopimuksen juhlintaan suhtaudutaan penseämmin. Esimerkiksi Britannian konservatiivijohtaja David Cameron korostaa, että unioni kaipaa juhlapuheiden sijasta täysremonttia.

Cameron ja Tšekin konservatiivinen pääministeri Mirek Topolanek perustivat viime kesänä Euroopan uudistusliikkeen (The Movement for European Reform), jonka pohjalle on tarkoitus muodostaa uusi oikeistoryhmittymä Euroopan parlamenttiin.

He vastustavat perustuslakia ja tavoittelevat kapea-alaisempaa yhteisöä. Nyky-EU on heidän mielestään liian keskittynyt omaan byrokratiaansa ja sääntöihinsä pystyäkseen vastaamaan globalisaation, ilmastonmuutoksen ja köyhyyden haasteisiin. Unionin olisi tunnustettava valtansa rajat, purettava turhaa sääntelyä ja luovutettava maatalouspolitiikka takaisin jäsenmaille.

Cameron ja Topolanek korostavat, että nykyisellään EU:n kauniit tavoitteet jäävät pelkäksi puheeksi. Kioton sopimuksen mukaan EU:n olisi pudotettava kasvihuonepäästöjään kahdeksalla prosentilla vuoteen 2012 mennessä. Tähän mennessä päästöt ovat pudonneet alle prosentin. Peräti 12 jäsenmaassa ne ovat kasvaneet entisestään, Cameron väittää.

Hän muistuttaa, että EU on asettanut tavoitteekseen Afrikan nostamisen köyhyydestä. Tosiasiassa EU kuitenkin lisää omilla toimillaan köyhyyttä kieltäytymällä uudistamasta maatalouspolitiikkaansa. Arvosteltavaa löytyy myös Brysselin byrokratian sisältä – EU:n kirjanpito mahdollistaa edelleen laajamittaisen vilpin.

Cameron ja Topolanek vaativat maaliskuun alussa, että EU on uudistettava joustavammaksi yhteisöksi, jossa jäsenet voisivat edetä kykyjensä ja tarpeidensa mukaan.

Cameronin mukaan Eurooppa tarvitsi yhdentymistä 1957 selviytyäkseen jälleenrakennuksesta. Idän uhka tarkoitti tuolloin Neuvostoliittoa, mutta nyt se merkitsee Kiinan ja Intian luomaa haastetta.

”2000-luvulla menestyvät ne, jotka ovat innovatiivisia, pystyvät sopeutumaan ja vastaamaan haasteisiin nopeasti. Siksi EU:n täytyy muuttua.”

Perusta luotiin Roomassa

Roomassa allekirjoitettiin maaliskuun 25. päivänä 1957 kaksi sopimusta, joilla Länsi-Saksa, Ranska, Italia, Hollanti, Belgia ja Luxemburg perustivat Euroopan talousyhteisön EEC:n sekä Euroopan ydinenergiayhteisön Euratomin.

Tosiasiassa EU:n juuret ulottuvat kauemmaksi. Sodan jälkeen Ranskan jälleenrakennusta johtanut Jean Monnet kehitteli jo 1940-luvun lopulla ajatusta eurooppalaisen sotateollisuuden keskeisten raaka-aineiden, hiilen ja teräksen, tuotannon yhdistämisestä, jotta Saksa ja Ranska saataisiin sidotuksi yhteistyöhön ja rauhaan.

Monnet sai tuekseen Saksan liittokanslerin Konrad Adenauerin sekä Ranskan ulkoministerin Robert Schumanin, jonka nimissä esitetty suunnitelma johti Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustamiseen Pariisissa 1951.

Tätä kuuden maan sopimusta pidetään käännekohtana Euroopan historiassa. Pariisin sopimuksen symbolista arvoa korostettiin painamalle se ranskalaisessa kirjapainossa saksalaisella musteella hollantilaiselle paperille. Kannet olivat Belgian ja Luxemburgin lahja, silkkiset kirjainmerkit olivat peräisin Italiasta.

Hiili- ja teräsyhteisöstä saadut kokemukset loivat pohjaa laajemmalle eurooppalaiselle yhteistyölle. Monnet ehdotti jopa eurooppalaisen armeijan perustamista, mutta kommunistit ja gaullistit kaatoivat hankkeen Ranskan parlamentissa 1954.

Monnet haaveili liittovaltiosta, jolla olisi yhteiset instituutiot. Hahmotelmat muistuttavat monilta osin nykymuotoista EU:ta ja sen rahaliittoa.

SK 12/2007